Joskus pitää ennen kirjoittamista miettiä pitkäänkin, minkä nostaisi romaanin keskeiseksi teemaksi. Selja Ahavan Hän joka syvyydet näki -romaanissa teema on selvääkin selvempi: kuolema. Siihen kytkeytyviä sivuteemoja on sitten paljonkin, rakkaus lapsiin, kuolemattomuuden tavoittelu, eri kulttuurien käsitykset kuolemasta ja kuoleman kohtaaminen.

Teema kulkee läpi kirjan lomittuvina kertomuksina ja eri aikojen teksteinä. Ydintarinassa kahden teini-iäisen äiti, Liisa, tarinan minäkertoja, on elänyt kuoleman ympäröimänä pienestä lähtien. Liisa on toisessa avioliitossaan ja hänen aviomiehensä Henrik on merimiehenä pitkiä aikoja poissa kotoa. Lapsetkin ovat aikuistumassa ja esikoinen jo muuttamassa omilleen. Suvussa on kuoltu nuorena ja jäljellä suvun vanhimpana on enää Vuokko-täti, joka muusta suvusta poiketen on elänyt pitkään. Nyt hänkin on hauraana vanhuksena joutunut sairaalaan. Monestakin syystä Liisa miettii paljon kuolemaa, joka on ympäröinyt häntä lapsesta lähtien.

Ahavan romaani ei ole autofiktio, mutta siinä on yhtymäkohtia kirjailijan omaan tarinaan. Helsingin Sanomien haastattelussa hän kertoi, miten hänen suvussaan sairastetaan perinnöllistä tautia ja miten hänen serkkunsa kuolivat jo lapsena. Haastattelussa hän kertoi myös löytäneensä yhden kirjansa rinnakkaistarinoista The New Yorkerin artikkelista. Siinä kerrottiin tytöstä, joka oli yllättäen kuollut kitarisaleikkaukseen, tarkemmin sanoen lääkärit määrittelivät tytön kuolleeksi, koska hänen aivonsa olivat ehtineet tuhoutua. Tytön vanhemmat, erityisesti äiti, ei tätä hyväksynyt, ja tyttö siirrettiin kotiin, missä hengityskone piti hänen elintoimintojaan yllä ja tyttö kasvoi. Lääketieteen näkökulmasta hän ei kuitenkaan ollut elävä ihminen.

Myös romaanin Liisa lukee saman tarinan lehdestä. Kirjan yhdeksi tarinaksi se on muuntunut muotoon, jossa tytön elävä ruumis lojuu suomalaisessa merenrantakaupungissa. Tytön äiti hoitaa lastaan voimiensa rajoilla, uskoo tytön reagoivan hänen puheeseensa, kun tämän raajat välillä liikahtavat, ja palkkaa avukseen filippiiniläisen hoitajan. Tarina on puistattava ja traaginen, kuin kauhukertomus, minun silmissäni vääristyneen äidinrakkauden ilmentymä.

Sängyssä makasi selällään tanakan kokoinen tyttö, joka oli peitelty kainaloihin asti violetilla peitteellä. Paksut käsivarret lepäsivät peitteen päällä. Tyynyn vieressä oli pörröinen lelukissa ja sängyn yläpuolella hyllyllä kokonainen rivistö muita pehmoeläimiä. Seinän vieressä oli toinen sänky. Siinä missä muu asunto vaikutti puolityhjältä, tässä huoneessa oli huonekaluja ja tavaraa. Seinillä oli hevosjulisteita ja koriste-esinehyllykköjä, ikkunaa kehystivät merihevosilla koristellut verhot. Henkarissa roikkui selvästi jo pieneksi käynyt jalkapallopaita.
    Niin iso tyttö, niin kuihtunut äiti.”

Kuoleman hetki

Hengityskoneiden yleistyessä oli tärkeää määritellä lääketieteellisesti ja lakiperusteisesti, milloin ihminen katsotaan kuolleeksi. Ennen 1960-lukua kuolema määriteltiin sydämen ja hengityksen pysähtymisen perusteella. Vuonna 1966 kokoontunut kansainvälinen tiedemiesten symposiumi päätyi määrittelemään kuolinhetkeksi aivotoimintojen päättymisen. Tästä alkoi keskustelu, joka johti myös lainsäädännöllisiin linjauksiin. Lopputulemana elinsiirrot mahdollistuivat mullistavalla tavalla, kun vainajan elintoiminnot, mm. sydämen ja sisäelinten osalta, jatkuivat vaikka aivot olivat tuhoutuneet.  

Hän joka syvyydet näki -romaanin läpi kulkee kirjailijan symposiumista ja sen tuloksista kertovien artikkelien pohjalta rekonstruoima tarina kokoontumiseen kerääntyneiden tiedemiesten keskusteluista ja päätelmistä.

Nuolenpääkirjoituksella kirjoitettu osa Gilgamesh-tarua. Kuva Wikipedia.

Kirjassa on paljon erilaisia tekstejä myyteistä ohjeisiin siitä, miten eri tavoin eri kulttuurit suhtautuvat kuolemaan ja ovat sitä selittäneet. Kuoleman rinnalla kulkee myös kuolemattomuus. Kirjan nimi on katkelma maailman vanhimpana tunnetusta kirjallisesta tarinasta, Gilgamesh-tarusta, kuningas Gilgameshin ja hänen ystävänsä Enkidun kuolemasta ja kuolemattomuuden etsinnästä. Kirjan Gilgamesh-tarinassa esitetään olennaiset kysymykset:

Näinkö ihminen kuolee?
Onko jokaisen kohtalo tämä?
Onko tämä minunkin kohtaloni?

Gilgameshin suomennos Jaakko Hämeen-Anttila

Kuoleman ja kuolemattomuuden pohdinnan rinnalla kirjassa kulkee vahvana ajatus rakkaudesta lapsiin, se on mukana minäkertojan tarinassa, se nousee traagisesti keinotekoisesti tytärtään elossa pitävän äidin tarinassa, ja oman lapsensa Filippiineille jättäneen ja työhön kauas lähteneen Perlahin tarinassa.

Tarinoiden ja tiedon kudelma

Ahava on myös aikaisemmissa romaaneissaan kutonut päätarinaan mukaan jonkin todella tapahtuneen tai historiallisen henkilön tarinan. Taivaalta tippuvissa asioissa onnekkaasta onnettomaksi muuttuva Annu-täti rinnastuu skotlantilaiseen kalastajaan, johon salama iskee viisi kertaa. Ennen kuin mieheni katoaa -teoksessa aviomiehen muuttaessa sukupuoltaan rinnalla kulkee tarina Kolumbuksen Amerikan ”löytämisestä” esimerkkinä maailmankuvan murroksesta. Myös hänen edellisessä kirjassaan Nainen joka rakasti hyönteisiä on mukana teoriataso metamorfoosista.

Hän joka syvyydet näki -romaanissa on sivuhyppyjä ja rinnakkaiskertomuksia minun makuuni liikaa. Osaset liittyvät toisiinsa ja kokonaisuuteen, ja Ahava pystyy pitämään korttitalon pystyssä, mutta kokonaisuus uhkaa tukehtua. Lukijan pääkertomuksiin syntynyt tunneyhteys katkeaa liian usein.

Tietoa kirja tarjosi paljon ja sai pohtimaan omaakin suhdettani kuolemaan.

  • Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki
  • Gummerus 2025
  • 351 s

⭐⭐⭐⭐

Rating: 3.5 out of 5.

Selja Ahavan romaani Taivaalta tippuvat asiat oli Finlandia- ja tulenkantaja- palkintoehdokkaana ja sai EU:n kirjallisuuspalkinnon. Ennen kuin mieheni katoaa sai Kaarlen palkinnon ja Nainen joka rakasti hyönteisiä oli Runeberg-palkintoehdokkaana ja sille myönnettiin Kiitos kirjasta -palkinto. Kuva Gummerus/Liisa Valonen.

Aiheeseen liittyy