Kun epämääräiset flunssan jälkioireet tai lievästi kipeä olo kiusaavat pitkään, loikoilu alkaa kyllästyttää ja mieli haikailla urheiluharrastusten pariin.
Uskaltaisiko sitä jo vetää lenkkarit jalkaan ja suunnata jumppaan tai lenkkipolulle, vaikka pieniä oireita vielä on?
Se ei ole välttämättä niin huono idea kuin yleensä ajatellaan, kertoo liikuntalääketieteeseen erikoistuva yleislääkäri Riina Komonen Mehiläisestä.
Moni pelkää, että tauti pahenee ja pitkittyy kaikesta liikunnasta – tai vielä pahempaa, iskee sydänlihastulehdus.
Komosen mukaan pienessä flunssassa liikkuminen ei ole niin suuri terveysriski kuin luullaan. Hänen mukaansa ei ole esimerkiksi selvää tieteellistä näyttöä siitä, että liikunta pitkittäisi flunssasta paranemista.
– Jotkut saattavat näin itse kokea, mutta on mahdollista, että flunssa olisi pitkittynyt muutenkin, Komonen sanoo.
Tavanomaiset, nuhakuumetta aiheuttavat flunssavirukset aiheuttavat sydänlihastulehduksiakin vain hyvin harvoin.
– Ihmiset ovat joskus vähän turhankin varovaisia, kun he ymmärrettävästi pelkäävät sydänlihastulehdusta, Komonen sanoo.
Kaulasäännöstä apua olon arviointiin
Jos orastavan flunssan oireet ovat ilmestyneet vasta, Komonen neuvoo tarkkailemaan oloa ja oireiden kehittymistä ennen kuin tekee päätöksen siitä, suuntaako esimerkiksi töihin tai hikijumppaan.
– Kehotus lepäämiseen flunssan aikana perustuu siihen, että keho ja mieli tarvitsevat lepoa, kun puolustusjäjestelmä on kuormittunut. Raskas liikunta aiheuttaa kehossa hetkellisen stressitilan.
– Kuormituksen välttäminen koskee yhtä lailla myös mieltä ja esimerkiksi työntekoa. Moni tekee töitä kipeänä, mutta välttää liikuntaa, Komonen lisää.
Lepo on tärkeää myös siksi, että pelkistä oireista harva tunnistaa, mikä virus taudin on aiheuttanut. Komosen mukaan jotkut virukset aiheuttavat herkemmin sydänlihastulehduksia, ja niiden aiheuttamasta taudista toipuminen on hitaampaa.
Siksi taudin akuutissa vaiheessa, oireiden vasta alettua on viisainta levätä ja kuulostella, miten oireet etenevät.
Mutta jos kipeä olo jatkuu pitkään, mistä tietää, että tauti on akuutissa vaiheessa eikä hikilenkille ole asiaa?
Oloaan voi yrittää arvioida esimerkiksi niin sanottu kaulasäännön avulla, vaikkei se olkaan tieteellisesti todistettu menetelmä, Komonen vinkkaa.
Kaulasäännön mukaan rasitusta on syytä välttää, jos oireita on kaulan alapuolella. Niitä ovat esimerkiksi kova yskä, kuume, voimaton olo ja kolotukset.
Jos taas oireet sijaitsevat kaulan yläpuolella, voi liikkua ja puuhastella hieman kevyemmin. Tärkeintä on kuulostella sitä, onko olo muuten normaali ja energinen.
– Jos vain kurkku tuntuu karhealta, nenä on tukossa ja päivän aikana tulee aivastuksia, voi treenin tehdä kevyemmin. Esimerkiksi juoksulenkin sijaan voi lähteä kävelylle, Komonen vinkkaa.
Tarkkaile näitä oireita liikunnan aikana
Komonen kannustaa palamaan liikuntaharrastuksiin hissukseen, vaikka epämääräinen puolikuntoisuus vielä vaivaisi.
Kunto nimittäin alkaa laskea, jos tauko liikunnasta venyy venymistään. Ennen kaikkea pitkä tauko nostaa kynnystä palata säännöllisen liikunnan pariin.
– Ei flunssan jälkeen tarvitse odottaa siihen asti, ettei nenää tarvitse niistää kertaakaan, Komonen havainnollistaa.
Ensimmäisenä ei kannata kuitenkaan kiirehtiä hikijumppaan tai juoksulenkille. Riittää, että menee vaikkapa kävelylle ja lisää rasitusta asteittain, esimerkiksi kävelemällä ylämäkeen.
Jos varovasti aloitetun liikunnan jälkeen flunssan oireet pahenevat merkittävästi, keho tarvitsee vielä aikaa palautua. Hälytyskellojen tulee soida, jos liikunnan aikana ilmenee jotakin seuraavista oireista:
-
rintakipu
-
hengenahdistus
-
tajunnan tason muutokset
-
huono yleisvointi
-
sydämen tykytykset
Nämä voivat Komosen mukaan kieliä sydänlihastulehduksesta, joka voi olla hyvin sitkeä vaiva.
– Yleensä se paranee itsestään, mutta vaatii aina lääkärin seurantaa. Sydänlihastulehdus vaatii myös pitkän liikuntatauon.