Juttu tiivistettynä
- Vaasan Sportin junioreiden ryhmäjaot ovat herättäneet vanhempien kritiikkiä liian aikaisista kilpailu- ja haastajaryhmistä.
- Vanhemmat kokevat jakokäytännön epätasa-arvoisena.
- Tutkimushanke pureutuu lahjakkuuden tunnistamisen ongelmiin suomalaisessa junioriurheilussa ja tähtää kestävämpään toimintaan.
- Ikävinouma on todettu ongelma, jossa alkuvuodesta syntyneet lapset ovat yliedustettuina kilparyhmissä, johtuen fyysisistä eroista.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Suomessa on käynnistynyt tutkimus, joka pureutuu lahjakkuuden tunnistamiseen erityisesti junioriurheilussa.
Esimerkiksi Vaasan Sportin junioreiden toiminta on saanut tänä syksynä pelaajien vanhemmilta kovaa kritiikkiä lasten jakamisesta kilpa- ja haastajaryhmiin liian varhain.
Useat vanhemmat kokevat epätasa-arvoisena ja kyseenalaistavat sen, että Sport jakaa U10–U12-ikäluokissa pelaajat kilpa- ja haastajaryhmiin.
Kasvatustieteen apulaisprofessori Pekka Mertala Jyväskylän yliopistosta johtaa syyskuussa käynnistynyttä tutkimusta. Hän painottaa, ettei ota kantaa vaasalaisseuran toimintaan, vaan puhuu junioriurheilusta yleisellä tasolla.
– Perimmäinen tavoite tutkimuksessa on tehdä suomalaista junioriurheilua kestävämmäksi, eettisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi lapsille.
Vaikka tutkimus keskittyy jalkapalloon, telinevoimisteluun ja yleisurheiluun, sen tuloksia voidaan soveltaa muihinkin lajeihin.
Ikävinouma on tiedossa, mutta sitä ei huomioida
Saman ikäluokan lasten jakaminen tasoryhmiin herättää monia kysymyksiä: Millä perusteella jako on tehty? Riippuuko jako valmentajan kunnianhimosta, lasten vanhemmista vai lasten taidoista ja asenteesta?
Lahjakkuuden tai potentiaalin tunnistaminen ei ole helppoa. Osan mielestä se on pienten lasten kohdalla jopa mahdotonta.
Lasten joukkueurheilussa tuttu ilmiö on ikävinouma, joka on tullut esille ensimmäisiä kertoja jo 1980-luvun tutkimuksissa.
Tutkimustiedon mukaan tammi–maaliskuussa syntyneet lapset ovat selvästi yliedustettuina junioriurheilun kilpajoukkueissa ja maajoukkueissa, Pekka Mertala sanoo.
– Ero on hätkähdyttävä: jopa 50 prosenttia kilparyhmien urheilijoista on syntynyt vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Loka–joulukuussa syntyneiden osuus on vain 7–12 prosenttia.
Avaa kuvien katselu
Ratkaisuksi ikävinoumaan tutkija Mertala ehdottaa muun muassa tietoisuuden lisäämistä ongelmasta. Kuva: Miikka Varila / Yle
Mertalan mukaan ikävinouma johtuu erityisesti fyysisistä eroista: alkuvuodesta syntyneet lapset ovat ikäluokassaan vanhimpia, usein isompikokoisia ja vahvempia kuin myöhemmin syntyneet.
Mitä nuoremmista lapsista on kyse, sitä merkittävämpi ero on.
Vaikka ilmiö on tullut esiin monissa tutkimuksissa, sen antamat opit eivät ole välttämättä edenneet käytäntöön.
– Yksi syy on varmaan se, että sorrumme ajattelemaan, että menestys tässä ja nyt tarkoittaa paremmuutta tai korkeampaa tulevaisuuspotentiaalia.
Joskus syyt ovat hyvin inhimillisiä ja liittyvät valmentajien kokemiin paineisiin.
– Voi olla, että etenkin kovissa kilpailullisissa sarjoissa valmentajan työpaikka voi olla kiinni siitä, saako hän pidettyä esimerkiksi joukkueen pääsarjapaikan, Mertala selittää.
Joukkuelajeissa tämä voi johtaa esimerkiksi siihen, että valmentaja laittaa isompia, vahvempia ja nopeampia pelaajia kentälle – ja usein juuri he ovat syntyneet alkuvuodesta.
”Katsokaa urheilijoiden syntymäkuukausia”
Uudessa tutkimuksessa pyritään luomaan seuroille periaatteita, kun ne pohtivat esimerkiksi joukkuejakoja. Tavoite on, että ne voitaisiin ottaa seuroissa käyttöön lajista riippumatta.
Apulaisprofessori Pekka Mertala kehottaa seuroja miettimään, onko kilpajoukkueissa nähtävissä ikävinoumaa.
– Pyrimme tuottamaan konkreettisia työkaluja, kuten apukysymyksiä ja hyviä malleja, seurojen tueksi, Mertala sanoo.
– Kannustamme siihen, että seurat katsoisivat tämänhetkisten kilpajoukkueidensa urheilijoiden syntymäkuukausia – tunnistatteko siellä tämmöistä vinoumaa?
Suomen Palloliiton Future-toiminta tukee myöhään kehittyviä jalkapalloilijoita. Tällä tavoin halutaan pitää kiinni mahdollisimman pitkään kaikista potentiaalisista pelaajista.
Tällainen toiminta voi ehkäistä myös urheilun lopettamista, joka on yleinen ongelma nuorten keskuudessa.
Avaa kuvien katselu
Tutkija Mertala korostaa, että kehittyminen on harvoin lineaarista, ja lapsille tärkeintä on tulla nähdyksi ja tunnustetuksi. Kuva: Pekka Mertala
Mertala korostaa, että kehittyminen on harvoin lineaarista, ja lapsille ja nuorille on tärkeintä tulla nähdyksi ja tunnustetuksi.
– Junioriurheilija haluaa muiden näkevän, miten tärkeä laji hänelle on, ja miten kovasti hän haluaa siinä pärjätä. Että joku näkee sen työn, mitä olen tehnyt, Mertala sanoo.
Tutkimuksessa ovat mukana Jyväskylän yliopisto, Olympiakomitea, Suomen urheilun eettinen keskus, Huippu-urheilun instituutti (KIHU), Suomen Urheiluliitto, Suomen Palloliitto ja Suomen Voimisteluliitto.
Tutkimuksessa tutkitaan lahjakkuuden tunnistamisen eettisiä paradokseja suomalaisessa junioriurheilussa.
Kolmivuotista hanketta rahoittaa Suomen Akatemia.