Hirvi, näätä, saukko, euroopanmajava, saimaannorppa, laulujoutsen, metsäpeura… Sukupuuttoon tai sen partaalle Suomessa metsästettyjen lajien lista pysäyttää lukijan.
Eivätkö entisaikojen ihmiset nähneet näiden toisenlajisten Maan asukkaiden, kanssaeläjiemme, itseisarvoa ja merkitystä koko elonyhteisölle? Eivätkö he ymmärtäneet ekosysteemien toimintaa ja varovaisuusperiaatteen merkitystä siihen puututtaessa?
Nykyisin tilanne varmasti on parempi. Vai onko?
Luonnonvarakeskuksen pieniä ja keskikokoisia metsästettäviä nisäkkäitä koskevan raportin (2024) mukaan metsäjäniksen ja ketun koko maan populaatiot ovat vähentyneet 60 vuodessa noin puoleen, oravan kolmannekseen ja kärpän peräti kuudennekseen.
Luken mukaan näätäpopulaatio on vakaa, mutta näätien nykyisen määrän arviointi on todella epävarmaa ja heikolla pohjalla, vaikka populaation vaihtelu tunnetaan paremmin kuin esimerkiksi mäyrillä. Suomen mäyrien määrästä ja sen vaihtelusta ei tällä ole saatavilla täsmällistä tietoa. Mäyriä on 2000-luvulla tapettu vuosittain noin 8 000–17 000 yksilöä.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Metsäjänis on todella suosittu riistalaji, jonka vuotuinen saalismäärä 2019–2024 oli EU:n direktiiviraportoinnin mukaan keskimäärin noin 87 000 yksilöä. Tämä on arviolta noin 10–15 prosenttia koko populaatiosta, eikä moinen vähennys takuulla edistä Suomen vähenevän metsäjänispopulaation palautumista.
Metsästämättä jättäminen on helposti toteutettava suojelutoimenpide.
Tämä on syytä pitää mielessä kaikilla vähenevillä metsästettävillä lajeilla, kuten monilla vesilintulajeilla.
Täsmällisen eläinten määrään ja sen muutoksiin liittyvän tiedon puutteesta sekä havaitusta vähenemisestä huolimatta uhanalaiseksikin luokiteltuja nisäkkäitä ja lintuja saa metsästyskortin hankittuaan tappaa, monia lajeja jopa vapaasti niin monta kuin haluaa ja pystyy.
Pienpetolupa maksaa Metsähallituksen Eräluvat.fi-verkkopalvelussa 12 euroa. Tappamista perustellaan ”kannanhoidolla”, millä viitataan populaatioiden sääntelyyn ekologisin perustein. Suurpetojen puutteessa halutaan tappaa ”liiat” eläimet pois.
Hälyttävästi vähentyneiden kotoperäisten eläinlajien kohdalla tämä peruste ontuu pahasti. Metsäjänikset, ketut, kärpät, oravat ja muut ovat asuneet Suomen metsissä pitkään aiheuttamatta luonnolle haittaa. Metsästys itsessään kuuluu yhteen luontokadon viidestä ajurista, sillä se on luonnonvaraisten eläinten suoraa hyödyntämistä.
Metsästyslainsäädäntöä tulee suurten ympäristömuutosten ja lajikadon aikakaudella arvioida uudestaan Suomessakin. Ihmisravinnoksi hyödyntämättömien ja lukumäärältään vähenevien eläinten tappaminen pitää lopettaa kokonaan.
Syötävienkin lajien metsästystä tulee arvioida eettisestä näkökulmasta uudelleen. Jos kaikki lihaa syövät ihmiset korvaisivat epäeettisen tehotuotetun lihan vaikkapa hirvenlihalla, hirvet tapettaisiin Suomesta sukupuuttoon taas.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Metsästämättä jättäminen on helposti toteutettava suojelutoimenpide. Siihen tarvitaan vain luja päätös.
Saraleena Aarnitaival
FT, Tampere