Tähtitiede|Turun yliopiston tähtitieteilijät löysivät kirkkaan kohteen jo 1980-luvulla. Tähtitieteilijä Mauri Valtonen on nyt julkaistun tutkimuksen pääkirjoittaja.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Tähtitieteilijät ovat ensi kertaa kuvanneet kaksi toisiaan kiertävää mustaa aukkoa, kertoo tähtitieteellinen tiedelehti Astrophysical Journal.
Havainto tehtiin radioteleskoopilla ja se vahvistaa musta-aukkoparin. Kohde on kirkas kvaasari OJ287. Se kirkastuu säännöllisesti noin 12 vuoden välein.
Turun yliopiston tähtitieteilijät löysivät tämän kirkkaan kohteen jo 1980-luvulla. He ovat tutkineet sitä siitä lähtien. Tähtitieteilijä Mauri Valtonen olikin nyt julkaistun tutkimuksen pääkirjoittaja.
Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa onnistuneet ottamaan radiokuvan, jossa näkyy kaksi toisiaan kiertävää mustaa aukkoa.
Havainto toi vahvistuksen sille, että musta-aukkopareja ylipäätään on olemassa. Aiemmin tähtitieteilijät ovat onnistuneet kuvaamaan vain yksittäisiä mustia aukkoja.
Löydöstä kertoo tähtitieteellinen tiedelehti Astrophysical Journal. Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja on Mauri Valtonen Turun yliopistosta.
”Kohde OJ287 on niin kirkas, että tähtitieteen harrastajatkin näkevät sen omilla kaukoputkillaan”, kertoo Valtonen Turun yliopiston tiedotteessa.
Mustat aukot itsessään ovat täysin pimeitä. Ne voidaan havaita hiukkassuihkujen tai aukkoa ympäröivän kuuman kaasun perusteella.
Kohde on kirkas siksi, että se on kvaasari.
Kvasaarit ovat äärimmäisen kirkkaita galaksin ytimiä. Kirkas valo syntyy siitä, kun galaksin keskustan supermassiivinen musta aukko syö aukkoa ympäröivää kosmista kaasua ja pölyä.
”Erikoisuus on siinä, että kohteessa on kaksi mustaa aukkoa, jotka kulkevat kiertoradalla toistensa ympäri. Tämän seurauksena kvasaari kirkastuu säännöllisesti noin 12 vuoden välein. Se on myös näiden mustien aukkojen kiertojakso toistensa ympäri.”
Aiemmin tähtitieteilijät ovat onnistuneet kuvaamaan Linnunradan keskustassa olevan mustan aukon ja lähigalaksi Messier 87:n mustan aukon, kuitenkin vain yhden kerrallaan.
Tähtitieteilijät ovat kuvanneet OJ287:ää jo 1800-luvulta lähtien. Silloin kyseisestä taivaanalueesta alettiin ottaa valokuvia. Silloin tosin ei vielä osattu kuvitella, että mustia aukkoja olisi olemassa – kvasaareista puhumattakaan.
Kohde OJ287 sattui kuviin ”vahingossa” muiden tutkimusten ohessa.
Vuonna 1982 silloinen Turun yliopiston maisteriopiskelija Aimo Sillanpää huomasi, että kohteen kirkkaus vaihtuu säännöllisesti 12 vuoden jaksoissa.
Sillanpää jatkoi OJ287:n tutkimista yliopiston tutkijana. Hän oletti, että kirkkauden vaihtelun aiheuttaisi kaksi toisiaan kiertävää mustaa aukkoa.
Löydön jälkeen lukuisat tähtitieteilijät eri puolilla maailmaa ovat seuranneet kvasaaria.
Yksi tavoite oli selvittää, oliko Sillanpään selitys oikea. Tutkijat selvittivät siksi, millainen olisi mustien aukkojen keskinäinen kiertorata.
Kiertoradan arvoituksen ratkaisi neljä vuotta sitten lopullisesti Turun yliopiston väitöskirjatutkija, Intian Mumbaista kotoisin oleva Lankeswar Dey.
Silloin jäljelle jäi vain kysymys siitä, ovatko molemmat mustat aukot havaittavissa yhtä aikaa.
Tähän saatiin vastaus Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan Tess-satelliitilla. Se havaitsi valoa molempien mustien aukkojen ympärillä. Ne kuitenkin näkyivät edelleenkin yhtenä pisteenä.
Tämä johtui siitä, että tavallista valoa käyttävät kuvat eivät ole riittävän teräviä. Ne eivät pysty näyttämään mustia aukkoja erikseen.
Siksi tarvittiin jopa satatuhatta kertaa terävämpi kuva. Sellaisen voi saada käyttämällä radioteleskooppia.
Tähtitieteilijät vertasivat aiemmin tehtyä teoreettista laskua radioteleskooppien järjestelmällä otettuihin kuviin. Niihin kuului Radioastron-satelliitilla otettuja radiokuvia.
Mustat aukot löytyivät tarkalleen sieltä, missä niiden oli arvioitukin olevan.
Näin saatiin vastaus 40 vuotta avoinna olleeseen kysymyksen siitä, voiko musta-aukkopareja ylipäätään olla.