Chimamanda Ngozi Adichie koki kirjailijan painajaisen.
– En kyennyt kirjoittamaan moniin vuosiin. En tiennyt, milloin se päättyisi. En kyennyt tavoittamaan sitä osaa itsestäni, joka on minulle kaikkein tärkein.
Nigerialaista Adichieta on kutsuttu kirjallisuuden rokkitähdeksi ja feministi-ikoniksi.
Adichien TED-konferenssissa pitämä puhe We Should All Be Feminists kaikuu Beyoncén biisissä Flawless. Dior painoi sloganin t-paitaan. Nigeriassa hän on yksi maan tunnetuimmista ihmisistä.
Menestys ja kansainvälinen huomio eivät auttaneet, kun sanoja ei yhtäkkiä tullutkaan.
Istuin läppäri sylissäni, mutta tunsin itseni täysin tyhjäksi.
Adichie kirjoitti kyllä, muun muassa omakohtaisen esseen edesmenneestä isästään, mutta fiktiota ei syntynyt. Hän etsi sanoja lukemalla uudestaan itselleen rakkaita kirjoja.
– Kaikki nämä vuodet yritin kirjoittaa. Koin dramaattisia hetkiä. Istuin läppäri sylissäni, mutta tunsin itseni täysin tyhjäksi.
Adichien neljäs romaani Unelmia (Otava 2025) julkaistiin englanniksi viime keväänä, 12 vuoden tauon jälkeen.
Mikä sai sanat palaamaan?
– Aloin kuulla ääniä mielessäni, Adichie naurahtaa.
Suuremmin hän ei tapahtunutta mystifioi.
– Valkoisen paperin kammo väistyi. Aloin jälleen kirjoittaa.
Avaa kuvien katselu
Adichien edellinen romaani Kotiinpalaajat oli valtava menestys. The New York Times Book Review on listannut kirjan 2000-luvun 27. merkittävämmäksi romaaniksi. Kuva: Antti LempiäinenRakkaus ja feminismi
Adichie on kertonut, että uuden kirjan taustalla on tyttären suru äidin kuolemasta. Kirjailijan äiti kuoli vuonna 2021, isä vuotta aiemmin.
Kirjailijan puheissa onnellinen lapsuus rakastavassa perheessä ja vihainen feminismi kietoutuvat toisiinsa.
– Jumaloin vanhempiani. Heidän rakkautensa muovasi minut, ja se teki minusta feministin. Tiesin aina, että minua rakastetaan, että olen rakkauden arvoinen. Kun olin teini-ikäinen, esimerkiksi, minulla ei ollut aikaa typerille poikaystäville. Jos he eivät rakastaneet minua kylliksi, jatkoin matkaa, Adichie sanoo.
Hän sanoo toivovansa samaa jokaiselle naiselle maailmassa.
Adichie painottaa, ettei ole feministinen kirjailija. Hän puhuu asiasta alla olevalla videolla.
– Olen kirjailija, joka on feministi.
Erottelu on hänelle tärkeä.
– Feministi-puoleni on paljon vihaisempi. Kirjoittaja minussa on uteliaampi, halukkaampi tunnustamaan asioiden monimutkaisuuden ja harmaat alueet. Feministi minussa raivoaa ja vaatii tasa-arvoa.
Toisaalta Adichie uskoo, että jos jokin asia on ihmiselle aidosti tärkeä, se välittyy kaikessa mitä tekee.
Raiskaus joka ei jättänyt rauhaan
Olennainen sytyke Unelmia-romaaniin oli Adichien halu kirjoittaa Nafissatou Diallosta, guinealaisesta hotellisiivoojasta, joka kertoi Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja Dominique Strauss-Kahnin raiskanneen hänet hotellihuoneessa vuonna 2011.
Syytteet hylättiin aikoinaan oikeudessa, koska Dialloa ei pidetty luotettavana. Diallo nosti siviilikanteen, joka päättyi osapuolten sopimukseen. Strauss-Kahn myönsi seksin, ei väkivaltaa.
Romaanissa sama tapahtuu guinealaiselle naiselle nimeltä Kadiatou.
Tapahtunut ei jättänyt Adichieta rauhaan. Hän julkaisi aiheesta esseen, mutta se ei tuntunut riittävältä.
”Seurasin tapausta tiiviisti, jopa kiihkeästi. Se kosketti monia ajankohtaisia yhdysvaltalaisen elämän polttopisteitä, valtaa ja seksuaalirikoksia, sukupuolta ja maahanmuuttoa ja rotukysymyksiä”, Adichie kirjoittaa romaanin jälkisanoissa.
”Minusta raiskauskohtaus, sellaisena kuin hän oli sen kuvaillut, oli kuin siemen, jonka ympärille annoin mielikuvitukseni punoutua”.
Luovuus, kuvaa Adichie, voi saada sykäyksen tarpeesta oikaista vääryys.
Unelmoiminen on vastarintaa. Unelmoimalla sanot ei rajoituksille, joita sinulle asetetaan.
Adichien romaanin englanninkielinen nimi, Dream Count, viittaa termiin bodycount, joka alunperin tarkoittaa tapettujen tai kuolleiden ihmisten määrää. Termiä on alettu käyttää myös kuvaamaan seksikumppanien lukumäärää.
Suomenkielinen nimi Unelmia ei tavoita alkuperäisen nimen monimerkityksisyyttä.
– Unelmat ovat tärkeitä. Tarkoitan sitä, kun ihminen elää kuvitelmissaan elämää, jollaisen haluaisi itselleen. Elämää, jollaista hän lähtee tavoittelemaan.
– Erityisen tärkeää tämä on naisille. Kun olet osa ryhmää, joka on pitkään ollut syrjäytetty ja väheksytty, unelmoiminen on vastarintaa. Unelmoimalla sanot ei rajoituksille, joita sinulle asetetaan.
Amerikka, unelmien maa
Unelmia-romaanissa Adichie käsittelee Nigerian ja Yhdysvaltojen eroja. Kolme kirjan päähenkilöistä on vauraita nigerialaisia naisia, jotka eri syistä päätyvät Amerikkaan.
Chimamanda Ngozi Adichie kertoo itse menneensä onnesta sekaisin muutettuaan nuorena opiskelijana Yhdysvaltoihin. Hän opiskeli lääketiedettä Nigeriassa, mutta ala ei kiinnostanut häntä enää.
Amerikkalaisen yliopiston vapaus tuntui huumaavalta: Adichie saattoi valita mitä kursseja ikinä halusi.
– Nigeriassa ei ole vastaavaa valinnanvapautta. Lääketieteen opiskelija ei voi valita taidekursseja.
Amerikassa Adichie törmäsi siihen, kuinka afrikkalaisista maahanmuuttajista puhuttaessa sanottiin heidän paenneen kotimaastaan, joko nälänhätää tai sotaa.
– Sanoin silloin, että kyllä, minäkin pakenin. Mutta minä pakenin lääketieteen opintoja.
Mies kosii ja nainen yllättyy
Adichieta kiinnostaa se, missä määrin naisilla on valtaa rakkauselämäänsä.
– Heteroseksuaalisten suhteiden valtadynamiikka toimii niin, että olitpa kuinka itsenäinen ja älykäs nainen hyvänsä, et voi välttämättä vaikuttaa suhteen etenemiseen. Mies kosii ja nainen yllättyy, kuin hänelle olisi ojennettu suurenmoinen lahja. Kosinta on hyvin länsimainen idea, mutta se vaikuttaa eri kulttuureissa laajemminkin.
Adichien naishahmot suhtautuvat rakkauteen eri tavoin.
Hahmo nimeltä Chiamaka on matkakirjailija, joka koronapandemian aiheuttamassa eristyksessä ja tyhjyydessä havahtuu ynnäämään kariutuneita unelmiaan, käymään läpi elämäänsä ja taajaan vaihtuneita rakkauksiaan.
Avaa kuvien katselu
Chimamanda Ngozi Adichie Met-gaalassa toukokuussa 2025. Kuva: Victoria Jones
Adichie toteaa, että Chiamakalle Amerikka on unelmien paikka, koska hän ei ole perinteinen nainen. Chiamaka tietää, että Nigeriassa häneen kohdistuu monenlaisia odotuksia, mutta Amerikassa ei ole outoa olla outo.
Chiamakan ystävä Zikora nimenomaan haluaa lapsia ja perheen.
– Zikora ei ole feministi. Feministin on kyettävä asettamaan itsensä etusijalle, Adichie pohtii.
Romaanin kolmas nigerialaisnainen, Omelogor, ei etsi miestä rinnalleen.
– Siinä on jotain lähes vallankumouksellista yhteiskunnassa, jossa nainen opetetaan ajattelemaan, että he tarvitsevat miehen. Mitä ikinä nainen haluaakaan saavuttaa, miehen löytämisen kuuluu olla yksi elämän päätavoitteista.
Romaanihenkilön paluu
Unelmia-romaanin hahmoista guinealaisella Kadiatoulla on selvä esikuva tosimaailmassa. Mutta mistä Chiamaka, Zikora ja Omelogor ovat peräisin?
– He ilmestyivät minulle. Olen aina uskonut, että romaanihenkilöt alkavat elää omaa eläänsä, Adichie sanoo.
Ensimmäinen ääni, jonka Chimamanda Ngozi Adichie mielessään kuuli, kuului Chiamakalle.
Ja niin kirjailija pääsi pinteestä. Sanat tulivat takaisin.
Unelmia-kirja on Cristina Sandun kääntämä. Adichieta haastateltiin Kulttuuricocktail Kirjat -sarjan jaksoon. Katso jakso alta.
