Euroopan unioni on edennyt ympäristötoimissaan, mutta työtä riittää. Euroopan ympäristön tila, varsinkaan luonnon tila, ei ole kokonaisuudessaan hyvä. Näin arvioi Euroopan ympäristökeskus (EEA) uudessa raportissaan.
EEA:n raportin mukaan Euroopan unioni on maailmanlaajuinen edelläkävijä ilmastotoimissa, sillä se on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään ja fossiilisten polttoaineiden käyttöään ja kaksinkertaistanut uusiutuvien energialähteiden osuuden vuodesta 2005. Edistystä on tapahtunut myös jätteiden kierrätyksessä ja resurssitehokkuuden lisäämisessä.
Parannettavaa on monella osa-alueella. Luonnon monimuotoisuus vähenee Euroopan maa-alueiden, makean veden ja merien ekosysteemeissä. Vesivaroihin kohdistuu suuria paineita, ja vesipula vaikuttaa kolmasosaan Euroopan väestöstä ja alueesta. Eurooppa on EEA:n mukaan maapallon nopeimmin lämpiävä maanosa.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Suomen vahvuuksia ovat raportin mukaan erinomainen ilmanlaatu, uusiutuvan energian nopea kasvu ja kunnianhimoinen hiilineutraaliustavoite. Suurimpia haasteita ovat luonnonvarojen suuri kulutus, kiertotalouden hidas eteneminen, heikentyneet hiilinielut, luontokadon jatkuminen ja liikenteen päästövähennysten heikko edistyminen.
Raportti korostaa ympäristön ja luonnon merkitystä taloudelliselle hyvinvoinnille, turvallisuudelle ja elämänlaadulle. EU:n kilpailukyky on riippuvainen luonnonvaroista. Onnistuneet ympäristötoimet vahvistavat keskeisten toimintojen, kuten ruokaturvan, juomaveden ja tulvasuojelun, kestävyyttä.
Raportti korostaa, että ympäristötoimista on sovittu Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa.
Ympäristönsuojeluun liittyi menneinä vuosina vahva poliittinen lataus. Vielä tänä päivänä osa laitaoikeistosta näkee ilmastokriisin vastaisen työn punavihreänä politiikkana.
Kun asiasta riisutaan kaikki poliittiset intohimot ja luotetaan tieteentekijöiden enemmistön varoituksiin ilmastokriisin ja luontokadon uhista, on täysin selvää, että ihmiskunta ei voi jatkaa nykymenoa. Tarvitaan ympäristön tilaa kohentavaa työtä kaikilla maapallon alueilla niin länsimaissa kuin kehittyvissä maissa. Rikkaiden maiden pitää toimia kehityksen eturintamassa.
Kyse ei ole pelkästään aatteellisesta toiminnasta vaan motiivit ovat pitkälti itsekkäitä eli ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä. Vaikka ihmisellä on suuri vaikutus ympäristöönsä, ihminen on silti osa luontoa ja loppujen lopuksi luonnon armoilla. Maapallo selvinnee ilmastokriisistä, mutta selviääkö ihmiskunta?
Onnistumiset ilmastotoimissa todistavat, että muutos on mahdollista.