”On ennakoitavissa, että hakkuumahdollisuuksia haetaan enenevässä määrin suometsistä ja metsätalouden negatiiviset ympäristövaikutukset kasvavat, ellei metsänkäsittelytapoja uudisteta”, kirjoittaa Raisa Mäkipää.
Suomen metsäpinta-alasta noin kolmannes ja puuston hiilinielusta puolet on suometsissä, mainitsee kirjoittaja. Kuva: Kari Salonen
Lukijalta
Raisa Mäkipää
Maaseudun tulevaisuuden yliössä (30.9.) kommentoitiin Ylen uutisia suometsistä siten, että on tarpeellista tuoda esiin kirjoittajien peräänkuuluttamia selvennyksiä.
Suomen metsäpinta-alasta noin kolmannes ja puuston hiilinielusta puolet on suometsissä. Korkeat hakkuumäärät ovat pienentäneet puuston hiilinielua ja hakkuut ovat painottuneet kivennäismaille. On ennakoitavissa, että hakkuumahdollisuuksia haetaan enenevässä määrin suometsistä ja metsätalouden negatiiviset ympäristövaikutukset kasvavat, ellei metsänkäsittelytapoja uudisteta.
Suometsien avohakkuut ojituksineen lisäävät vesistöjen ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna puustoiseen lähtötilanteeseen. Jos aiheutetuilla haitoilla olisi hinta, ohjaisi se vähentämään niitä.
Metsänomistajat voivat nykyisinkin toimia toisin jopa taloudellisesta kannattavuudesta tinkimättä. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on soveltuvilla kohteilla ympäristölle parempi vaihtoehto erityisesti siksi, että ojien kaivaminen käy tarpeettomaksi. Välttämällä ojien tarpeetonta avaamista ja liian syviä ojia voidaan toki vähentää myös kiertoaikametsätalouden aiheuttamaa ympäristökuormitusta.
Maaperän päästöjen arviointi on maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaarion haastavin osa, ja sen tietävät sekä laskennan tekijät, Ilmastopaneeli että metsien hiilinieluraportointia seuranneet maanomistajat.
Maaperän ilmastopäästöjen arviointi tarkentuu, kun saadaan tehtyä nykyistä kattavampia mittauksia. Ojitettuja soita koskeva tietoaukko on yllättäen avohakkuualoilla. Päästömittauksia on vain parilta kohteelta ja ne kertovat päästöjen olevan kymmenkertaisia verrattuna puustoisiin kohteisiin, joiden päästöt tunnetaan kohtuullisen hyvin. Avohakkuun jälkeinen metsänuudistaminenkaan ei ole riskitöntä.
Avohakattu, syvien ojien halkoma ympäristö taitaa olla tutkijoiden ja tutkimusten rahoittajien välttelemä ympäristö. Sinne on kuitenkin pakko mennä, jos halutaan nykyistä luotettavampaa tietoa suometsien metsätalouskäytön vaikutuksista ja metsänuudistamisen onnistumisesta.
Raisa Mäkipää
Varapuheenjohtaja, Suomen ilmastopaneeli
Tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus