Mari Kurppa pohtii Satakunnan hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepuolen oman yksikön perustamisen järkevyyttä.
Tiistaina Satakunnan hyvinvointialueen hallitus hyväksyi esityksen perustaa oma mielenterveys- ja päihdepuolen yksikkö. Tämä asia kokonaisuudessaan on herättänyt paljon keskustelua. Satakuntaan halutaan perustaa oma yksikkö, vaikka ympärivuorokautisia asumispalveluita vähennetään, nykyisiä paikkoja on tyhjillään, eikä sijoituksia tehdä. Miten on perusteltua perustaa oma uusi yksikkö? Miksi tehdä samaa tuotantoa, jota on jo tarjolla? Vuorokausihinta ei voi olla syynä, sillä esityksen mukaan hinnat ovat lähes samat.
Valmistelussa puhutaan paljon, että uuden yksikön perustamisella haetaan nopeampaa asiakasvirtausta, vahvistetaan arviointien toteutumista, toipumista ja kuntoutumista. Tämä toteutuu yhtä lailla tekemällä yhteistyötä yksityisten kanssa.
Jos asiakasvirtauksessa on merkittävä ero yksityisen ja julkisen välillä, niin herää kysymys, miksi? Kun asiakas on päätetty sijoittaa, ei sijoituskohteen yksityinen omistus voi olla hidaste sijoituksen alkamiselle. Vain sen, että löytyy asiakkaan tarpeiden mukainen ja laadukasta hoitoa tarjoava yksikkö, pitäisi olla merkitsevää.
Kun yksikköön tulee tyhjä paikka, niin silloinhan on mahdollisuus sijoittaa uusi asiakas, ja kun asiakasvirtaus toimii, niin uskon sen luovan samalla hyvää ja jatkuvaa yhteistyötä sekä säästöjä, kun hoitoketju toimii. Vai onko omissa yksiköissä ns. helpoimmat hoidettavat ja yksityisille sijoitetaan vaikeimmat, joka vaikuttavat asiakasvirtaukseen?
Mielestäni järkyttävä väite oli esityksessä: ”Suurin ero palveluiden laadussa on asiakkaasta kiinnipitävä kulttuuri.” Tämä ei pidä paikkaansa! Satakunnan hyvinvointialueen Assi-työryhmä käy säännöllisesti arvioimassa asiakkaita. He tekevät päätöksen hoitosuhteen jatkumisesta, eivät yksityiset yrittäjät. Tulee myös huomioida, että kaikki eivät aina kuntoudu! Yksityiset yrittäjät eivät pysty vaikuttamaan tehtyihin päätöksiin, se on jo vuosien aikana huomattu. Oli se sitten asiakkaan edun mukaista tai ei!
Tässä ei ole kyse palvelun laadusta, vaan yhteistyön puutteesta ja asiakkaan voinnin ymmärtämyksestä. Myös siitä minkä kuntoisia asiakkaita yksikköön sijoitetaan. Kaikkien tavoite ja paras kiitos henkilökunnalle ja yrittäjälle on saada asiakkaat kuntoutumaan. Uskon, että keskittymällä hoitoketjujen toimivuuteen ja erikoistumisella eri asiakasryhmiin saadaan paljon säästöjä.
Esityksessä oli kerrottu, että uusi yksikkö täytetään samoin kuin vuosia sitten Taiteilijakotia perustettaessa: otetaan asiakkaat yksityisiltä palveluntuottajilta pois. Mielestäni tämä on edesvastuutonta. Jos ajatellaan Satakunnan hyvinvointialueen elinkeinopolitiikkaa tai itse asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Toivon sydämestäni, että tämä ei toteudu ja joku että valvoo, ettei näin tapahdu!
On hyvä muistaa, että yksityiset yritykset luovat alueelle työpaikkoja, maksavat veroja, käyttävät paikallisia toimijoita todella paljon ja toimivat yhteistyökumppanina hyvinvointialueen kanssa.
Asetelma on mielestäni väärä, jos me olemme kilpailijoita toistemme kanssa, kun päämäärä on auttaa ihmisiä ja tehdä tätä työtä yhdessä. Hyvää asiakaspalvelua on luoda erilaisia vaihtoehtoja asukkaalle, ei ottaa niitä pois.
Toivon, että Satakunnan hyvinvointialueen tahtotila on selkeä, yksityisiä yrityksiä kannustava sekä yhteistyötä kehittävä ja tekevä, niin kuin hallituksen päätöksessä sanottiin. Toivon, myös että joku tulevaisuudessa seuraa toimintatapoja, miten näitä asioita käytännössä tehdään ja toteutetaan. Ja muistetaan, että asiakkaat ovat niitä, keitä varten me tätä työtä tehdään, sydämellä!
Mari Kurppa
toimitusjohtaja
Hopeaharjun palvelukoti oy, Hopeakoto oy, Hopeapuisto oy
”
Miten on perusteltua perustaa oma uusi yksikkö? Miksi tehdä samaa tuotantoa, jota on jo tarjolla?