Metsästäjäliiton toiminnanjohtajan mukaan susihyökkäyksistä uutisoiminen on tärkeää, sillä se näyttää ongelman laajuuden.

Metsästäjäliitto tiedotti keskiviikkona lammaskoira Morin joutuneen mahdollisen susihyökkäyksen uhriksi Palosalmen maatilalla Perhossa.

Metsästäjäliiton mukaan kyseessä on 16. koiriin kohdistunut susihyökkäys tällä metsästyskaudella. Liitto onkin ollut aktiivinen viestinnässään susihyökkäyksistä.

Eläinlääkäri arvioi, että purujäljet näyttivät suden tekemiltä. Petoyhdyshenkilö tarkasti tapahtumapaikan, mutta ei jälkien perusteella osannut tarkentaa, millaisesta pedosta oli kyse.

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan puheenjohtaja Leena Iivonen pitää Metsästäjäliiton koiratiedotteita propagandana ja mielipidevaikuttamisena.

– Totta kai se vetoaa ihmisiin, kun kerrotaan, että rakas lemmikki on kuollut suden raatelemana. Susien tappamien koirien määrä on kuitenkin marginaalinen siihen nähden, miten paljon koiria käy metsällä vuosittain.

Iivosen mukaan tiedottaminen yksinomaan susien aiheuttamista koirakuolemista on eräänlaista mielipidevaikuttamista, joka vääristää todellista tilannetta. Hän toivoo, että susiin suhtauduttaisiin ”terveellä järjellä”.

– Luonnonvaraisesta eläimestä paniikin lietsonta ei missään olosuhteissa ole tarpeen. Normaali varautuminen kylläkin, koska siinä on iso riski vahingolle, jos eletään kuin sutta ei olisi lainkaan olemassa, hän sanoo.

Onko huoli todellinen?

Metsästäjäliitto on huolissaan susien kasvaneesta määr ästä ja pelottomuudesta. Susia eksyy yhä useammin taajamiin ja asutuksen piiriin. Kanta on kasvanut lännessä merkittävästi. Lounais-Suomessa määrä on moninkertaistunut.

Tapiolan Iivonen muistuttaa, että metsästys ei lähtökohtaisesti ole koiralle riskitön laji.

– Susihyökkäykset ovat yksi monista metsästykseen kuuluvista riskeistä.

Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola sanoo, että susihyökkäyksistä uutisoiminen on tärkeää, sillä se näyttää ongelman laajuuden.

– Haluamme osoittaa, että susi ei ole mikään harvinaisuus.

Silpolan mukaan olennaista on huomioida se, että susihyökkäykset ovat lisääntyneet sellaisilla alueilla, joissa niitä ei ole ennen ollut. Silpola kertoo, että esimerkiksi Etelä-Hämeessä kaksi koiraa kuoli suden hampaissa alueilla, joissa niitä ei ole ennen havaittu. Havaintoja on jo lähes päivittäin. Tämän lisäksi susia liikkuu yhä enemmän pihapiireissä ja asutuksen lähellä.

Sudet ovat vuonna 2025 riistavahinkorekisterin mukaan aiheuttaneet tähän mennessä vahinkoa ainakin 29 koiralle. Kaiken kaikkiaan kotieläinvahinkotapauksia on ollut 156. Muut suurpedot ovat aiheuttaneet yhteensä 14 koiravahinkoa.

Kennelliitto arvioi, että metsästyksessä käytetään vuosittain noin 80 000–120 000 koiraa. Iltalehti uutisoi viime vuoden joulukuussa, että koiran lopettaminen esimerkiksi lopahtaneen metsästysvietin takia oli yleisempää kuin petovahingot.

Iivosen mukaan metsästyskausina tapahtuu noin viitisenkymmentä tapausta vuosittain. Useimmiten niitä tapahtuu lumettomaan aikaan, kun susien tarkkoja liikkeitä on vaikea arvioida. Luonnonvarakeskus arvioi, että Suomen susikanta tulee olemaan marraskuussa 557 yksilöä.

– Suhtaudun skeptisesti siihen, onko susia tosiaan niin paljon, Iivonen sanoo.

Viitearvoon puolet enemmän

Iivosen mukaan hyökkäysten määrä on pysynyt noin 50:ssä jo parisen vuosikymmentä. Viimeisen 10 vuoden ajalta eniten koiravahinkoja oli vuonna 2023. Riistavahinkorekisteriin kirjattiin tuolloin 65 tapausta. Muutoin määrä on vaihdellut noin 30 ja 60 välillä ainakin vuosina 2014–2025.

Silpolan mukaan pihapiirihavaintoja susista oli tehty alkuvuoden aikana elokuuhun mennessä jo 7 000. Silpola muistuttaa, ettei kaikkia havaintoja ilmoiteta eteenpäin.

Metsästäjäliitto on muistuttanut useaan otteeseen, että Venäjältä saapuu yhä enemmän yksilöitä Suomeen ja poronhoitoalueilla poikkeusluvalla kaadettujen susien määrä on kasvanut. Tämä pitäisi liiton mukaan huomioida Luonnonvarakeskuksen (Luke) kantaennusteessa. Luke kertoo kuitenkin huomioineensa Suomen susikannan yhteyden Venäjän ja Skandinavian susiin.

Mori selvisi hyökkäyksestä hengissä. Siitä, oliko sen kimppuun hyökännyt eläin susi, ei ole sataprosenttista varmuutta. metsästäjäliitto

Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) linjaama suojelun viitearvo on, että susia pitäisi olla Suomessa vähintään 273. Metsästäjäliiton mukaan määrä on liian suuri, sillä Ruotsissa vastaava viitearvo on 170.

Silpolan mukaan susitilanne on johtanut siihen, että metsästyskoiria käytetään vähemmän. Sen myötä metsästäminenkin vaikeutuu.

Iivosen mielestä ministeriön asettaman viitearvon pitäisi olla jopa puolet suurempi. Se ei nykyisellään takaa susien säilyvyyttä edes lyhyellä sadan vuoden ajanjaksolla, hän sanoo.

– Turvamarginaalia pitäisi olla enemmän. Etenkin jos sitä nyt ryhdytään voimallisesti metsästämään valikoimattomasti niin kuin yleensä on ollut tapana, niin eihän siitä hyvä seuraa.

Kannanhoidollinen metsästys ratkaisuksi

Susien kantaa seurataan muun muassa suurpetojen määrää seuraavaan Tassu-järjestelmään kirjattujen näköhavaintojen ja dna-näytteiden avulla. Silpola tarkentaa, että riittävä näköhavainto ei ole pelkästään ilmoitus sudesta suurpetoyhdyshenkilölle.

– Petoyhdyshenkilö menee aina todentamaan jäljen paikalle ja sen perusteella kirjataan havainto tai muutoin todentaa havainnon esimerkiksi valokuvista tai videotallenteelta.

Iivosen mukaan arvio susikannasta epäilyttää, sillä sen aineistossa on palattu heikomman näytön asteeseen. Iivosen mukaan paikoittain jopa kolmasosa havainnoista olisi tarkastamattomia.

– Valtavan monen reviirin yksilömäärä etenkin merkittäviltä Lounais-Suomen vanhoilta reviireiltä on arvioitu ilman minkäänlaista dna-vahvistusta, hän väittää.

Iivosen mielestä havaintojen ilmoittamisesta on kampanjoitu ja pyritty saamaan niitä mahdollisimman paljon.

– Ei jokaisesta sudenjäljestä ole syytä ilmoittaa, Iivonen sanoo.

Silpola sanoo Iltalehdelle, että suden kannanhoidollinen metsästys olisi kannattava ratkaisu. Alustavasti MMM on kaavaillut, että talven metsästyskaudella sallittaisiin vähintään 65 suden kannanhoidolliseen kiintiömetsästykseen. Tällä hetkellä susien metsästäminen on sallittua vain poikkeusluvalla.

Silpola muistuttaa, että metsästys ei aina päädy eläimen saaliiksi joutumiseksi. Sen tarkoitus on myös saada eläin arastelemaan ihmisiä ja metsästyskoiria niin, että se pyrkisi välttelemään esimerkiksi asutusalueita.

– Meillä ei ole minkäänlaista ajatusta, että susi pitäisi pyyhkiä pois Suomen kartalta. Katsomme, että kannanhoidollisella metsästyksellä saataisiin hyöty niin, että susi löytäisi paikkansa.