Anneli Auerin lapset ovat kertoneet kokeneensa sijaisperheessään kaltoinkohtelua, alistamista ja muuta henkistä väkivaltaa.

Lasten asianajajan oikeudelle toimittamassa lausumassa sanotaan, että sosiaalityöntekijä teki psyykkisestä kaltoinkohtelusta tutkintapyynnön kesäkuussa 2019. Poliisi kuitenkin päätti lapsia kuulematta jo seuraavana päivänä, ettei se tee esitutkintaa asiasta.

Lausumasta kertoi aiemmin Suomen Kuvalehti. Lounais-Suomen poliisilaitos ei halunnut avata asiaa lehdelle ja kieltäytyi luovuttamasta päätöstä salassapitoon vedoten. Aiemmin oikeudenkäynnissä julkiseksi tulleessa asiakirjassa siteerataan poliisin päätöstä, jonka mukaan ”ei ole syytä epäillä, että sisarukset olisivat joutuneet rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn pahoinpitelyn kohteeksi sijaisvanhempiensa taholta, joten esitutkintaa asiassa ei aloiteta”.

Auer ja hänen entinen miesystävänsä tuomittiin vuonna 2013 vuosien vankeusrangaistuksiin Auerin lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Viime vuoden lopulla korkein oikeus (KKO) purki tuomion sen jälkeen, kun lapset kertoivat, etteivät heidän aiemmat kertomuksensa vuosien 2007–2009 tapahtumista pitäneet paikkaansa.

Valtakunnansyyttäjä päätti vuoden alussa jatkaa syytteiden ajamista uudessa oikeudenkäynnissä. Pääkäsittely asiassa alkaa tiistaina Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa Turussa.

”Usean viikon mykkäkoulu”

Auerin neljä lasta sijoitettiin sukulaisperheeseen keväällä 2010, kun hän oli epäiltynä Ulvilassa vuonna 2006 tapahtuneesta miehensä murhasta. Auer todettiin syyttömäksi henkirikokseen kahdella käsittelykierroksella.

Lasten mukaan sijaisperheessä oli ankarat ja nöyryyttävät kasvatuskäytännöt. Jos lapset toimivat sijaisvanhempien tahdon vastaisesti, siitä seurasi syyllistämistä, huutamista, kiristämistä, huomiotta jättämistä ja haukkumista. Vastaavasti sijaisvanhempien miellyttämisestä lapset saivat lausuman mukaan läheisyyttä ja hellyydenosoituksia.

– Rangaistusmenetelmät ovat olleet psyykkisesti julmia, muun muassa usean viikon mykkäkoulu ja huomiotta jättäminen traumatisoituneelle lapselle, joka on menettänyt vanhempansa. Lapsi on jäänyt tunnetasolla täysin yksin, lausumassa sanotaan.

Lapset kertoivat tiukoista ja omituisista säännöistä. Käsiä piti pestä jatkuvasti, mutta lapset eivät saaneet käydä kotona suihkussa. He eivät saaneet liikkua kotona vapaasti, ja liikkumista seurattiin liikkeentunnistimin. Ruokaa ei saanut ottaa itse, ja katse piti kääntää pois, kun jääkaapin ovi avattiin. Omia puhelimia ei ollut, eikä internetiä saanut käyttää, lausumassa sanotaan.

Lasten mukaan sijaisperheessä oli myös uskonnollisia toimintatapoja.

Kertomuksia tallennettiin veneellä

Kesällä 2010 Auerin vanhin lapsi muutti pois sijaisvanhempien luota. Lausuman mukaan hän kertoi jo tuolloin olosuhteista sijaisperheessä. Sosiaalityöntekijä kehotti uuden sijoituspaikan henkilökuntaa tekemään lastensuojeluilmoituksen, mutta sellaista ei tehty, lausumassa sanotaan.

Tämän jälkeen sijaisvanhemmat aloittivat lausuman mukaan nuorempien sisarusten vieraannuttamisen näiden isosisaruksesta ja äidistä.

Kesällä 2011 sijaisvanhemmat veivät huostaansa jääneet lapset kahdeksi kuukaudeksi veneretkelle. Auer oli toukokuussa 2011 vapautunut tutkintavankeudesta, ja lausuman mukaan lapset olisivat voineet palata äidilleen.

Veneretkellä sijaisvanhemmat ryhtyivät lausuman mukaan selvittämään, ovatko Auer ja vanhin lapsi harjoittaneet saatananpalvontaa ja murhanneet lasten isän. Tämän tuloksena syntyivät sepitetyt tarinat rituaalisesta murhasta, lausumassa sanotaan.

– Ajatus saatananpalvonnasta ja siihen liittyvästä rituaalimurhasta ovat siis alun perin lähtöisin (sijaisvanhemmilta).

”Äärimmäistä henkistä kaltoinkohtelua”

Lausuman mukaan sijaisvanhemmat painostivat ja johdattelivat lapsia ja kertomukset videoitiin.

– Se, mitä – – kuvatuilla videoilla on tosiasiallisesti tapahtunut, on äärimmäistä lasten henkistä kaltoinkohtelua. Kun ensimmäinen kertomus oli veneellä annettu, lapset eivät enää voineet perääntyä, koska he olisivat saaneet rangaistuksen valehtelusta. – – Tarinat lähtivät kehittymään ja paisumaan laajentuen seksuaalirikoksiksi, lausumassa sanotaan.

Vuodenvaihteen 2019 tienoilla kaksi sijaisperheeseen jääneistä lapsista kertoi kotioloistaan sosiaalityöntekijälle, joka teki tutkintapyynnön poliisille. Samana kesänä toinen heistä sanoi lapsilla olevan ”elämän mittainen murhe”, josta he eivät vielä pystyneet kertomaan.

– Vasta vuosien 2021–2023 aikana (lapset) ovat olleet valmiit kertomaan asiassa totuuden ulkopuolisille, lausumassa sanotaan.