Anne Moilanen
Kirjailijoita arvostetaan, mutta taloudellisesti kirjojen kirjoittaminen on kallis harrastus. Kirjojen arvonlisäveron nosto oli hallitukselta huonosti ajoitettu, kulttuurivihamielinen teko, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti ja esikoiskirjailija Anne Moilanen.
Tänään klo 17:34
Hallitusta voi syyttää siitä, että uutuusromaanien hinnat ovat jo 30 eurossa, kirjoittaja arvioi. Mostphotos
Tiedättekö, millainen kuukausi lokakuu on monille kirjailijoille? Sellainen, että kalenteriin ei kannata sopia mitään ylimääräistä.
Lokakuussa järjestetään kirjamessut jossain päin Suomea miltei jokaisena viikonloppuna. Ensi viikolla on alan ehdoton päätapahtuma, Helsingin Kirjamessut. Viime viikolla olivat Oulun Kirjamessut ja sitä edeltävällä viikolla Turun Kirjamessut.
Olen esiintynyt tai menossa esiintymään näihin kaikkiin. Nyt on onneksi meneillään etelän syyslomaviikko. Ehtii hieman hengähtää messujen välillä!
Eikä putki hellitä vielä marraskuussakaan. Silloin ovat ainakin Jyväskylän Kirjamessut, Tampereen Kirjafestarit ja Kainuun Kirjamessut, jotka järjestetään tänä vuonna Sotkamossa.
Marraskuu on itselleni iisimpi kuukausi, koska olen menossa “vain” Kainuun Kirjamessuille.
Kirjan julkaiseminen on monen haave. Itselläni sen saavuttaminen vaati noin 30 vuoden suunnittelun ja keski-ikäistymisen. Vasta sitten panin ihan vakavasti kirjainta toisen eteen.
Ehkä tajusin, että elämä loppuu. Haluan vielä sanoa asioita ennen kuin menen hautaan. Esikoisromaanini Uhma (Johnny Kniga) julkaistiin elokuussa. Puhun siis julkaisseen kirjailijan työstä noin kahden kuukauden kokemuksella.
Kirjailijat väkertävät teoksiaan vuosia, mutta painetun kirjan elinkaari on lyhyt. Pääosa kirjanmyynnistä tapahtuu vain muutamassa kuukaudessa, eli suurin osa tämän syksyn kirjoista myydään jouluun mennessä. Ensi vuonna tulevat jo uudet kirjat.
Digitaalisuus on tosin pidentänyt monien kirjojen elinkaarta, etenkin sellaisilla kirjailijoilla, joilla on paljon nimekkeitä. Jos lukija löytää vaikkapa jonkun kirjailijan teoksen numero viisi, hän voi haluta kuunnella saman kirjailijan neljä edellistäkin teosta. Siksi monet kirjailijat pyrkivät nykyään tekemään sarjoja, ja julkaisemaan usein. Ääni- tai sähkökirja voi olla tietyissä genreissä jopa teoksen pääasiallinen julkaisuformaatti.
Digitaalinen julkaiseminen on kätevää lukijoille ja myös edullista verrattuna perinteisten painettujen kirjojen ostamiseen – varsinkin jos on suurkuluttaja. Kirjailijoiden digiformaateista saama korvaus on kuitenkin minimaalinen verrattuna painettuihin kirjoihin. Tämä on suuri ongelma sellaisille kirjailijoille, jotka yrittävät elää joko kokonaan tai osittain kirjojensa tuotoilla.
Useimmille kirjailijoille se ei ole mahdollista. Kirjojen kirjoittaminen on kallis harrastus, ainakin jos siihen käytettyä aikaa vertaa mihin tahansa palkkatyöhön. Vuonna 2023 kaunokirjailijat tienasivat taiteellisesta työstään koko vuonna keskimäärin noin 1 700 euroa. Tulo oli vieläpä laskenut edeltävien viiden vuoden aikana (2018–2023) noin kolmanneksella.
Kirjallisuuden digitalisoituminen on luonut uusia yleisöjä, mutta myös huonontanut kirjailijoiden toimeentuloa. Hintaesimerkkejä on.
Painettu uutuusromaani maksaa kirjakaupassa usein jo yli 30 euroa. Kirjojen hintojen noususta voi syyttää myös hallitusta, joka nosti painettujen kirjojen arvonlisäveron kuluvan vuoden alussa 10 prosentista 14 prosenttiin.
Se oli huonosti ajoitettu, kulttuurivihamielinen teko. Monissa Euroopan maissa kirjojen arvonlisävero on pienempi, jopa nolla. Näissä maissa halutaan tukea oman maan kirjallisuutta ja kulttuuria sekä edistää kansalaisten lukemista.
Kirjailijoiden elantoon hallituksen käsittämätön veropäätös on vaikuttanut niin, että nykyisin verottaja voi saada myydystä kirjasta enemmän rahaa kuin kirjailija.
Kirjojen kalleus myös entisestään voimistaa houkutusta siirtyä lukuaikapalveluihin, joiden kuukausihinnat alkavat jo noin kympin kuukausimaksuista – ja palveluissa voi kuunnella useita kirjoja. Yhden painetun kirjan hinnalla näyttäisi saavan kuukausittain jo satojen tuntien kuunteluoikeuden.
Äänikirjojen arvonlisävero on 22 prosenttia. Niiden myynneistä jää senkin takia vähemmän jaettavaa, myös kirjailijoille.
Useimmilla kirjailijoilla on pakosti jokin muu työ, tai sitten he ovat nälkäkurkitaiteilijoita. Meillä kuitenkin on jotain, mitä useimmilta palkkatyöläisiltä puuttuu: vapaus, jopa velvollisuus, ilmaista itseämme. Yrittää sanoa jotain, mitä ei ole ennen sanottu.
Kirjamessuilla on toki hienoa päästä puhumaan omasta teoksestaan ja kohdata lukijoita. Pohjimmiltaan kirjamessut ovat kuitenkin kaupallisia tilaisuuksia. Kirjailijat eivät ole messuilla hyväntekeväisyyssyistä, eivätkä he myöskään tykkää, jos heitä pyydetään esiintymään ilmaiseksi ties minkälaisiin muunlaisiin tilaisuuksiin. Epämääräinen “näkyvyys” ei ole palkkio, varsinkaan alalla, jolla ei muutenkaan tienaa paljon mitään.
Kirjailijoiden toive poliitikoille on: laskekaa kirjojen arvonlisäveroa, mieluiten nollaan. Ja suomalaisille: ostakaa kirjoja, myös painettuja.