Irakilaisen maahanmuuttajan pysäyttävä romaani herkistää lukijan muukalaisuuden tunteiden äärelle.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Jari Olavi Hiltunen kirjoittaa Sara Al Husainin romaanista Kenelle maa kuuluu.
Romaani käsittelee sodan vaikutuksia yksilöihin ja pakolaisuuden kokemuksia.
Kirjailija kuvaa realistisesti irakilaisten perheiden elämää ja muukalaisuuden tunteita.
Al Husaini kirjoittaa huolitellulla kielellä ja onnistuu välittämään suuria tunteita lyhyin lausein, Hiltunen toteaa.
Sara Al Husaini: Kenelle maa kuuluu. Like 2025. 237 s.
Sara Al Husaini (s. 1992) ponkaisi lukevan yleisön tietoisuuteen omaelämäkerrallisella esikoisromaanillaan Huono tyttö (2023). Myös uutuusromaanissa Kenelle maa kuuluu on omaelämäkerrallisia piirteitä. Pienoisromaani on omistettu Suomelle, ”maalle joka antoi minulle kaiken”.
Al Husaini tuli Suomeen vanhempiensa mukana kiintiöpakolaisena. Hän varttui aikuiseksi Kuopiossa konservatiivisessa shiia-muslimiperheessä. Tällä hetkellä Al Husaini asuu ja opiskelee Malmössä Ruotsissa.
Romaani Kenelle maa kuuluu on kertomus sodan todellisuudesta ja seurauksista yksilöiden kannalta. Mikrotason kertomuksiin liittyy satunnaisia näkymiä myös suuremmista tapahtumasarjoista. Kirjailija kuvaa havainnollisesti myös pakolaisuutta ja kotoutumista vieraaseen maahan.
”Taivas valaisee jälleen isän ja äidin kasvot, kuuluu jysäys ja savu peittää kaiken alleen. Yskimme samaan tahtiin, äiti kohottaa kaavun kasvoilleen ja isä laskee kämmenensä silmieni yllä suojellakseen niitä hiekanjyviltä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen isä irrottaa otteensa, ja raotan silmiäni varovasti.”
Tarkastelun kohteena on kolme romaanihenkilöä: bagdadilainen koulutyttö Zainab, Malmössä ikänsä asunut irakilainen Leyla sekä Suomeen kotoutuva irakilainen Mustafa.
Romaanin alussa on nostalgishenkisiä kuvia Irakista. Zainabin elämässä moni asia on hyvin, mutta amerikkalaisten raketti-isku kääntää normielämän kaaokseksi. Kuolema tulee liian lähelle Zainabia. Hän kävelee sen jälkeen tunnottomana pitkin autioita katuja, jotka olivat ennen täynnä autoja ja joilla on tämän tästä vieraiden sotilaiden tarkastuspisteitä.
Mustafa on menettänyt sodan vuoksi perheensä ja asettunut asumaan Suomeen. Hän menee kaverinsa Kaapon mukana ryhmäterapiaan. Myöhemmin valoa alkaa näkyä tunnelin päästä. Olisiko mahdollista unohtaa mennyt ja löytää uutta ajattelemisen aihetta?
Leylalla on Ruotsissa todellisia sopeutumisvaikeuksia, jotka lähtevät hänestä itsestään. Millainen identiteetti on häntä varten? Tätä miettiessään Leyla katselee kauhuissaan uutiskuvia Bagdadista, jossa raketit tippuvat ihmisten niskaan.
Al Husainin romaani on aiheiltaan enemmän kuin ajankohtainen. Kirjoitusote on hätkähdyttävän havainnollinen.
Maahanmuuttajataustastaan huolimatta Sara Al Husaini kirjoittaa huolitellulla kielellä ja tyylillisiä rekisterejä vaihdellen. Kirjailija osaa pukea lyhyiksi lauseiksi isoja asioita, massiivisia tunteita ja monimutkaisia kokonaisuuksia.
Pakolaishenkilöiden muukalaisuuden tunteet ovat pakahduttavan yksityiskohtaisia. Myös irakilaishenkilöiden perhekuvioita kirjailija käsittelee realistisessa hengessä.