Väsymys on kansantauti, vaikka se ei ole oikeastaan sairaus, kertoo väsymystä tutkinut Mona Mannevuo Ylelle.
Helsingin yliopiston tutkija Mannevuo on perehtynyt väsymyksen historiaan ja siihen, miten väsymystä on eri aikakausina hoidettu. Väsymys on hänen mukaansa yksi yleisimmistä syistä hakeutua työterveyslääkärille, vaikka sen taustalla ei välttämättä ole selkeää sairautta.
– Kukaan ei oikein tiedä, mitä väsymys on. Siksi siitä tulee helposti myös kiistelty poliittinen kysymys: kuka saa määritellä, milloin ihminen on oikeasti väsynyt ja milloin kyse on jostain muusta, Mannevuo kertoo Ylelle.
Hän muistuttaa, ettei työuupumus ole sairaus vaan oireyhtymä. Sairausloma on silti usein välttämätön, koska krooninen väsymys tai epämääräiset somaattiset oireet voivat rajoittaa työkykyä.
Mannevuo kävi läpi 140 vuoden ajalta väsymyskeskustelua lääketieteellisistä lehdistä. Asiantuntijoiden neuvot väsymykseen ja uupumukseen ovat pysyneet samoina.
– Ihmisille on vuosikymmenestä toiseen sanottu, että pitää nukkua paremmin, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja antaa hermojen levätä vapaa-aikana. Nämä ohjeet eivät ole muuttuneet, vaikka työelämä ja arki kulkevat yhä kovempaan tahtiin. Yhteiskunnassa kukaan ei tunnu silti ehdottavan, että vauhtia voisi myös hidastaa ja keskittyä olennaiseen, Mannevuo sanoo Ylelle.
Mannevuo käsittelee väsymystä kirjassaan Väsymyksen aika – Hermovoimattomuudesta aivosumuun.