Länsimainen käsitys parisuhteesta on japanilaisten mielestä aivan liian epärealistinen ja syy siihen, miksi meillä erotaan niin paljon, sanoo japanilaisuudesta tietokirjan kirjoittanut Minna Eväsoja.
Kun Minna Eväsoja, 59, asui opiskeluaikoinaan Japanissa, hän vältteli yhtä asiaa viimeiseen asti. Se oli iltajunassa tavalliseen vaunuun hairahtuminen.
Tavallinen vaunu tarkoittaa Japanissa vaunua, jossa matkustaa sekä miehiä että naisia. Erotuksena tälle ovat erillisellä kyltillä varustetut naisten vaunut. Tämä länsimaalaisen mielestä kovin keskiaikaiselta kuulostava järjestely on Japanissa nykypäivää, ja sille on hyvä syynsä.
Minnan mukaan tavallisessa vaunussa etenkin ilta-aikaan matkustaminen tarkoittaa Japanissa nuorelle naiselle kaikenlaiselle seksuaaliselle häirinnälle altistumista.
”Olen kokenut japanilaisissa liikennevälineissä silkkaa kourintaa ja tökkimistä sateenvarjolla intiimeihin paikkoihin. Minulle on näytetty rivoja, suuseksiin viittaavia eleitä. Erään kerran vastapäisellä penkillä istunut mies tyydytti itseään sanomalehden suojassa”, Minna kertoo.
Vaikeista asioista vaietaan
Ilmiö eli seksuaalinen häirintä julkisissa kulkuvälineissä on hänen mukaansa Japanissa käsittämättömän yleinen. Siitä vaietaan, sitä siedetään, sitä ei haluta nähdä. Toiset matkustajat eivät miesten härskiin käytökseen puutu.
”Tässä suhteessa japanilaiset ovat kuin ne kolme apinaa Nikkon temppelin yläkaiverruksessa: En puhu pahaa, en näe pahaa, en kuule pahaa.”
Tämä ajattelu eli vaikeista asioista vaikeneminen ja sitä kautta niiden hiljainen hyväksyntä kuvastaa Minnan mielestä japanilaista luonnetta laajemminkin ikävissä tilanteissa.
Yksi sellainen on lähisuhdeväkivalta, joka on Japanissa hämmentävän yleistä.
”Jos asian ottaakin puheeksi, vastauksena saattaa olla, että kaikkihan sitä kokee.”
Minnan uudessa, japanilaista rakkaus- ja perhekäsitystä käsittelevässä tietokirjassa Rakkauden merkit (Gummerus) ääneen pääsevät japanilaiset naiset, myös lähisuhdeväkivallan uhrit. Yhdelle heistä Minna toimii kirjassa vuosien ajan tukijana ja kuuntelijana.
”Perheväkivallan yleisyydestä Japanissa kertoo se, kuinka ystäväni soitti auttavaan puhelimeen toista kertaa vain kuullakseen, että soittajia on niin paljon, ettei voida hyväksyä kuin yksi puhelu yhdeltä henkilöltä”, Minna kertoo.
Lue myös Kotiliesi.fi: Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta, 33, on menettänyt omaisuutensa ja kokenut väkivaltaa töissä ja kotona: ”Elämä on antanut turpiin jo monta kertaa”
Japanilaisuudesta kaikissa väreissä
Rakkauden merkeissä kerrotaan yhdentoista naisen elämäntarina, ja sen kautta sukelletaan syvälle myös japanilaisen yhteiskunnan kipupisteisiin, kuten juuri seksuaaliseen häirintään ja lähisuhdeväkivaltaan.
Naiset ovat Minnan ystäviä, tuttavia tai kontakteja yliopisto- ja sairaalamaailmasta. Viimeksi mainittuun hän sai kosketuksen pitäessään Tokion lääketieteellisessä yliopistossa kolmen luennon sarjan suomalaisesta neuvolatoiminnasta.
Lähimmät ystävät, joiden tarinaa kirjassa kerrotaan, Minna on tuntenut koko sen 30 vuoden ajan, kun hän on Japanissa käynyt ja siellä eripituisia aikoja asunut ja oleskellut.
Minna kiinnostui Japanin kulttuurista ja kielestä alle parikymppisenä ja alkoi lukea japanin kieltä sivuaineena yliopistossa. Myöhemmin siitä tuli hänen pääaineensa, ja Japani vei kaikin tavoin mennessään.
Nyt Minna on kirjoittanut yhteensä seitsemän tietokirjaa Japanista ja japanilaisuudesta ja perehtynyt laajasti maan kulttuuriin ja esimerkiksi teeseremoniaan. Tällä hetkellä hän toimii japanilaisen estetiikan dosenttina Helsingin yliopistossa.
Uusimmassa tietokirjassaan hän palaa muutaman estetiikkaan painottuvan kirjan jälkeen yhteiskunnallisiin teemoihin.
Tarkoitus ei ole kuitenkaan esitellä japanilaista kulttuuria ja yhteiskuntaan epäilyttävässä valossa, vaan sen kaikissa väreissä. Naisten tarinoissa tulevat esiin niin ilot kuin surutkin, koko elämän kaari.
Moni epäkohta on Japanissa onneksi myös menossa parempaan suuntaan, Minna lisää.
”Nuori sukupolvi tulee muuttamaan vanhoja käytäntöjä, on jo muuttanutkin. Enää avioliitto ei ole nuorille naisille elämän ainoa päämäärä, ja naisilla on nykyään enemmän mahdollisuuksia tehdä haluamiaan asioita.”
Järjestetty avioliitto vai rakkausavioliitto?
Suomalainen lukija kiinnittää kirjan tarinoissa huomiota avioliittokäsitteen erilaisuuteen suomalaiseen vastineeseensa verrattuna.
Havainto on oikea, Minna vahvistaa. Hän nostaa kirjan teemoihin liittyvistä kulttuurieroista yhtenä suurimmista juuri sen.
”Japanissa järjestetyn avioliiton ja rakkausavioliiton välinen ero on kuin veteen piirretty viiva”, hän kuvaa.
Se tarkoittaa, että järjestetyillä avioliitoilla on edelleen vahva asema aviopuolison etsimisessä ja löytymisessä. Enää ei kuitenkaan puhuta sukujen välisistä sopimuksista, vaan kyseessä on nykypäivään päivitetty versio järjestetystä avioliitosta.
Aviopuolisoehdokkaan tausta ja suku selvitetään huolella ennen treffeille menoa. Jos mies ei selvityksen perusteella tunnu kelvolliselta, häntä ei välttämättä lähdetä edes tapaamaan.
Prosessissa on usein mukana välimies, joka esittelee valmiiksi selvitettyjä ja naisen profiiliin sopivia aviomiesehdokkaita. Tällaisia ehdokkaita saatetaan kysellä laajasti myös tuttavapiiristä ja työyhteisön kautta.
Ja kun puoliso näiden järjestelyjen kautta löytyy ja pari rakastuu, aletaan nopeasti puhua liitosta rakkausavioliittona ja liiton järjestetyn avioliiton kaltainen tausta unohdetaan.
Japanilaiset naiset ovat hyvin pidättyviä, kunnes heihin tutustuu kunnolla. Silloin heistä tulee herskyvän hauskoja, ja he avautuvat asioistaan mielellään, Minna kertoo.
© Marek Sabogal
Erilainen käsitys parisuhteesta
Japanissa on yhä yleistä käyttää avioliittovälitystoimistopalveluja ja käydä järjestetyissä puolisoehdokastapaamisissa (speed dating). Ne kestävät yleensä viikonlopun, ja niistä puoliso etsivä saattaa palata allekirjoitettu avioliittosopimus taskussaan. Näin kävi myös Minnan ystävälle Yumille, jonka tarina Rakkauden merkeissä kerrotaan.
”Avioliittoa ei nähdä samanlaisena täysin intohimoon ja fyysiseen rakkauteen perustuvana liittona kuin länsimaissa. Itse asiassa japanilaiset kritisoivat kovastikin länsimaista avioliittokäsitystä eivätkä pidä ihmeenä, että parisuhteet eivät meillä kestä. Länsimainen kuva parisuhteesta on heidän näkökulmastaan aivan liian epärealistinen”, Minna huomauttaa.
Japanissa parisuhde ja avioliitto muodostetaan ennen kaikkea järjellä. Tunteet seuraavat sitten mukana, mutta eivät saa koskaan samanlaista kaiken alleen peittävää roolia kuin länsimaisissa parisuhteissa.
”Japanilainen käsitys rakkaudesta on vivahteikkaampi kuin länsimaissa. Rakkaus ei rajoitu vain fyysiseen puoleen ja intohimoon, vaan tasapainoinen avioliitto ja parisuhde voi perustua myös kumppanuudelle. Kirjani nimeä lainatakseni rakkauden merkit ovat siellä paljon laajemmat”, Minna kuvailee.
Parisuhde on tasapainoa
Viha, intohimo, ilo ja suru kuuluvat kaikki japanilaisen käsityksen mukaan hyvään ja harmoniseen suhteeseen. Negatiiviset tunteet eivät tarkoita, etteikö myös rakkautta olisi. Asia nähdään buddhalaiseen tapaan vastaparien ja niiden välisen harmonien kautta.
”Jos mekin länsimaissa ajattelisimme enemmän tällä tavalla, meillä olisi vähemmän eroja”, Minna uskoo.
Omassa parisuhteessaan Minna uskoo osanneensa ottaa Japanin mallista esimerkkiä. 30 vuoden suhteen jälkeen hän on edelleen onnellisesti yhdessä aviopuolisonsa kanssa.
”Tosin japanilaiset ystävättäreni ovat minulle todenneet, että ethän sinä Minna missään avioliitossa elä, vaan te olette rakastavaisia. Se ilmeisesti johtuu siitä, että me emme toteuta hyvin yleistä japanilaista tapaa, jossa fyysinen läheisyys loppuu avioliitosta lasten saamisen jälkeen”, Minna nauraa.
Me too -liike ei ole yltänyt Japaniin asti
Vaikka japanilaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut muutoksia parempaan naisen asemassa, parannettavaa yhä on, Minna toteaa.
Esimerkiksi seksuaalinen häirintä ja tirkistely ei osoita laantumisen merkkejä, päin vastoin.
Ennen naisten vaunuja löytyi junista enemmän kansain alueella eli Kiotossa, Osakassa ja Kobessa. Nykyään niitä on ilmaantunut myös Tokioon. Vaunuille on selkeästi kysyntää.
”Kun kävimme Japanissa tyttärieni ollessa nuorempia, paikalliset ystävät kehottivat minua pitämään heitä tarkasti silmällä ja varoittivat, että Japanissa on myös pahoja ihmisiä. Viime kesänä tyttäreni kuvasi ihmeissään naisten vaunun kylttiä tokiolaisessa metrossa”, Minna kertoo.
Me too -liike ei todellakaan ole yltänyt Japaniin asti, hän puuskahtaa.
Tosin hänelle itselleen tilanne junissa on nykyään helpottunut. Seksuaalinen häirintä kun koskee vain nuorempia naisia. Vanhemmat saavat olla rauhassa.
”Nykyään miehet saattavat häirinnän sijaan jopa antaa minulle istumapaikan metrossa”, Minna hymähtää.
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Unohda 10 000 askeleen päivätavoite ja kokeile japanilaista kävelyä – lupaa kohottaa kuntoa nopeasti
