CANCEL (Suomi 2025). Ohjaus: Tuukka Temonen. Käsikirjoitus: Pietari Vihula. Kuvaus: Aki Huttunen. Leikkaus: Eemeli Kellokorpi ja Aki Huttunen. Musiikki: Juuso Peltola. Näyttelijät: Niko Meuronen, Santeri Hänninen, Henry Weckström, Ville Tiihonen, Meri Lahikainen, Kimmo Laiho, Kasperi Kola, Iikka Forss, Matti Leino.

Pahat kielet väittävät, että Cancelissa esiintyvien tubettajien tähti olisi laskussa ja elokuva on viimeinen yritys pelastaa hiipuva some-tähteys.

Yhtä lailla voi uskoa ohjaaja Tuukka Temosen kunnianhimoiseen yritykseen tuoda Youtubesta tuttuja visuaalisia ja kerronnallisia keinoja elokuvailmaisuun.

Kiistatonta on puolestaan Cancelin huikea vauhti. Alle puoleentoista tuntiin on pakattu valtavasti toimintaa ja tarinankäänteitä ja ennen kaikkea yleistä häröilyä. Lopputulos on nätisti sanottuna lennokas ja hiukan suoraviivaisemmin määriteltynä typerryttävä.

Cancelia ei kuitenkaan pidä arvottaa perinteisin laatukriteerein, sillä Temosen elokuvassa ei ole mitään perinteistä. Se kumpuaa maailmasta, joka on vieras kenelle tahansa yli nelikymppiselle ja se perustuu ajatukselle teini-iän jatkumisesta pitkälle yli kolmenkymmenen ikävuoden. Niinpä jutun hulvattomuus avautuu vain lapsenmielisille katsojille ja kaikki muut vaivaantuvat seuratessaan Cancelin sankareiden piloja eli ”pränkkejä”. Ne kun ovat ihan duudsontasoa.

Jonkinlainen juonikin Cancelissa on, ja juonesta johdettu tematiikka. Lähtötilanteessa yhden tubettajan puhelin varastetaan juuri kun sinne on ladattu yksityisiksi tarkoitettuja pilavideoita. Puhelimen pöllinyt kiristäjä tiputtelee verkkoon valittuja paloja luurin salaisesta sisällöstä ja uhkaa klipeillä esiintyvien kolmen tubettajan uraa ”canceloinnilla”. Alkaa takaa-ajo varastetun puhelimen löytämiseksi, sillä fanit ja sponsorit eivät katso hyvällä maineensa menettäneitä sometähtiä.

Tuukka Temonen on ohjannut ennen Cancelia seitsemän elokuvaa, jotka ovat kaikki operoineet perinteisen elokuvan säännöillä. Cancel on jännittävä avaus aivan uuteen suuntaan, jossa totutut lainalaisuudet eivät päde. Visuaaliset ja graafiset kikat ovat ajoittain oikein oivaltavia ja tarinankerronnan kiihkeä tempo vakuuttaa. Itse tarina vain on niin ohut ja merkityksetön, että se syö väkisinkin tehoja Temosen kunnianhimoisista pyrkimyksistä.

Cancelin suurin ongelma lienee silti sen ontuva näyttelijätyö. Tubesankarit ovat määritelmällisesti sankareita verkossa, mutta kännykän näyttöruutu ja iso valkokangas ovat täysin erilaisia foorumeita. Elokuva paljastaa armottomalla tavalla näyttelemisen tekniset puutteet. Erityisen ongelmallisia ovat kohtaukset, jossa amatöörinäyttelijät asetetaan samaan kohtaukseen Ville Tiihosen kanssa. Tiihonen vetää manageriroolinsa niin sanotusti täysillä ja on ammattilaisena päätä pidempi muita. Ristiriita on ilmeinen eikä mitenkään hedelmällinen.

Yleisö näyttäisi kuitenkin ottaneen Cancelin omakseen. Se on tällä hetkellä suosituin kotimainen elokuva, joka puhkaisi sadan tuhannen katsojan rajapyykin reilussa viikossa. Menestys ei ole sattumaa, vaan tarkoittaa Cancelin tavoittaneen kohdeyleisössään juuri sen mitä pitikin. Kaikille muille Cancel näyttäytyy outona ja hölmönä, mutta omassa viitekehyksessään se lienee oikeinkin onnistunut teelmä.

Laajemmassa katsannossa sen arvo liittyy sen todistusvoimaan. Cancel taltioi ajankuvaa ja toimii tuleville sukupolville aikakapselina elämästä 2020-luvun some-Suomessa.