Rikosuhripäivystyksen Leena-Kaisa Åbergin mielestä tuore selvitys paljastaa vakavia puitteita lähisuhdeväkivallan uhrin oikeusturvasta.

Lähisuhdeväkivallan tutkimisessa on paljastunut lukuisia puitteita eri poliisilaitoksilla ympäri Suomen. Kuvituskuva. Inka Soveri

  • Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja huolestui ja yllättyi apulaisoikeuskanslerin tuoreesta selvityksestä.
  • Selvityksessä tutkittiin 65 tapausta, jossa esitutkinta lähisuhdeväkivallasta päätettiin poliisin toimesta. Yli 40 tapauksessa tutkinta päätettiin laittomasti.
  • Leena-Kaisa Åberg huomauttaa, että lähisuhdeväkivallan uhrit voivat olla erityisen haavoittuvassa asemassa, eivätkä heidän siitä syystä tulisi olla vastuussa tutkinnasta.

Suomen poliisi on päättänyt useiden lähisuhdeväkivaltatapausten tutkintoja perusteettomasti ja laittomasti. Puolen vuoden otannalla tällaisia tapauksia oli yli 40.

Apulaisoikeuskanslerin tuore selvitys sekä huolettaa että yllättää Rikosuhripäivystyksen (Riku) toiminnanjohtajaa Leena-Kaisa Åbergia.

– Lähisuhdeväkivalta on Suomessa vakava yhteiskunnallinen ongelma ja iso ihmisoikeusongelma. Totta kai oikeusjärjestelmässä nämä tapaukset tulisi käsitellä erityisellä huolella.

Åberg huomauttaa, että lähisuhdeväkivallassa tapahtuneet lievätkään pahoinpitelyt eivät ole enää lähes 15 vuoteen olleet asianomistajarikoksia. Lakimuutos astui voimaan vuonna 2011.

– Siinä mielessä pitäisi olla jo hyvin sisäistettynä, etteivät asianomistajat voi päättää, lopetetaanko tutkinta.

Åberg painottaa, että lakiuudistuksen lähtökohtana oli, ettei uhrin tarvitsisi itse ottaa kantaa tai tehdä ratkaisua, sillä hän saattaa olla heikommassa asemassa tekijään nähden.

– Uhrit voivat olla erityisen haavoittuvassa asemassa, esimerkiksi ulkomaalaistaustaisia tai iäkkäitä ihmisiä, joita aikuinen lapsi pahoinpitelee.

– Uhrit eivät edes välttämättä uskalla vaatia rangaistusta: ei tiedetä omista oikeuksistaan, halutaan suojella tekijää tai pelätään häntä tai koetaan painostusta.

”Todella vakava asia”

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen otti tapaukset omatoimisesti selvitykseen. Oikeuskanslerinvirasto

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen otti asian selvitykseen omatoimisesti.

Hän pyysi puolen vuoden ajalta kaikki lähisuhdeväkivallaksi luokitellut pahoinpitely- tai lievä pahoinpitely -nimikkeellä kirjatut tapaukset, joiden tutkinta on päätetty poliisin toimesta.

65 esitutkinnasta 43 oli päätetty lainvastaisesti.

– Kyllä tämä yllättää, että näitä oli näin paljon, Åberg sanoo.

– Etenkin sitä taustaa vasten, että lähisuhdeväkivalta on niin yleinen ilmiö. Koko ajan on korostettu sen vakavuutta ja sitä, kuinka pitäisi puuttua paremmin. Oletusarvo on, että ilmiö huomioitaisiin erityisellä vakavuudella.

Åberg kertoo yllättyneensä myös siitä, että useassa tapauksessa poliisilla tuntui olevan epäselvyyttä tekijän ja uhrin välisestä suhteesta – onko kyse lähisuhdeväkivallasta.

– Asiaa ei ollut selvitetty riittävästi. Kuitenkin niistä löytyi myös aika tyypillistä lähisuhdeväkivallan tunnusmerkistöä.

Åbergin huolen herätti myös puutteellinen vakavuuden arviointi: esimerkiksi yhdessä tapauksessa poliisi oli kirjannut rikosilmoituksen lievästä pahoinpitelystä, vaikka uhria oli ilmoitusten mukaan lyöty ja kuristettu.

Puumalainen oli moittinut poliisia myös pitkistä tutkinta-ajoista. Åbergin mukaan ilmiö on tuttu myös Rikosuhripäivystyksen asiakkaille. Silloin tällöin tutkinta kestää niin kauan aikaa, että syyteoikeus vanhenee.

– Se on todella vakava asia uhrin oikeusturvan kannalta.

”Tilanteet vakavoituvat”

Osa epäkohdista on jo aiemmin huomattu Rikosuhripäivystyksessä. Kuvituskuva. Eevi Karvinen

Leena-Kaisa Åbergin mukaan Rikosuhripäivystyksen asiakkailla on pääosin hyviä kokemuksia poliisitutkinnasta.

– On myös sellaisia kokemuksia, että asiat ovat kestäneet todella kauan. Saattaa olla, että kuulusteluja tehdään puhelimessa. Olisi tärkeä kehittää asiakkaan sensitiivistä kohtaamista, koska uhrit ovat vaikeassa tilanteessa.

Åberg uumoilee, että poliisi saattaa kokea turhauttavana tutkia toistuvia lähisuhdeväkivaltailmoituksia, joissa taustalla saattaa olla myös päihdeongelmia.

– Jokainen tapaus pitäisi kuitenkin käsitellä. Helposti käy niin, että tilanteet vakavoituvat.

– Joku päivä uhri alkaa luottaa siihen, että hänen asiansa otetaan vakavasti ja hän saa tukea ja apua. On tärkeää, että hän rohkaistuu jossain vaiheessa myös itsekin vaatimaan rangaistusta, auttamaan tutkinnassa ja hakemaan apua.

Leena-Kaisa Åberg kuvattuna vuonna 2021. INKA SOVERI

Åberg huomauttaa, että kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta, kun apulaisoikeuskansleri moittii poliisin toimintaa lähisuhdeväkivaltatapauksissa: viime maaliskuussa Puumalainen nosti esille epäkohtia riskien ja suojelutarpeen arvioinnissa.

– Poliisihallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin. Nyt on todella tärkeää, että ne toteutetaan ja asian tila korjaantuu, Åberg sanoo.

Apua on saatavilla

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jonka tekijällä ja kohteella on tai on ollut keskenään läheinen suhde.

Parisuhdeväkivallan lisäksi määritelmä pitää sisällään muun muassa lapsiin, lähisukulaisiin ja muihin läheisiin kohdistuvan väkivallan. Tekijän ja kohteen ei tarvitse asua samassa taloudessa.

Väkivalta ei aina ole fyysistä, vaan se voi olla myös henkistä tai taloudellista.

112 auttaa akuuteissa tilanteissa.

Rikosuhripäivystys (116 006) ja RIKUchat palvelevat suomeksi ma–to kello 9–18 ja perjantaisin kello 9–16, ruotsiksi ma–pe kello 12–14. Palvelut ovat maksuttomia, ja puhelimeen voi soittaa myös nimettömänä.

Nollalinja (080 005 005) palvelee henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sen uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan kokeneita. Palvelu on maksuton ja auki vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä. Nollalinjan chat on auki arkisin kello 9–15.

Naisten Linja (080 002 400) auttaa väkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia sekä heidän läheisiään ma–pe kello 16–20. Palvelu on maksuton. Naisten Linjan chat on auki tiistaisin ja torstaisin kello 16–20.