Ylen radiomastoja 1990-luvulla Porissa. Kuva: Juhani Niinistö.
1980- ja 1990-luvun suuret muutokset radiotoiminnassa olivat aiheena Radio- ja televisiohistorian seuran luentopäivänä Isossa Pajassa 14.10.2025. Mutta historiatietojen oheen viestiksi jäi etenkin ihmetys ja tyrmistys siitä, miten Yle on nyt päätynyt karsimaan suomenkielistä aluetoimintaansa. Pääpuheenvuoroksi nousi Ylen entisen radiotoimialajohtaja Tapio Siikalan katsaus Ylen 90-luvun alun radiouudistuksen toteuttamisesta, erityisesti Radio Suomesta ja Siikalan kommentit tuoreesta nykytilanteesta.
Monille oli kuitenkin ihan uutinen se, että Yle Puheen jälkeen vapaaksi jääneille taajuuksille olikin ollut tarjolla valtakunnallinen uutisradio. Leena Puntila, kaupallisen radion pitkäaikainen vaikuttaja, kertoi jättäneensä toimilupahakemuksen. Mutta lupa myönnettiin ruotsalaistaholle, joka sitten Suomessa aloitti PopFM-radion. Sattumoisin tämän viikon uutisissa taidettiin kertoa sen olevan nyt neljänneksi kuunnelluin kaupallinen Suomessa. Mutta asema tarjoaa tiedonvälityksen kannalta arvioituna vain viihdettä.
Tieto siitä, että kykeneväksi tiedetyn hakijan uutisradiotarjousta ei ollut hyväksytty, lisäsi synkkyyttä sitä todellisuutta vasten, että Yle on Radio Suomessa nyt vieläpä lyhentänyt juuri uutisten kestoa.
Siikala muisteli radion kattavaa Päivän Peili -lähetystä. Siitä Yle luopui jo vuosia sitten, mutta nyt sähkelähetyksiäkin on lyhennetty, 10-minuuttisista tullut 7-minuuttisia, ja 3-minuuttisista 2-minuuttisia.
Siikala kertoi, että TV2:n johtajan paikalta Helsinkiin siirryttyään 1990 hänelle valkeni, että silloin uuden FM3 -verkon ja olemassa olevan toimitusresurssin varaan voi rakentaa median, joka ”olisi ainakin Helsingin Sanomien ja yhden televisioverkon veroinen tiedotusväline”. Siikala luetteli monia toteuttajia, Radio Suomen nimen oli keksinyt Heikki Vuohelainen.
90-luvusta tuli radion kulta-aika, Ylen ja kaupallisen radion toimin. Kun 1989 radiota oli kuunneltu Suomessa 2t 55min päivässä sitä kuunneltiin kolme vuotta myöhemmin jo 5 tuntia, viidessä vuodessa radio ylitti televisionnit, silloiin 2t 30min.
Uutisradiokonsepti Radio Suomen sisällä
”Radio Suomessa oli kaksi ideaa: tehdään uutisradio ja rakennetaan maakuntien varaan. Kanavan sisään tehtiiin uutisradioformaatti. Yle ei sellaista ollut silloin vielä ymmärtänyt kehittää”.
”Tämä 20 maakuntaradion seitsemän tunnin lähetys merkitsi 140 tuntia vuorokaudessa. Se oli taloudellisesti mahdollinen hyödyntämällä uutta tietotekniikkaa. Verrattuna aiempaan yleis- ja rinnakkaisohjelmaan tämä oli valtava lähetysmäärän kasvu. Uudet tuotantotavat oli ensin otettu käyttöön kaupallisissa radioissa. Sieltä tuli ihmisiä Yleisradioon töihin.
Alueuutiset olivat alkaneet jo 1968. Vastustustakin oli ollut, pääjohtaja Erkki Raatikainen oli aluetoiminnan silloisen ohjelmapäällikön Raimo Vannisen kertoman mukaan toivottanut alueuutisten 10-vuotisjuhlassa 1978 toiminnalle lyhyttä ikää, kertoi Siikala. Yleisradiossa vahvistettiin sittemmin 20 maakunnan järjestelmä suomenkielisessä aluetoiminnassa.
”Yle Puheen lopettaminen strateginen virhe”
Siikala kertoi DAB-digiradiohankkeen yhteydessä syntyneen Radio Peili -puheradion olleen halpa ja Ylen aineiston kierrätysmahdollisuuden kannalta luonteva ratkaisu. Peilin aloitettua hänelle oli soittanut Ben Zyskowicz viestillä ”tätä olen aina odottanut”.
”On skandaali, ettei Yle pystynyt säilyttämään Yle Puhe -kanavaa edes internet-palveluna”, Siikala sanoi. Hän arveli, että joku kaupallinen vielä sellaisen Suomeen rakentaa. ”Mutta kenellekään muulle se ei olisi niin ilmaista kuin olisi ollut kuin Ylelle”, Siikala lisäsi. ”Yle Puheen lakkauttaminen oli strateginen virhe.”
Siikalan puhe heijasti suurta huolta julkisen palvelun radion hiipumisesta Suomessa. Yleisradion johtoryhmässä ei ole enää ketään radiotoiminnan edustajaa. ”Radio Suomen maakuntaradioiden rooli on sulanut pois. Tämä tapahtui sen jälkeen kun samaan organisaatioon oli liitetty sekä uutistoiminta, urheilu että aluetoiminta.”
Käsitteestä maakuntaradio luovuttiin Ylessä jo Lauri Kivisen ja Merja Ylä-Anttilan pääjohtajakausien välissä. Siikala kertasi syynä olleen Medialiiton nimessä tehty hyökkäys, jossa väitettiin maakuntaradioiden haittaavan valtion rahoilla vapaata kilpailua. ”Parempaa todistusta maakuntaradioiden menestyksestä ei ole helppoa nähdä”, sanoi Siikala.
”Nyt Ylen organisaatiossa on vain Paikallisuutiset. Sen takana on 300 ihmisen joukko, jolla ennen tehtiin Suomen suosituin radiokanava, Alueet ovat nyt vain raaka-aineen tuottajia”.
Tietääkö eduskunta, mitä Yle on tehnyt?
Siikala totesi maakuntaradioiden lopettamisen tapahtuneen vähitellen ja huomaamatta. ”Ikäänkuin kehityshankkeina ja säästöinä. Tämä on ollut viisasta taktiikka, kun ottaa huomioon millainen arvo Eduskunnassa on aina annettu yhtiön aluetoiminnalle. Ehkä siellä ei ole vielä huomattu, mitä Yle on päättänyt”
Aluelähetysten alasajo ei ole koskenut Ylen ruotsinkielistä radiota. Siellä ohjelmajohtajana toiminut Tom Moring kertoi ruotsinkielisen toiminnan itsenäistyneen johtaja Bengt Bergmanin aikana. Kanavalainat suomenkielisestä verkosta jäivät pois. Regionalradionin tilalle 90-luvulla perustetusta x3m -kanavasta tuli suomenruotsalainen kulttuuri-ilmiö.
Svenska Enhetin itsenäisyys lienee taustana sille, että vaikka suomenkieliset aluestudiot eivät enää lähetä paikallisia ohjelmajaksoja alueelleen, ruotsinkielisen rannikon studioista lähetetään aamusta puoleen päivään.
Päivän aikana kuultiin myös mm Ismo Nykäsen kertovan Radiomafian synnystä ja Pentti Kemppaisen siitä, miten merirosvoradio Radio Nord sai aikaan Ylessä Sävelradion, joka poisti kotimaan verkkojen aamu- ja iltapäivätauot. Aineistoa julkaistaneen myöhemmin RTV-historiaseuran sivuilla.
Merkittävintä tekstiä koskaan Ison Pajan auditoriossa?
Ollessani Ylen palveluksessa vuoteen 2006 ehdin istua monissa Ison Pajan tilaisuuksissa, ja muutaman kerran viimeisten kahden vuosikymmenen aikanakin. Mutta näin painavaa asiaa tuskin siellä aiemmin.
Henkilökohtaisesti tosin ykköseksi nousee Ylen internet-radiojakelun aloittamisjuhla syyskuusssa 1995. Jakelun toteuttajaksi oli yhtiön sisällä valittu Radio Finland, ulkomaanlähetykset, jonka päällikö olin. Sisäinen tarjouksemme juuri johtaja Siikalalle oli kai jotain alle kymppitonnin (markkoina) vuodessa, kun yhtiön tietotekniikan ja radion uutistoiminnan tarjouksen laskentayksikkö oli Ylen silloisen yrityskulttuurin mukaan miljoona. Radio Finlandin halpa ratkaisu perustui siihen, että jakelun toteutti alihankintana automaattisesti lontoolainen World Radio Network, joka otti lähetykset Eutelsat IIF1 -satelliittikanavaltamme. Sen juhlan järjesti tiedotusjohtaja Seppo-Heikki Salonen ja paikalla oli myös WRN:n johtaja Karl Miosga.
Eutelsatiin olimme sijoittuneet 1993 Deutsche Wellen alivuokralaisiksi yhdellä äänikanavalla. Hanke oli mennyt läpi johtaja Siikalan tuella, vaikka Ylen tekniikka oli sitä satelliittihanketta jostain syystä aluksi aivan raivokkaasti vastustanut. Olimme DW:n äänikanavilla vuoteen 2003. DW-asiakkuuden päätteeksi (kun siirryimme satelliittifirmojen suoraan asiakkuuteen) teimme Pertti Sepän kanssa tunnin lähetyksen ”Kymmenen hyvää vuotta”, jossa myös johtaja Siikala oli puhelimitse mukana.