Uutuuskirja avaa, miten oikean ravintoterapeutin löytäminen auttoi Wilma Murtoa kehittymään aikuisten arvokisamitalistiksi.

Seiväshyppytähti Wilma Murron, 27, suhde ruokaan on järkkynyt vuosien varrella urheilijan ulkonäköön ja painoon liittyvien kommenttien vuoksi. Murto kertoo asiasta uunituoreessa, Hippo Taatilan kirjoittamassa Yli kaiken – Wilma Murto -kirjassa (Tammi).

Murto kertaa kirjassa perusteellisesti, miten hänen myöhäisteini-iässä ensimmäistä kertaa kohtaamansa kommentit painosta johtivat vuosien varrella tilanteeseen, jossa hän jopa harkitsi tarkoituksellista oksentamista syömisen jälkeen.

Murto teki 17-vuotiaana nuorten maailmanennätyksen ja pääsi samana vuonna (2016) Rion olympiakisoihin. Kirjan mukaan 18-vuotissyntymäpäivän jälkeen Murron tulostaso alkoi polkea paikallaan ja ”kasvavan nuoren aineenvaihdunta teki omaa työtään, ja Wilman kehotyyppi alkoi muuttua sellaiseksi kuin aikuisella”.

Kirjassa Murron kerrotaan tuolloin kuulleen tämän tästä viattomaksi tarkoitettuja mutta kivuliaita kommentteja muun muassa siitä, että hänen olisi helppo pudottaa painoa kilo tai kaksi, jolloin riman ylittäminen olisi helpompaa.

Murrolle kova paikka oli, että kommentteja tuli myös hänen valmentajaltaan Jarno Koivuselta.

– Tietenkin oli pääteltävissä, että Wilma tasapainoili oman kehonsa ja naiseksi kasvun kanssa. Se kuuluu urheilijana olemiseen. Ymmärrän hyvin senkin, että 18-vuotiaalle on herkkä paikka, jos lehdessä lukee, että Murron hyppy kulkisi kevyemmin, jos painoa olisi kilo tai kaksi vähemmän. Mutta tuollaisia asioita aika harva varmaan ajattelee hetkessä. Itse en ainakaan osannut ajatella, Koivunen vastaa kirjassa.

Murto nousi isosti otsikoihin vuonna 2016 hypättyään nuorten maailmanennätyksen. Jarno Kuusinen / AOP

”Puolialastomina”

Murto muistelee kuulleensa huomauttelua painostaan ensimmäistä kertaa kahdeksasluokkalaisena. Maajoukkuevalmentaja kehui, että 180-senttisellä ja 56-kiloisella Murrolla oli optimaalinen pituus–painosuhde.

– Niin, mä olin siis tuolla hetkellä viidentoista. Seistiin muiden urheilijoiden kanssa rivissä Pajulahdessa mitattavina puolialastomina. Ensimmäisenä etappina oli pihti ja toinen rasvaprosenttimittaus. Se oli semmoista touhua silloin se, Murto huomauttaa kirjassa.

Myöhemmin nuorena aikuisena Murto ”tiesi” Suomen urheiluliiton ja olympiakomitean ohjeistamana, että urheilija syö 3 000 kilokaloria päivässä. Lukeman voi pudottaa 2 200 kilokaloriin, jos painoa haluaa pudottaa.

Murto toimi ohjeiden mukaan, mikä vaikutti niin fysiikkaan kuin mieleen – eikä toivotulla tavalla.

– Jalat eivät kantaneet, maailma näytti harmaalta. Elimistö kiljui nälkäänsä, mutta Wilma tiesi, ettei hän saisi syödä tai paino nousisi entisestään. Sitten hän olisi vielä isompi ja pehmeämpi, ja silloin pitäisikin tiputtaa kolme tai neljä kiloa. Millä ihmeellä sellainen paino lähtisi, jos kilokaan ei lähde? kirjassa kuvaillaan.

Koivunen saattoi verrata Murtoa Minna Nikkaseen, jonka manttelinperijä Suomen naisten seiväshypyssä Murto oli. 169-senttinen ja hieman yli 50-kiloinen Nikkanen oli kuitenkin henkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan erilainen urheilija kuin Murto.

Murtoa verrattiin aiempina vuosina Minna Nikkaseen. Roni Lehti

Synkkä hetki

Murron tilanne eteni kirjan mukaan vuosien varrella vielä yhdelle, ”synkemmälle tasolle”.

Eräänä iltana treenien jälkeen Murto makasi sohvalla katsomassa tv:tä reilusti yli kaksi tuntia ja lykkäsi iltapalan syömistä. Päässä jyskytti ajatus, että painoa pitäisi pudottaa kaksi kiloa.

Kun Murto lopulta nousi sohvalta, hän oli niin väsynyt, että nouseminen vaati ponnisteluja. Vatsaa poltti, päässä heitti ja silmissä sumeni. Murto otti seinästä tukea ja ajatteli, että ”tämä on vain tunne”.

Murto söi yhden paahtoleivän. Sitten kaksi lisää. Lopulta pussissa oli jäljellä kolme palaa.

– Kiljuva näläntunne oli tiessään. Wilmaa ällötti ja hävetti. Järsivä näläntunne oli muuntunut hetkessä turvotuksentunteeksi. Pahinta oli hallinnantunteen menettäminen. Se merkitsi tappiota jatkuvassa sodassa kontrollia vastaan, kirjassa kuvaillaan.

– Ei vittu taas, Wilma kuiskasi ja huomasi kyynelten nousevan silmäkulmiin.

Murto meni vessaan ja mietti, että samaa kautta ruoka tulisi ulos kuin mistä se oli mennyt sisään.

– Ei. Wilma sammutti vessan valon ja sulki oven perässään. Jokin ratkaisu oli löydettävä.

”Hienoa jätkät”

Murron vanhemmat kertovat kirjassa, että paino oli kotonakin ainoa tabu. Kipeästä aiheesta ei puhuttu.

Murto sai apua lopulta ainakin Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön silloiselta vastaavalta urheilupsykologilta Hannaleena Ronkaiselta ja vuonna 2019 irlantilaiselta ravintoterapeutilta Jamie Wrightilta.

Murron yllätykseksi Wright ei lähestynyt asiaa aluksi taulukoiden, numeroiden ja ravinto-ohjeiden kautta vaan antoi suomalaiselle päiväkirjatehtävän. Myös Murron Koivusen jälkeiset valmentajat Steve Rippon ja Mikko Latvala olivat puhuneet painon pudottamisen tärkeydestä.

Wright nauroi valmentajien ohjeille ja Suomen olympiakomitean ja Urheiluliiton ravintoympyrämalleille.

– Nauroin, että hienoa jätkät, tervetuloa naisten maailmaan, Wright sanoo kirjassa.

Wright pohti, yritetäänkö Suomessa näännyttää urheilijat kuoliaaksi ja totesi, että maailmalla ei tajuta, että naisen paino saattaa pelkästään kuukautiskierron aikana heitellä muutamalla kilolla.

Wilma Murto kilpaili syyskuussa Tokion MM-kisoissa. Jenni Gästgivar

Saa syödä

Murto kuvailee kirjassa kahteen otteeseen valmentajanaan toiminutta Jarno Koivusta ”Suomen johtavaksi Excel-guruksi”. Lopulta Murto itsekin kaipasi Wrightilta henkilökohtaista ravinto-ohjelmaa.

Kun Wright sellaisen lähetti, Murron ”silmät pullistuivat hänen päässään – onko mahdollista, että kukaan voi syödä noin paljon?” Suhde ruokaan alkoi vähitellen muuttua. Ruoasta tuli kehon ja sielun polttoainetta.

Aamupuurossa oli kolme desiä kaurahiutaleita. Lounaalla ei säästelty riisin, pastan tai perunan kanssa. Kun Murto intoutui leipomaan pullaa ja söi niitä viisi, Wright sanoi, että yksi ateria ei vaikuta kokonaisuuteen.

Murron nälkä loppui, hän koki olonsa virkeämmäksi, palautuneemmaksi ja treeni kulki. Murto oppi nauttimaan ruoasta.

– Se on yllättävän yksinkertaista, Wright sanoo kirjassa.

– Vaikeinta ei Wilmankaan tapauksessa ollut ravitsemus, vaan totutun kaavan haastaminen. Sen sijaan, että Wilma olisi jatkanut itsensä rajoittamista ja rankaisemista ja tahtonut kutistaa itsensä olemattomiin, hän alkoi vapautua. Kun hän viimein onnistui murtautumaan hämmennyksensä pauloista ja vaalimaan uudelleen suhdetta itseensä, hän rakastui jälleen seiväshyppyyn ja loppu on historiaa.

Treenin, levon ja ruuan ”pyhän kolminaisuuden” entistä paremmin haltuun saanut Murto voitti ulkoratojen EM-kultaa vuonna 2023 ja MM-pronssia 2023. Sisäratojen EM-kultaakin tuli 2023.