Kuolleiden runoilijoiden seura on lämmin, mutta haikea elokuva vapauden hinnasta.
Tv-lehti arvioi: Pää pilkisti luokkahuoneen ovesta. Sitten uusi opettaja John Keating purjehti luokkahuoneen poikki vihellellen kädet taskussa.
– Tulkaa jo, hän huikkasi ihmetteleville Weltonin akatemian opiskelijoille.
Keating ohjasi nuoret käytävälle ja toivoi, että vastaisuudessa he kutsuisivat häntä ”kapteeniksi, mun kapteeniksi” runoilija Walt Whitmania siteeraten.
Robin Williams sai roolistaan parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden. Kuva: IFA Film/Entertainment Pictures/ZUMA/MVPhotos
Elokuvahistoriaan painunut kohtaus Kuolleiden runoilijoiden seura -elokuvassa muistetaan carpe diem – tartu hetkeen -sitaatista, jota Keating painotti opetuksessaan. Pitää ottaa elämästä irti kaikki vielä kun se on mahdollista. Siitä osoituksena Keating pyysi tarkastelemaan entisten opiskelijoiden kuvia viime vuosisadalta.
– Uskokaa tai älkää. Kerran mekin vedämme viimeisen henkäyksemme, kylmenemme ja kuolemme…Hekin tunsivat itsensä voimattomiksi ja elämä oli edessä…Nuo pojat lykkäävät nyt koiranputkea.
kohtaus kiteyttää sen, mistä australialaisohjaaja Peter Weirin mestarillisessa Kuolleiden runoilijoiden seurassa (1989) on pohjimmiltaan kyse. Tartu hetken, ole vapaa, älä hukkaa elämääsi turhuuteen, vaan keskity niihin asioihin, joihin koet paloa.
Rohkea rajojenrikkoja John Keating ei olisi saanut parempaa esittäjää kuin Robin Williamsin. Hilkulla oli, ettei rooli mennyt toiselle. Pääosaan pohdittiin Dustin Hoffmania ja jopa Mel Gibsonia, mutta lopulta roolin sai tuolloin 39-vuotias Robin Williams. Näyttelijän monilahjakkuudesta kertoo osaltaan myös se, että hän improvisoi Weirin kannustamana 15 prosenttia repliikeistään.
Elokuva nosti tähteyteen 18-vuotiaan Ethan Hawken, joka näytteli ujoa Todd Andersonia. Hawke on kiittänyt useaan otteeseen ohjaaja Peter Weiria, joka muutti hänen elämänsä suunnan. He pitävät yhä yhteyttä.
– Olin 18-vuotias nuori, joka ei tiennyt mitä halusi tehdä, ja yhtäkkiä eteeni avautui mahdollisuuksien polkuja.
– Olen yhä yhteydessä Peteriin, ja hän on keskeinen hahmo elämässäni. Mitä Robin Williams oli elokuvan nuorille, sitä Peter oli meille nuorille näyttelijöille siinä elokuvassa. Hän opetti minua odottamaan parasta – itseltäni ja muilta. Hän näytti, mitä unelma taiteen parissa työskentelystä todella on.
Nuoret opiskelijat perustavat salaisen seuran, jossa he päästävät kykynsä valloilleen. Kuva: IFA Film/Entertainment Pictures/ZUMA/MVPhotos
Kuolleiden runoilijoiden on kaunis ja hyväsydäminen elokuva, joka on kuvattu syksyisessä Delawaressa. Pohjavire on kuitenkin melankolinen.
Robert Sean Leonardin roolihahmo Neil Perry haluaisi suuntautua taide-alalle ja näyttelijäksi, mutta vaativa isä (roolissaan hyytävä Kurtwood Smith) tahtoo pojastaan lääkäriä. Ristiriita purkautuu hirveällä tavalla, ja alusta asti pedattu taika särkyy.
Elokuvaa katsoo nyt entistä haikeampana, kun tietää, mitä Robin Williamsille kävi. Rakastettu koomikko teki itsemurhan vain 63-vuotiaana vuonna 2014. Williamsilla oli todettu Parkinsonin tauti, ja ruumiinavauksen jälkeen selvisi, että näyttelijä sairasti tietämättään myös aivoja rappeuttavaa Lewyn kappale -tautia.
Williams sai elokuvasta parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden. Elokuva voitti lopulta yhden Oscarin. Se meni käsikirjoittaja Tom Schulmanille, jonka omiin kokemuksiin elokuva löyhästi perustui.
Kuolleiden runoilijoiden seura Teema & Fem klo 21.00 lauantaina 18.10.
Draama
★★★★★