Marjukka Havumäki muistelee 40-vuotisen uransa merkityksellisimpiä hetkiä ja pohtii sen varrella oppimiaan asioita.
Ylen pitkäaikaisen uutisankkurin Marjukka Havumäen, 64, viimeinen uutislähetys nähtiin sunnuntaina puoli yhdeksän uutisissa. Yli 40 vuotta televisiossa työskennellyt Havumäki kertoi eläköitymisen herättämistä tunteista Iltalehdelle.
– Oloni on todella helpottunut ja onnellinen, hän kertoo tyytyväisenä.
Havumäen viimeisten sanojen jälkeen lähetyksessä esitettiin otteita ja kuvia hänen uutisuransa varrelta viulumusiikin säestämänä. Lopuksi ruudulle ilmestyi tuore kuva uutisankkurista. Hän ei ollut etukäteen tietoinen tästä kunnianosoituksesta.
– Olin hirveän otettu siitä, mitä työkaverit olivat tehneet. Se oli todella koskettava ja ihana juttu, hän muistelee eilisen lähetyksen loppua ja jatkaa:
– Oma elämäni meni filminauhana, kun katsoi niitä kuvia. Olen ollut aika nuori, kun olen aloittanut.
Havumäen viimeisen lähetyksen jälkeen kollegat kokoontuivat lämpimään yhteiseen hetkeen, jossa he skoolasivat hänelle ja nauttivat kuohuviiniä. Tunnelma oli iloinen, mutta myöhemmin tällä viikolla järjestettävä kahvitilaisuus hänen kunniakseen saattaa olla hänelle tunteikkaampi.
– Luulen, että se voi olla minulle kovempi paikka kuin tuo viimeinen lähetys, koska siellä näen sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt töitä kymmeniä vuosia, hän pohtii.
Pitkä ura
Pitkän uran aikana Havumäellä on ollut sekä rankkoja että yksitoikkoisia hetkiä, mutta samalla hän on saanut tehdä monipuolisia ja ainutlaatuisia työtehtäviä, joista on syntynyt ikimuistoisia kokemuksia.
– Niitä hetkiä ei satu kohdalle kovin usein, että joku kruunataan kuninkaaksi, hän muistelee selostamiaan kruunajaislähetyksiä kuninkaallisista.
Uran varrelle on mahtunut myös monia traagisia ja hätkähdyttäviä uutistapahtumia, jotka ovat olleet usein pitkäkestoisia ja vaikuttavia. Näistä Havumäki ei kuitenkaan osaa nimetä mieleenpainuvinta, sillä kaikki ovat olleet omalla tavallaan järkyttäviä.
– Eihän niitä voi laittaa järjestykseen, mikä niistä on järkyttänyt tai koskettanut eniten. Kaikki ovat olleet todella hämmentäviä ja mykistäviä tapahtumia, hän kuvailee.
Esimerkiksi vuoden 2004 tsunami, Estonian uppoaminen ja WTC-iskut ovat kaikki tapahtuneet Havumäen uran aikana – samoin korona, Ukrainan sota ja Israelin hyökkäys Gazaan.
Uransa alkuvaiheesta hän muistaa erityisesti Romanian vallankumouksen ja Nicolae Ceausescun teloituksen, jotka jättivät pysyvän jäljen uutislähetyksiin. Ceausescu ja hänen vaimonsa Elena tuomittiin joulupäivänä 1989 pidetyssä pikaoikeudenkäynnissä kuolemaan ja heidät teloitettiin saman päivän aikana.
– Sen jälkeen päätettiin, että uutiset tulevat myös jouluaattona. Se muutti meidän kaikkien työtä, hän pohtii.
– Tuntuu ihan hullulta ajatella nykyään, että vuodessa olisi jokin päivä, jolloin ei tulisi televisiouutisia ollenkaan, Havumäki lisää.
Kaikesta kokemastaan huolimatta Havumäen mukaan hänen uransa viimeiset viisi vuotta ovat olleet kaikkein raskaimmat.
– Kaiken tämän maailman turbulenssin keskellä meillä tekijöillä – eikä myöskään katsojilla – ei ole ollut hetken hengähdystaukoa. Sellaista, että voisi tehdä juttuja esimerkiksi marjanpoiminnasta tai koulujen syyslomista. Tuntuu, että koko ajan on käsitelty vain raskaita aiheita, hän kuvailee.
Viime vuosina uutislähetyksissä on ollut yhä harvemmin hetkiä, jolloin Havumäki on voinut hymyillä. Siksi hän iloitsee aina uutisista, jotka antavat siihen mahdollisuuden.
Marjukka Havumäki ja Matti Rönkä juontamassa linnan juhlia vuonna 2008. Jyrki Valkama
Oma polku
Havumäki kokee uransa televisiossa merkitykselliseksi ja opettavaiseksi. Hän toivoo, että mediassa huolehditaan television asemasta ja sitä ylläpidetään. Samalla hän toteaa, että nyt on hänen oikea hetkensä jättäytyä pois.
– Tuntuu, että nyt on hyvä aika lähteä pois. Paljon asioita muuttuu ja media muuttuu, hän summaa.
Hän haluaa kannustaa nuoria toimittajia kulkemaan omaa polkuaan, olla aitoja ja rakentaa uskottavuutensa omalla persoonallaan sen sijaan, että yrittäisivät jäljitellä edeltäjiään.
– Jokainen raivaa oman tiensä. Muistan, kun vanhat legendat jäivät eläkkeelle, niin puhuttiin, kenestä tulee uusi Eva Polttila tai Arvi Lind? Ei tule ketään toista, jokaisen pitää itse lunastaa paikkansa.
Hän korostaa myös oppimisen ja nöyryyden merkitystä. Omista virheistään täytyy ottaa opiksi, mutta niihin ei pidä jäädä kuitenkaan kiinni. Yhtä asiaa hän myös painottaa kaikille toimittajille:
– Pitää hyväksyä myös se, että toimittajana et ole koskaan valmis. Joka päivä tulee vastaan uusia asioita, hän toteaa.
Eläkepäivien vietto
Eläkkeelle jääminen tuo Havumäelle vapauden tehdä spontaanejakin asioita. Hän kertoo aikovansa nauttia mahdollisuudesta elää omaan tahtiin ilman iltapainotteista työtä ja työviikkojen muodostamaa sykliä.
– Minulla on nyt jo vino pino lippuja varattuna erilaisiin tapahtumiin.
Vapauden lisäksi uuden elämänvaiheen keskiössä on rauhoittuminen ja arjen pienet ilot.
– En mitään hirveän isoja projekteja ainakaan tähän alkuvaiheeseen toivo. Lähdetään käymään mökillä ja mennään nostamaan laituria, sitten palataan hyvin arkisiin asioihin, hän kuvailee.
Piia Pasanen, Arvi Lind ja Marjukka Havumäki vuonna 2003. KARI LAAKSO