Aina Bergroth elää onnellista perhearkea mutta kirjoitti samaan aikaan romaanin erosta kaikkine raastavine tunteineen. ”Rakkaus ja onni teki sen mahdolliseksi”, hän kuvaa.
”Ymmärräthän sinä Aina, että kirjan kannen pitää olla niin kaunis, että ihminen haluaa ostaa kirjan fyysisenä kappaleena itselleen.”
Näin sanoi kirjailija Aina Bergrothin äiti, kuvataiteilija Marjatta Tapiola tyttärelleen puhelimessa noin vuosi sitten. Puhelinkeskustelun aiheena oli Ainan työn alla olevan romaanin kansikuvitus.
Marjatta oli tiedustellut Ainalta kannen aihetta, ja Aina kertoi suunnitteilla olevista vaihtoehdoista.
”Suorastaan kuulin, kuinka äiti alkoi linjan toisessa päässä rypistää otsaansa. Hän ei pitänyt suunnitelmista alkuunkaan”, Aina kertoo nauraen.
Sen jälkeen Marjatta ehdotti, että mitä jos hän tekisi kirjaan kannen.
Ainan ensireaktio oli huvittunut ei-vastaus. Eihän nyt tähän kirjaan, miksi tällaiseen eroaiheiseen, eikö paremmin siihen, jonka hän jonain päivänä kirjoittaisi innoittajanaan suvun vahvat naiset.
”Mutta kun pari kuukautta olin miettinyt, tajusin että äiti todennäköisesti tekisi jumalaisen kauniin kannen.”
Kustantajakin innostui, ja äiti sai kirjaimellisesti kahdella lauseella kiinni siitä, mitä Ainan kirja tulee käsittelemään. Hän maalasi maalauksen kuvauksen pohjalta, ja lopputulos on näkyvillä Ainan tuoreen romaanin Erojen kirjan kannessa.
Alkuperäistä maalausta Aina katselee joka päivä kotinsa seinällä: keveä, ilmava taideteos, jossa kaksi ohuin viivoin vedettyä hahmoa kulkee ikään kuin toistensa läpi tai toisiinsa kietoutuneena, ehkä yhdessä, ehkä erikseen.
”Maalauksessa on monen kaltaista energiaa. Siinä on keveyttä, ilmavuutta, liikkeen tuntua”, Aina kuvailee.
Eroromaani syntyi selittämättömästi
Eroaiheisen romaanin piti alun perin olla jotakin aivan muuta, kuin miksi se lopulta muotoutui.
Kustantajan kanssa oli idea ja konsepti valmiiksi katsottu, mutta niin vain alkoi paperille syntyä aika paljon ”kauheaa erokamaa”.
Syytä sille ei Aina itsekään tiedä.
”Se menee yli minun rationaalisten mahdollisuuksieni”, hän nauraa.
Ero ei ollut eikä edelleenkään ole hänelle itselleen millään lailla ajankohtainen, päin vastoin. Aina elää iloista, onnellista ja rakastunutta perhearkea aviopuolisonsa, muusikko Timo Kämäräisen ja parin yhteisen, vuonna 2017 syntyneen tyttären kanssa. Perheeseen kuuluu myös puolison neljäsluokkalainen tytär.
Toisaalta kontrastissa kirjan teemojen ja todellisuuden välillä selitys juuri ehkä piileekin, Aina arvelee.
”Se että minulla on kapasiteettia käsitellä tosi ikäviä teemoja, on itse asiassa tämän elämäntilanteen eli rakkauden, lasten harrastusten ja ihmisten täyttämän elämän tuoma mahdollisuus. Ja siitä olen tavattoman kiitollinen.”
Klubilainen, lue Aina Bergrothin Erojen kirja maksutta e- tai äänikirjana
Aina Bergrothin romaani Erojen kirja on Kotiliesi-klubin lokakuun kirja. Kotiliesi-klubin jäsenenä saat käyttöösi kuukausittain vaihtuvan kirjan e- tai äänikirjana. Klubiin kuuluvat kaikki Kotilieden tilaajat automaattisesti.
Klubin kuukauden kirja on ladattavissa lokakuun ajan. Ohjeet kirjan lataamiseen ja latauskoodin saat lokakuun ajan täältä. Toimi koodin saatuasi pian, sillä kirjoja on tarjolla rajoitetusti.
Kirjasta keskustellaan lukupiirissä, joka toimii Kotilieden kirjaryhmässä Facebookissa. Tule mukaan juttelemaan!
Eroista omasta kokemuksesta, mutta ei autofiktiona
Eroja Aina on toki elämässään jossakin kohdassa kokenut, mutta selvinnyt niistä eteenpäin. Kokemuksen pohjalta hän aiheesta kirjoittaakin, vaikkei romaani ole autofiktiota.
”Jos en olisi koskaan itse eronnut, itseluottamukseni ei riittäisi tämän aiheen käsittelyyn. Olen kokenut riittävästi uskaltaakseni lähestyä näitä teemoja” , Aina muotoilee.
Lue myös: Parisuhteen päättyminen on kriisi mutta myös kasvun paikka – näin erosta toipuminen alkaa
Romaanissa näkökulmahenkilö Lahja eroaa – kahdesti samasta ihmisestä. Ensin hänet jätetään, sitten hän on itse jättävä osapuoli.
Romaanin alussa Lahja jättää Orvon, ja siitä kokemuksesta käsin hän alkaa pohtia kaikkea tapahtunutta. Millainen on tämä ero, jossa hän on jättäjä, millainen oli edellinen, jossa hän tuli jätetyksi.
”Tämä on kahden eron väliin jännittyvä tarina”, Aina tiivistää.
Hän on halunnut nimenomaan tarkastella kahden ääripään eroavaisuuksia, sitä miten useissa tapauksissa tuskattomampaa on tehdä itse päätös lähtemisestä kuin joutua itse jätetyksi.
”Toipumisprosessi on eroissa hirveän erilainen, ja kun eroista puhutaan, kaikki puhe on selviytymistä. Yritin tässä kirjassa mennä todella päin niitä kipeimpiä, nimenomaan hylätyksi tuloon liittyviä, epämiellyttävimpiä eroon liittyviä tasoja. Aika usein selviytymistarinoissahan eivät kyllä ole fokuksessa ne kaikkein inhottavimmat tuntemukset, jotka liittyvät hylätyksi tuloon ja sen aiheuttamaan hylkäävän osapuolen syyllisyyteen.”
Ainan mielestä tämä on sekä ymmärrettävää että lohdullista.
”On helpompaa sanoa, että päädyimme tähän yhdessä kuin että omalla ratkaisullani haavoitin aivan hirvittävällä tavalla ihmistä, jota olen rakastanut paljon ja joka ehkä rakastaa minua. Puheen funktio on ymmärrettävästi usein suojaava ja eheyttävä, mutta tässä kirjassa yritin tarkentaa puheen ohi ja siihen, mikä eroamisessa on kaikkein kauheinta.”
Lue myös Anna.fi: Ero aiheutti Kristiinalle, 46, ison kriisin: ”Identiteettini oli rakentunut niin nuoresta parisuhteen kautta”
”Katkeruus tukahduttaa riemun”
Vaikka omasta elämästään Aina ei Erojen kirjan eroihin ole konkreettisia aineksia ottanut, jotakin itsestään hän siinä tunnistaa ja tunnustaa olevan.
Päähenkilö Lahja on ihminen, joka hylätyksi tulemisen problematiikka pohtiessaan törmää jatkuvasti tiettyyn ristiriitaan: jotta hylkäämisen kestäisi, olisi itseään kovetettava ja tultava paksunahkaisemmaksi ja kylmemmäksi ihmiseksi. Mutta samalla hän pelkää, millainen olisi tuo kovempi ihminen, haluanko siihen edes tutustua?
Samaan aikaan kun Lahja on ihminen, joka yrittää suhtautua menneisyyteen täysin ilman kaunaa ja katkeruuden tunteita.
Siinä kohtaa Aina tunnistaa itsensä:
”Tällaisesta henkilöstä minun oli hauska ja luonteva kirjoittaa, koska siinä on niin paljon tuttua itselleni”, hän nauraa.
Varsinkaan eron hetkellä kaunattomuus ei välttämättä ole helppoa. Millä keinoin Aina pitää katkeruuden peikon loitolla eri tilanteissa?
Itsekkäin keinoin, hän vastaa.
”Luulen, että olen vain niin mukavuuden- ja nautinnonhaluinen ja arvostan ilon tunteita niin paljon, jotta ymmärrän, että kaunan ja katkeruuden kaltaiset tunteet ovat omiaan tukahduttamaan riemua.”
Sinänsä kaikki tunteet ovat sallittuja eron hetkellä, hän jatkaa.
Katkerat tunteet ovat eronneelle ymmärrettäviä, samoin kuin viha.
”Joissain tapauksissa viha on tunne, jonka täytyy saada käydä, jotta kokemuksista pääsee eteenpäin.”
Onnellinen perhearki voi olla sekä kiireistä että leppoisaa samaan aikaan, sanoo Aina Bergroth. © Marjo Tynkkynen
Täydellinen aika tulla äidiksi
Kirjailijan työn lisäksi Aina on tuottelias näytelmäkirjoittaja ja dramaturgi. Hän on työskennellyt vuosikausia Kansallisteatterissa ja tehnyt myös erilaisia kirjallisen neuvonantajan töitä.
Viime vuosina työnteolle on tullut lisäpuhtia äkkiseltään yllättävän tuntuiselta taholta: äitiydestä.
Aina sai esikoisensa 41-vuotiaana eli verrattain myöhään. Ainan itsensä mielestä aika oli täydellinen:
”Olen nauraen todennut, että jos minulla olisi ollut mitään aavistusta etukäteen, miten ihanaa lapsen saaminen on tai miten hyvältä tämä kaikki on tuntunut, minulla olisi varmaan seitsemän lasta. Samalla tiedostan, että ehkä kaiken ihanuus liittyy siihen, että hetki tulla äidiksi oli erittäin oikea.”
Ikä on näkynyt äitiydessä myös itsevarmuutena.
”Nelikymppisenä äitinä en tunne ryhmäpainetta tai vaatimuksia, että äitiyttä pitäisi suorittaa jollakin tietyllä tavalla. Se on iän tuomaa vapautta.”
Äitiys lisäsi luovuutta
Aina kokee, että äidiksi tulo on vapauttanut hänen luovuuttaan. Vauvavuotena hän saattoi kirjoittaa näytelmää mitä erilaisimmissa paikoissa, kuten huoltoaseman kahviossa, sillä välin kun Timo hoiti pienokaista rintarepussa, käydä välillä imettämässä ja sitten jatkaa taas kirjoittamista.
”Ihmettelen itsekin, miten vauhdikkaasti olen tyttäreni syntymän jälkeen työskennellyt”, kertoo kahdeksan vuoden aikana useita näytelmiä, oopperalibreton sekä romaanin kirjoittanut äiti.
Iso osatekijä paletissa on puolison tuki ja osallistuminen perheen huoltamiseen ja hoivaamiseen, hän painottaa.
Kahden taiteilijan liitossa molemmat osapuolet ymmärtävät toisensa työn luonnetta ja vaatimuksia, ja osaavat olla toistensa tukena.
Erityisen iloinen Aina on myös siitä, että oma Marjatta-äiti on tiiviisti mukana lastenlapsensa ja perheen elämässä.
Kasvattajana Aina luonnehtii itseään yhdellä sanalla: rakkaudellinen. Arki on kiireistä mutta leppoisaa, ja viimeksi mainitun tunteen ja sanojen välisen ristiriidan mahdollistaa nimenomaan tuo rakkaudellisuus.
Kun elämässä on onnellisuutta ja rakkautta, tuntuu aikataulutettu, vauhdikaskin arki leppoisalta.
Toimitus suosittelee
Kaupalliset yhteistyöt
Suosituimmat
Kaupalliset yhteistyöt