Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmalli on kelvoton, koska sen tietopohja vaihtelee valtavasti hyvinvointialueittain. Johtopäätös on selkeä syyskuun lopulle päivätyssä selvitysraportissa, jonka ovat tehneet Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen ylilääkäri Jari Kankaanpää ja Keski-Suomen hyvinvointialueen ylilääkäri Petri Kivinen.
Rahoituksen tarvetekijät määrittävät alueiden rahoitusta. Niiden laskentatavan pitäisi olla samanlainen kaikilla alueilla, mutta se ei ole. Rahoitusta suuntautuu väärin myös selkeiden virheiden vuoksi. Virheiden, joiden korjaamiseen alueilla ei ole kannustetta, ei varsinkaan silloin, kun virheet lisäävät rahoitusta.
Vääristymien seuraukset kalvavat alueiden välejä.
Esimerkeistä yksi koskee lonkkamurtumadiagnooseja. Toissa vuonna Helsingin hyvinvointialueella kirjattiin lähes 1800 pysyvää lonkkamurtumaa, Länsi-Uudellamaalla lähes 1100 ja Vantaa-Kerava-alueella noin 700. Ne saavat diagnoosien ansiosta merkittävästi lisärahoitusta. Lonkkamurtuman merkitseminen pysyväksi on kyseenalaista, sillä eivät murtumat voi olla pitkäaikaisia, vaikka niiden myöhäisvaikutukset voivatkin olla. Neljällä hyvinvointialueella ei ollut yhtään pysyvää lonkkamurtumaa ja yhdeksällä niitä oli korkeintaan muutamia kymmeniä. Ilmeisesti THL:n ohjeistus pitkäaikaisdiagnoosien kirjaamisesta on todella ollut sekavaa niin hoitoilmoitusoppaissa eri vuosina kuin potilastiedon kirjaamisen yleisoppaassakin, mutta se ei selitä kaikkea. Eroja on myös kirjaamiskäytännöissä, joiden historia ulottuu aikaan ennen diagnoosipohjaista rahoitusta.
Soten rahoitusta siirtyy pysyvän lonkkamurtuman diagnoosien ansiosta miljoonia euroja enemmän kuin murtuman myöhäisvaikutusten diagnooseilla. Sama koskee muitakin virheitä: rahaa liikkuu väärin perustein. Selvityksen tekijät arvioivat, että kaikki virheet yhteenlaskien kyse on kymmenien, jos ei satojen miljoonien eurojen vääristymistä alueiden välillä.
Selvityksen tekijät katsovat, että rahoitusmallin korjaus on välttämätön. Niin on. Tosin tähänastisten virheiden vaikutuksia tuskin voi korjata jälkikäteen. Vääristymien seuraukset kalvavat alueiden välejä vielä pitkään, vaikka asiat saataisiinkin kuntoon.
Tiedolla voi johtaa vain silloin, kun tiedot ovat oikeita. Selvittäjien korjausresepti vastaa haasteeseen: ohjeistus pitää yhtenäistää nopeasti, samoin tietojen toimitustavat. Pidemmällä tähtäimellä tietopohja yhdistää diagnoosit, palvelujen käytön ja kustannukset tavalla, joka varmistaa kokonaisuuden läpinäkyvyyden.