Juttu tiivistettynä
- Saamelaismuusikko Anna Lumikivi on alkanut oppia kolttasaamelaista leuddaamista.
- Leuddit ovat tarinallisia lauluja, jotka kertovat kolttasaamelaisten historiasta ja elämästä.
- Leuddien perinne on hiljenemään päin, mutta nykyisin nuoret muusikot yhdistävät sen moderniin musiikkiin.
- Tavoitteena on tuoda leuddit takaisin nuorten arkeen ja edistää kulttuuriperinnön säilymistä.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
– Kokeilehan Anna leuddata, kannustivat koulukaverit saamelaismuusikko Anna Lumikiveä tarttumaan omaan perinteeseensä.
Tuolloin hän opiskeli koltansaamen kieltä ja kulttuuria Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Vaikka laulaminen oli ollut hänelle tuttua lapsesta asti, leuddaaminen oli vierasta.
Kolttasaamelaisten oma lauluperinne, koltansaameksi leuʹdd on on tarinallinen, kolttasaamelaisten laulutapa. Leuddeja on rinnastettu enemmän karjalaiseen runonlauluun ja itkuvirsiin kuin saamelaiseen joikuperinteeseen.
Vuosien mittaan perinne vaipunut unholaan arkielämässä. Ilmiö näkyi myös Lumikiven perheessä, jossa kukaan ei leuddannut.
Koltansaamen oppiminen kuitenkin avasi oven leuddien maailmaan.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Lumikivi kokee yhä olevansa samalla polulla. Osa hänen tekemistään leuddeista on jo nauhoitettu albumeille ja saamenkielisiin lastenohjelmiin.
– Se on ollut pitkä tie, että olen hiljalleen oppinut ymmärtämään leuddeja. Kipuilen yhä sen kanssa, että osaanko oikeasti leuddata. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut pohtia, ettei tämä ole mikään suoritus, vaan tärkeintä on tarinankerronta, kertoo Lumikivi.
Avaa kuvien katselu
Muusikko Anna Lumikivi on opettanut leuddeja myös omille lapsilleen. Kuva: Sara Kelemeny / Yle
Laulaen kerrotaan omaa historiaa
Leuddit ovat vuosisatojen ajan kertoneet tarinoita kolttasaamelaisista, suvuista ja elämän tapahtumista. Ne ovat olleet arjen hauskanpitoa, tunteiden ja historian käsittelyä, ja usein leuddien avulla on myös selvitty riidoista.
Toisen maailmansodan jälkeen leuddien soinnut kuitenkin hiljenivät modernien elämäntapojen alle.
Tutkija ja saamelaisen kulttuurin apulaisprofessori Marko Jouste on ahkeroinut yli 20 vuotta kolttasaamelaisten leuddien elvyttämisen parissa. Hän on tutkinut, nuotintanut ja tallentanut tätä perinnettä.
Jousteen mukaan 1960-luvun populaarikulttuurin murros vaikutti voimakkaasti perinteiden, myös leuddien, asemaan.
– Silloin nuorisokulttuurissa tapahtui suuri vallankumous. Nuoret kokivat vanhempiensa perinteet vanhanaikaisina. Kun Sevettijärven nuoret kuuntelivat Rolling Stonesia, vanhemmat tanssivat katrillia ja leuddasivat – vanhat tavat eivät enää kiinnostaneet, Jouste kertoo.
Kolttasaamelaisilla on rikas musiikkiperinne, johon leuddien lisäksi kuuluvat itkuvirret. Muusikko Anna Lumikivi on ottanut haltuunsa molemmat perinteet.
Jouste tutustui leuddien maailmaan kansanmusiikkilaitoksessa Tampereella löydettyään kymmeniä vanhoja leudd-tallenteita. Nuorta tutkijaharjoittelijaa kiehtoi, miten leuddit erosivat muiden saamelaisten joikuperinteistä.
Myöhemmin leuddit avautuivat hänelle kunnolla tavattuaan leuddaajamestari Elias Moshnikoffin, joka opasti häntä leuddien sielunmaisemaan ja kieleen.
– Hän kertoi minulle leuddien sisällöstä, ja sain oppia mestarilta. Leuddien maailma oli täysin uusi, ja kesti aikansa päästä sisään siihen estetiikkaan, Jouste muistelee.
Arkistojen kätköistä löytyi Moshnikoffin suvun vanhoja leuddeja, jotka Jouste palautti Moshnikoffille.
– Oli uskomatonta, miten laulamalla kansa kertoo omaa historiaansa.
Leudd-perinteen elvyttäminen on Mistä en puhuisi mummon kanssa -podcastin aiheena. Keskustelu käydään suomeksi että koltansaameksi.
Leuddit palaavat arkeen vain leuddaamalla
Viime vuosien aikana leuddit ovat löytäneet takaisin tiensä kolttasaamelaisten muusikoiden repertuaariin.
Kuten muiden saamelaisten musiikkiperinteet, esimerkiksi joiku, myös leudd elää nyt uutta tulemista. Saamelaisartistit yhdistävät joikua rohkeasti moderniin populaarimusiikkiin ja tuovat sitä kautta perinteen suurille areenoille.
Joiut yhdistettynä pop-musiikkiin ovat vakiinnuttaneet myös paikkansa nuorten saamelaisidentiteetissä, ja samaa toivoo Lumikivi leuddeille.
Leuddit eivät vielä kuulu nuorten kolttasaamelaisten arkeen. Siksi Lumikivi on vienyt leuddia lasten muskareihin Inarin kunnan kielipesissä.
– Olen pyrkinyt opettamaan lapsille, ettei musiikin tarvitse olla sellaista, että se menee joka kerralla samalla tavalla. Kappaleet voi syntyä myös luovasti, improvisoiden. Lapsethan tykkäävät sellaisesta, kertoo Lumikivi.
Leuddaaminen voi olla armollisempaa kuin perinteinen musiikin tekeminen. Muusikkona Lumikivi kannustaa jokaista kolttasaamelaista löytämään oman leudd-äänensä, oman tarinansa.
– Nämä eivät ole lauluja, jotka pitää muistaa ulkoa. Tarinankerronnassakin jokainen kerta on erilainen, samoin on leuddissa.
Millaista on oppia leudd, joka kertoo omasta isoisoäidistä? Kolttasaamelainen toimittaja Sara Kelemeny otti haasteen vastaan ja lähti opettelemaan kansansa musiikkiperinnettä yhdessä muusikko Anna Lumikiven kanssa.
Samoin ajattelee Marko Jouste. Hän oli paikalla mentorina, kun Lumikivi leuddasi ensimmäistä kertaa, ja myöhemmin he perustivat Suõmmkar-yhtyeen, joka esittää kolttasaamelaista musiikkia modernilla otteella.
Nuoremman sukupolven opastaminen on Jousteelle tärkeää. Leuddien soisi palaavan osaksi arkea, Jouste toteaa.
– Ehkä leuddit eivät ole olleet nuorille luonnollinen tapa ilmaista itseään. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei leudd ole suorittamista. Ei tarvitse olla musiikillinen lahjakkuus, vaan kyse on vapaasta ajatusten kertomisesta.
Myös kielen menettäminen on vaikuttanut siihen, etteivät nuoremmat kolttasaamelaiset ole oppineet isovanhempiensa tavoin leuddaamaan. Leuddien kieli eroaa puhutusta koltansaamesta, sanoihin esimerkiksi lisätään paljon vokaaleja.
– Leuddien kielen oppii kuuntelemalla, Jouste sanoo.
Nuorille hän haluaa välittää Elias Moshnikoffilta saamansa neuvon:
– Jokaisen on löydettävä itse oma leuddinsa: sitä ei voi opetella toiselta. Luonnossa liikkuessa tai arjen touhuissa voi löytää oman tavan leuddata. Täytyy vain kehdata, Jouste kannustaa.