Kirja-arvio

Arundhati Roy Helsingin Suomalaisessa kirjakaupassa 17.10.2025.

Lukupiiri

Arundhati Royn kolmas kaunokirjallinen teos on hänen omaelämäkertansa Turvani ja myrskyni. Se on rikkaasti, valoisasti ja väliin pirskahtelevalla huumorilla kirjoitettu kertomus elämästä, jossa totisesti on riittänyt myös varjoja. Kirjan suomenkielinen nimi on Arundhatin kiteytys hänen äidistään Mary Roysta. Englanninkielinen alkuteos, Mother Mary comes to me, on rivi The Beatlesin kappaleesta Let it be. Arundhatin mukaan se on juuri sopiva otsikko kertomaan naisesta, joka ei olisi ikinä tuota lausetta huuliltaan päästänyt. 

Lukupiiri keskusteli kirjasta, sen herättämistä ajatuksista ja sen mieleen nostamista muistoista lokakuisena iltana vain muutamaa päivää ennen kirjailijan vierailua Helsinkiin.

Lohi maistuu aina, Titin lukupiirille tarjoilema italialainen munakoisovuoka vei kielen mennessään!

Turvani ja myrskyni on kuvaus paitsi perheestä, myös Intiasta ja sen monimuotoisuudesta, ja se lisäsi lukupiiriläisten Intia-tietämystä. Kukaan meistä ei ole asunut Intiasssa, ja vain harva meistä oli siellä käynytkään. Esiin nousseet anekdootit ja muistelut solahtivat sujuvasti kirjan maailmaan, joka välittyi rehevän kielen kautta väreineen, hajuineen ja makuineen.

Lukukokemuksena kirjaa kuvailtiin monipuolisesti positiivisin sanoin. Se on mielenkiintoinen, siitä oppii, se sopii myös kuunneltavaksi. Teos vahvisti joitain käsityksiä Intiasta, kuten kastilaitos, köyhyys, perheen määräävä asema. Se myös toi uusia näkemyksiä vaikkapa uskontojen kirjosta. Koko Intiassa kristittyjen osuus on noin 2 %, eteläisessä Keralassa yli viidennes. Arundhati Royn kieli on selkeää ja sujuvaa, samaan aikaan se on niin täyteläistä, että lukemiseen ja luetun sulatteluun kannattaa varata aikaa.

Me lukupiiriläiset olemme samaa sukupolvea kuin Arundhati Roy. Oli mielenkiintoista lukea, miten erilaiseksi elämä voi muodostua toisenlaisessa kulttuurissa toisella puolella maapalloa. Ja kuinka kuitenkin oli myös paljon tunnistettavia tunnelmia, jotka toivat kirjan lähemmäs lukijaa.

Tyttärenä kompleksisessa äitisuhteessa – ja myöhemmin äitinä

Lukuisien teemojen joukossa kirjan ydin on Arundhatin ja äidin suhde. Äiti Mary oli edistyksellinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka johti perustamaansa koulua ja myöhemmin voitti oikeusjutun jolla lainsäädäntöä muutettiin niin, että Keralassakin nainen saattoi periä omaisuutta. Hän suuntasi positiivisen energiansa ja tarmonsa oman perheen ulkopuolisista huolehtimiseen. Erottuaan miehestään Arundhatin ollessa alle 3-vuotias hän vastasi yksin lapsistaan, Arundhatista ja vain 9 kk vanhemmasta Micky-veljestä. Veli onnistui äidistä irtautumisesta paremmin, Arundhatille se onnistui vain lähtemällä pois palatakseen vasta vuosia myöhemmin.

Äitini purki minun ja veljeni niskaan riitojensa taakan ja jokapäiväiset annokset nöyryytyksiä, jotka joutui nielemään. Olimme hänen ainoa turvasatamansa.”

Niin todellakin, äiti ja tytär olivat toistensa turvasatamat. Vaikka etäisyys heidän välilleen muodostui sekä maantieteellisesti että ajallisesti pitkäksi, heidän siteensä ja keskinäinen rakkautensa pysyi ja kesti. Se kesti siitäkin huolimatta, että äiti hallitsi lapsiaan sairaudellaan. Mary Royn astma aktivoitui aika usein juuri, kun hänen tahtoaan vastaan noustiin. Tällöin muiden oli helpompi antaa periksi kuin katsoa kohtausta.

Arundhati Roy singahti maailmankirjallisuuden huipulle heti esikoisromaanillaan Joutavuuksien jumala, joka voitti arvostetun Booker-palkinnon vuonna 1997. Äiti Mary, jolta ei monesti kehuja tullut, hyväksyi romaanin. Hän oli positiivisen palautteen antajana erittäin, ehkä jopa ainutlaatuisen niukka, ja Arundhati onkin poiminut ne muutamat tähän kirjaan. On tarpeen tuntea Mary Roy, jotta voi tulkita hänen antamansa palautteen kehuksi.

Kirjamessujen etkot Suomalaisessa kirjakaupassa, haastattelijana kirjamessujen ohjelmajohtaja Ville Blåfield. Messujen alkaessa Arundhati on jo jatkanut matkaa.

Arundhatin suhde avioliiton kautta saatuihin tyttäriin on ollut täysin toisenlainen. Ei hänestäkään huolehtivaa pehmokanaemoa tullut. Suvussa oli intoa lastenkasvatukseen niin, että Arundhati väistyi, ja antoi lasten isoäidin päättää lasten asioista. Kaveriäidin roolin ottaminen varmasti säästi monelta konfliktilta perheessä.

Fanitytytöt Kirsi ja Kirre kirjailijan kanssa. Keskustelua syntyi myös Arundhatin käsikirjoittamasta elokuvasta In Which Annie Gives It Those Ones (1989), jossa hän myös näyttelee. Kirre tuntee aiheen, siilä hän on blogannut leffasta.

Arundhati haastattelussa kirjakauppayleisön edessä

Arundhatilla oli Helsingissä kaksi kirjakauppahaastattelua, Suomalaisessa ja Akateemisessa. Hän on erittäin valovoimainen ja säteilee positiivista energiaa. Kirjan lukeneillekin tuli uutta asiaa, ja hän oli erityisesti vaatinut, että aikaa pitää jäädä myös yleisökysymyksille.

Kysymykseen omasta kansainvälisyydestään hän totesi, ettei ole lainkaan kansainvälinen. Hän on koko ikänsä asunut, opiskellut ja työskennellyt Intiassa, eikä lähde sieltä lomallakaan. Kun kirja ilmestyy, hän kiertää kertomassa siitä ulkomailla – ja palaa sitten Intiaan. Arundhati Roy osoittaa, että ihmiskunnan yhteiset peruskysymykset tavoittavaa kirjallisuutta voi luoda kotikylästä käsin.

Arundhati kertoo saaneensa äidiltään vahvan tahdon, määrätietoisuuden ja toimijan roolin, jonkinlaisen räväkkyydenkin, isältään tarinankerronnan. Nämä hän yhdistää ihailtavasti, ja me saamme nauttia kirjallisista tuloksista.

Arundhati aktivistina

Arundhati ei oikein ole ihastunut hänestä käytettyyn määrittelyyn kirjailija-aktivisti. Aktivismi, sitähän kirjallisuus on! Aktivismin ja kirjailijuuden yhdistäminen kutistaa ne molemmat oikeaa kokoaan pienimmiksi. Arundhati on kuitenkin polittisesti aktiivinen, ja ottaa kirjoituksillaan kantaa maailmanpolitiikan kipukohtiin. Erityisesti hän muistutti, ettei demokratian heikkeneminen, joka nyt on näkyvissä maailmanlaajuisesti, ole tapahtunut yhtäkkiä, vaan merkit siitä ovat olleet näkyvissä jo pitkään. Niistä varoittavia ääniä ei vain ole haluttu kuulla. Arundhatista heijastui myös huoli poliittisesta tilanteesta Intiassa, missä ilmapiiri on kiristynyt.

Bonuksena Suomalaisen ja Akateemisen haastattelujen jälkeen osuin samalle kadunpätkälle Arundhatin ja hänen miehensä kanssa. Sain yhteiskuvan, johon ei miehiä huolittu.

Suomentamisesta

Kun kirjasta ilmestyy suomennos samana vuonna vuonna kuin alkuteos, mieleen saattaa tulla kysymys kiireestä käännöstyössä. On hyvä, jos lukiessa ei tule pohtineeksi ”Mitähän tämä on ollut alkukielellä?”. Tätä kirjaa lukiessa näin oli valitettavasti käynyt liian monesti meistä aika usealle. Melko monta kommenttia lukupiirissä kirvoitti erityisesti sanan ”organ-child” suomennos. Kieltämättä erittäin haastava rasti kokeneellekin kääntäjälle. Useimmat meistä olisivat valinneet jonkin muun ilmaisutavan kuin sanatarkan ”elinlapsi”.

Hymy oli herkässä lukupiirin ylistettyä illan kirjaa Titin loihtimien herkkujen äärellä. Vasemmalta Airi, Pirjo, Raila, Piia, Eija R, Eija T, Minna, Marja ja illan emäntä Titti.

Viiden tähden ilta

Lukupiirin Airi kirjoitti blogijutut Arundhati Royn kahdesta romaanista toisinkoisen ilmestymisen aikoihin vuonna 2017. Meille muille Roy oli jäänyt vieraammaksi, niinpä äänestimme Turvani ja myrskyni lokakuun 2025 lukupiirikirjaksi. Tämä kirja avaa myös Joutavuuksien jumalan ja Äärimmäisen onnen ministeriön maailmoja ja kirjoitusprosesseja ja siten houkuttaa lukemaan nuo romaanit. Illasta muodostui täydellinen, kirja nosti kaikki peukut ylös, ja eloisaa keskustelua saattelivat Titin loihtimat herkulliset tarjoilut.

Herkullisista tarjoiluista jäi emännälle vain muruja ja tiskit, kun vieraat poistuivat niin ruumis kuin sielukin ravittuina.

Kirjan tiedot

  • Arundhati Roy: Turvani ja myrskyni
  • Otava, 2025
  • Alkuteos: Mother Mary Comes to Me, 2025
  • Suomentaja: Hilkka Pekkanen
  • 332 sivua / 12 t 4 min
  • Äänikirjan lukija: Krista Kosonen

⭐⭐⭐⭐⭐

Rating: 5 out of 5.

Lue myös

Lue myös Airin jutut Arundhati Royn romaaneista:

Kahden romaanin ja omaelämäkerran lisäksi Arundhati Roy on julkaissut kaksi esseekokoelmaa.

Aiheeseen liittyy