Lähtökohdat Sydän- ja verisuoni- sekä muut valtimotaudit aiheuttavat merkittäviä terveydenhuollon kustannuksia ja menetettyjä elinvuosia Suomessa. Riskitekijöiden yleisyyttä ja kasautumista arvioimalla etsitään keinoja ehkäistä väestön tulevaa sairastavuutta.
Menetelmät Aineistona oli Terve Suomi -väestötutkimuksen terveystarkastukseen osallistuneet 20–69-vuotiaat. Tarkastuksessa mitattiin verenpaine ja vyötärönympärys sekä otettiin verinäyte, josta määritettiin kolesteroli- ja sokeriarvot. Lisäksi osallistujilta kerättiin kyselyllä tietoa sairauksista ja lääkkeiden käytöstä. Aineistoon yhdistettiin lääkeostotiedot Kelan rekisteristä.
Tulokset Työikäisten yleisimmät riskitekijät olivat hyperkolesterolemia ja vyötärölihavuus. Viidenneksellä ei havaittu sydän- ja verisuonisairauksien metabolisia riskitekijöitä. Noin viidesosa kohonneesta verenpaineesta, hyperkolesterolemiasta tai diabeteksesta oli aiemmin toteamatonta. Neljänneksellä työikäisistä oli vähintään kolme riskitekijää.
Päätelmät Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden yleisyys on edelleen merkittävä uhka väestön tulevalle sairastavuudelle, kuolleisuudelle ja terveydenhuollon kustannuksille. Riskitekijöihin voidaan vaikuttaa monilla yhteiskunnallisilla toimenpiteillä, esimerkiksi terveysperusteisella verotuksella.
Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolinsyy Suomessa aiheuttaen lähes joka kolmannen kuoleman (1). Yhdessä aineenvaihduntatautien kanssa ne aiheuttivat sairausryhmistä eniten terveydenhuollon kustannuksia vuosina 2015–2018, pois lukien suun terveydenhuollon käynnit (2). Vuonna 2013 sydän- ja verisuonitaudit aiheuttivat alle 70-vuotiaille noin 500:n elinvuoden menetyksen 100 000:ta vuotta kohden (3).
Suomessa sydän- ja verisuonitautien takia menetetään enemmän elinvuosia kuin muissa Pohjoismaissa, erityisesti alle 70-vuotiaiden miesten ryhmässä (4). Vaikuttamalla riskitekijöihin keski-iässä voidaan kuitenkin pidentää elinajanodotetta ja vähentää kroonisten sairauksien esiintymistä (5).
Väestöä edustavilla terveystarkastustutkimuksilla arvioidaan koko väestön terveyttä ja niihin vaikuttavia riskitekijöitä sekä niiden muutoksia eri ryhmissä. Suomessa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, kuten verenpainetta, kolesterolitasoja ja painoindeksiä, on seurattu systemaattisesti 1970-luvulta lähtien (6,7).
Työikäisten tupakointi on vähentynyt ja verenpaine- sekä kolesterolitasot ovat laskeneet 1990-luvulta lähtien, mutta kehitys on hidastunut 2010-luvulla (8). Toisaalta lihavuus (painoindeksi > 30 kg/m2) on yleistynyt 1970-luvulta lähtien lukuun ottamatta 2010-luvun tasannevaihetta (9).
Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ovat yleisiä jo nuorilla aikuisilla ja kasautuvat usein samoille henkilöille (10,11). Tämä tutkimus kuvaa keskeisiä riskitekijöitä ja niiden esiintymistä ja kasautumista työikäisessä väestössä.
Aineisto ja menetelmät
Terve Suomi -tutkimuksen terveystarkastukseen kutsuttiin Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmästä poimittu satunnaisotos, joka edustaa Manner-Suomessa asuvaa 20 vuotta täyttänyttä väestöä (n = 9 862). Otanta-asetelma vastasi FinTerveys2017-tutkimuksen otantaa, ja terveystarkastuspaikkakuntia oli 50 eri puolella Manner-Suomea (12).
Terveystarkastukseen osallistui 5 749 kutsuttua (58 %) (13). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 20–69-vuotiaita tarkastukseen osallistuneita (n = 4 375), joista miehiä oli 2 029 ja naisia 2 346. Tulokset perustuvat verinäyteanalyyseihin ja tehtyihin mittauksiin, kyselyvastauksiin sekä Kansaneläkelaitoksen (Kela) lääkeostorekisterin tietoihin.
Tutkimuksella oli Husin alueellisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan puolto (Hus/2022/900). Tutkittavat antoivat tietoon perustuvan suostumuksensa osallistumiseen.
Koulutetut tutkimushoitajat suorittivat tarkastukset noudattaen standardoituja ohjeita (12,13). Verenpaine mitattiin samalla tutkimuskäynnillä kaksi kertaa automaattimittarilla (WatchBP Office Vascular, Microlife), ja mittausten keskiarvo laskettiin.
Verenpaine katsottiin kohonneeksi, jos systolinen paine oli ≥ 140 mmHg, diastolinen paine ≥ 90 mmHg tai jos verenpainelääkitystä oli käytetty viimeisen viikon aikana. Jos verenpaine oli kohonnut, mutta tutkittavan mukaan kohonnutta verenpainetta ei ollut todettu, katsottiin tutkittavalla olevan toteamaton kohonnut verenpaine.
Tutkittavia pyydettiin paastoamaan vähintään 4 tuntia ennen verinäytteenottoa. Seerumin kokonais- ja LDL-kolesteroli, plasman paastoverensokeri (fP-gluk) sekä kokoveren sokerihemoglobiini (HbA1c) määritettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) biokemian laboratoriossa (12,14).
Jos kokonaiskolesteroli oli ≥ 5 mmol/l, LDL-kolesteroli ≥ 3 mmol/l tai jos tutkittavalla oli kolesterolilääkitys, katsottiin tutkittavalla olevan hyperkolesterolemia. Jos kokonaiskolesteroli oli koholla ja tutkittavan mukaan kohonnutta kolesterolia ei ollut todettu, katsottiin tutkittavalla olevan toteamaton kohonnut kolesteroli.
Diabetes (lukuun ottamatta raskausdiabetesta) määritettiin olevan niillä, jotka vastasivat sairastavansa jotain lääkärin toteamaa diabetestyyppiä, ilmoittivat käyttävänsä lääkitystä diabeteksen takia tai joilla oli kohonnut fP-gluk (≥ 7,0 mmol/l) tai HbA1c (≥ 48 mmol/mol). Jos lääkärin toteamaa diabetesta ei ollut, mutta fP-gluk tai HbA1c oli kohonnut, tutkittavan katsottiin sairastavan toteamatonta diabetesta.
Vyötärönympärys mitattiin mittanauhalla suoliluun harjanteen ja alimman kylkiluun puolivälistä 0,1 cm:n tarkkuudella. Vyötärölihavuudeksi määritettiin miehillä yli 100 cm:n ja naisilla yli 90 cm:n ympärysmitta.
Kaikissa analyyseissa (R, versio 4.4.3) käytettiin aineistoon laskettuja painokertoimia, joiden avulla huomioidaan tutkimusasetelma ja kato, jolloin tulosten voidaan ajatella edustavan Manner-Suomen aikuisväestöä. Vakioidut tulokset laskettiin logistisen regressiomallin avulla.
Tilastolliset testit tehtiin Waldin testillä (merkitsevyyden raja p
Tulokset
Työikäisillä suomalaisilla yleisin sydän- ja verisuonisairauksien metabolinen riskitekijä oli hyperkolesterolemia (miehet 69,4 %, naiset 63,3 %) ja toiseksi yleisin oli vyötärölihavuus (miehet 41,4 %, naiset 44,2 %) (taulukko 1).
Kohonnut verenpaine oli yleisempää miehillä kuin naisilla, ja sen esiintyvyys kasvoi iän mukana. Niistä, joilla todettiin kohonnut verenpaine, noin neljäsosalla sitä ei ollut todettu aiemmin. Kohonnut verenpaine oli 20–39-vuotiaista miehistä lähes puolella aiemmin toteamaton ja naisista yli kolmasosalla. 40–49-vuotiailla miehillä vastaava osuus oli kolmannes ja naisilla viidennes.
Hyperkolesterolemia yleistyi iän mukana sekä miehillä että naisilla. Yli puolet niistä, joilla todettiin korkea kolesteroli, eivät tienneet kolesterolinsa olevan koholla. Yleisintä toteamaton korkea kolesteroli oli nuorimmilla työikäisillä, mutta vanhemmissakin ikäryhmissä niistä, joilla oli hyperkolesterolemia, noin 40–50 %:lla tätä ei ollut aiemmin havaittu.
Diabetes yleistyi työikäisillä iän karttuessa. Diabeteksesta lähes neljännes oli aiemmin toteamatonta sekä miehillä että naisilla. 20–39-vuotiailla diabetesta esiintyi hyvin harvalla, mutta pienen esiintyvyyden takia toteamattoman diabeteksen osuus oli suuri.
Vyötärölihavuus lisääntyi iän mukana. 20–39-vuotiaista joka neljännellä oli vyötärölihavuutta, 40–49-vuotiaista lähes puolella ja yli 50–vuotiaista jo lähes 60 %:lla.
Kohonnut verenpaine, hyperkolesterolemia, diabetes sekä aiemmin toteamaton kohonnut verenpaine ja kohonnut kolesteroli olivat yleisempiä työikäisillä miehillä kuin naisilla.
Kohonneen verenpaineen kanssa yhdessä esiintyviä riskitekijöitä olivat useimmiten hyperkolesterolemia ja vyötärölihavuus (taulukko 2). Pelkkä kohonnut verenpaine oli 8 %:lla. Hyperkolesterolemian lisäksi noin puolella oli myös kohonnut verenpaine ja/tai vyötärölihavuus.
Kolmasosalla niistä, joilla oli hyperkolesterolemia, ei kuitenkaan ollut muita samanaikaisia riskitekijöitä. Niillä, joilla oli kohonnut verenpaine tai hyperkolesterolemia, oli usein myös toinen näistä riskitekijöistä (kerroinsuhde OR 1,67; 95 %:n luottamusväli LV 1,40–2,01).
Diabeteksen lisäksi 71 %:lla oli kohonnut verenpaine, yli 80 %:lla hyperkolesterolemia ja lähes 80 %:lla vyötärölihavuus. 4 %:lla ei ollut muita samanaikaisia riskitekijöitä.
Diabetekseen liittyi suurentunut kohonneen verenpaineen (OR 2,28; 95 %:n LV 1,65–3,15) tai hyperkolesterolemian (OR 1,43; 95 %:n LV 1,00–2,05) riski.
Niillä, joilla oli vyötärölihavuutta, oli usein hyperkolesterolemia ja kohonnut verenpaine. 13 %:lla ei ollut muita riskitekijöitä. Vyötärölihavuuteen liittyi suurentunut kohonneen verenpaineen (OR 3,11; 95 %:n LV 2,61–3,71), diabeteksen (OR 3,97; 95 %:n LV 2,86–5,52) ja hyperkolesterolemian (OR 1,75; 95 %:n LV 1,48–2,07) riski.
Työikäisistä miehistä 17 %:lla ja naisista 22 %:lla ei esiintynyt riskitekijöitä (kuvio 1). Kohonnut verenpaine, hyperkolesterolemia, diabetes ja vyötärölihavuus esiintyivät yhtäaikaisesti 5 %:lla miehistä ja 4 %:lla naisista.
Riskitekijöiden esiintyvyys ja kasautuminen yleistyivät iän karttuessa. 20–39-vuotiaista kolme tai neljä riskitekijää oli 7 %:lla miehistä ja 3 %:lla naisista, kun taas 60–69-vuotiaista yli 10 %:lla oli kaikki neljä riskitekijää ja lähes puolella vähintään kolme.
Päätelmät
Tutkimustulosten perusteella sydän- ja verisuonitautien metaboliset riskitekijät ovat yleisiä työikäisessä väestössä. Neljällä viidestä työikäisestä havaittiin jokin tutkituista riskitekijöistä, ja lähes neljäsosalla niitä oli vähintään kolme.
Erityisesti vyötärölihavuus liittyi muihin riskitekijöihin. Riskitekijöiden yleisyys lisää tulevaisuudessa merkittävästi suomalaisten sairastuvuutta ja kuolleisuutta työikäisten ikääntyessä.
Riskitekijöiden esiintyvyys lisääntyi työikäisessä väestössä suhteellisen tasaisesti iän mukana. Niiden kasaantuminen alkoi nuoremmalla iällä ja esiintyminen oli yleisempää miehillä kuin naisilla lukuun ottamatta vyötärölihavuutta. Yleisin yksittäinen riskitekijä oli hyperkolesterolemia, kun taas diabetekseen liittyi eniten muitakin riskitekijöitä.
Lähes puolella työikäisistä oli vyötärölihavuutta. Arvioidaan, että lihavuus aiheutti Suomessa vuonna 2023 noin 1,2 miljardin euron lisäkustannukset terveydenhuollolle (15). Verrattuna vuoteen 2017, jolloin THL toteutti edellisen väestön terveystarkastustutkimuksen, vyötärölihavuus lisääntyi vuoteen 2023 mennessä erityisesti työikäisillä naisilla (16). Tuona aikana vyötärönympärykset kasvoivat työikäisillä miehillä ja naisilla noin 2,5 cm (12,16).
Vyötärölihavuus on yhteydessä sydän- ja verisuonitauti- ja kokonaiskuolleisuuteen (17,18) sekä moniin eri sairauksiin (19,20).
Aiemmin toteamaton kohonnut verenpaine ja hyperkolesterolemia olivat yleisiä nuoremmilla työikäisillä. Käypä hoito -suositukset ohjeistavat mittaamaan lipidi- ja sokeriarvot, jos henkilö kuuluu riskiryhmään tai itse toivoo mittausta (21,22). Verenpainetaudin seulonnalle ei ole vastaavaa suositusta (23).
Vyötärölihavuuden vahva yhteys muihin riskitekijöihin korostaa, että vyötärön mittausta tulisi käyttää terveydenhuollon käynneillä ainakin osana muiden sydän- ja verisuonisairauksien seulontaa.
Tarttumattomien sairauksien yhtenä tärkeimmistä syistä voidaan pitää epäterveellistä ruokavaliota, jota ylläpitävät helppo saatavuus, houkuttelevuus ja hinnoittelu (24,25). Maailmalla elintarvikkeiden energiapitoisuutta on pystytty rajoittamaan verottamalla muun muassa sokerilla makeutettuja juomia (26,27).
Saksalaisessa tutkimuksessa arvioitiin 20 prosentin arvoperustaisen sokeriveron vähentävän sokerikulutusta gramman päivässä aikuista kohden sekä johtavan myös merkittäviin säästöihin terveydenhuollossa (27).
Tutkimuksen vahvuus on sen antama hyvä kuva Suomen työikäisen väestön riskitekijöistä. Satunnaisotanta koko kohdeväestöstä ja katoanalyyseihin perustuvien painokertoimien käyttö varmistavat sen, että tulosten voidaan ajatella edustavan koko kohdeväestöä.
Verenpainemittaus tehtiin vain yhtenä päivänä kahdesti, eikä sen perusteella voida arvioida yksittäisen henkilön verenpainetasoa täysin luotettavasti (23). Mittaukset ovat suuntaa antavia, mutta Käypä hoito -suositus hyväksyy vastaanottomittauksen verenpainetaudin diagnostiikassa (23).
Yksittäiset kolesteroli- ja sokerimittaukset ovat tarkkoja, sillä näyte otettiin riittävän paaston jälkeen (21,22). Lisäksi rajoituksena on, että poikkileikkausasetelman takia riskitekijöiden kasautumisen ajallista yhteyttä ei voi arvioida.
Suomessa on pitkään tunnistettu terveydenhuollon rajalliset mahdollisuudet monien kansansairauksien ehkäisyssä. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 2006 tehtiin tunnetuksi käsite ”health in all policies”, joka viittaa tavoitteeseen parantaa väestön terveyttä eri yhteiskunnallisten toimijoiden yhteistyöllä (28). Tarkoituksena on huomioida järjestelmällisesti päätösten terveysvaikutukset ja arvioida toimien mahdollisia haittavaikutuksia väestön terveyden kannalta.
Viime vuosina palvelujärjestelmäuudistus on kohdistanut huomion terveydenhuollon käytäntöihin. Useimmille elinvuosia eniten lisäävät päätökset tehdään arkisissa, esimerkiksi ruokaan ja liikuntaan liittyvissä, valinnoissa. Yhteiskunnan tulisi helpottaa näiden pienten, mutta merkittävien terveellisten valintojen tekemistä.
Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden lisäksi työikäisten psyykkinen kuormittuneisuus (29) sekä epäterveelliset elämäntavat (30) ovat huolestuttavan yleisiä. Välittömiin toimiin on ryhdyttävä, jos Suomessa halutaan olevan paitsi työikäinen myös työkykyinen väestö tulevaisuudessakin.