Tuore dokumentti­elokuva valottaa, millaista on elää turva­paikan­hakijana pohjois­karjalaisessa pikku­kaupungissa.

Viisi ulkomaalaistaustaista miestä seisoo puutalon kuistin rappusilla ja poseeraa kameralle.

Avaa kuvien katselu

Daniju Oluwatosin (vas.), Marwan Haidar, Abdullahi Hassan Muhamed, Muktar Abubakr ja Basel Damees ovat osa dokumentin työryhmää. Keskellä seivova Hassan toimi elokuvassa tulkkina. Kuva: Pauliina Tolvanen / Yle

Juttu tiivistettynä

Lieksassa asuvien turvapaikanhakijoiden elämästä on tehty dokumenttielokuva Focus-Zoom.

Dokumentti kertoo, miten turvapaikanhakijat ovat päätyneet Suomeen ja millaista on yrittää sopeutua uuteen maahan.

Dokumentin ovat tehneet turvapaikanhakijat yhdessä joensuulaisten ammattilaisten Kerttu Matinpuron ja Anni Mikkosen kanssa.

Elokuva saa ensi-iltansa lauantaina Refugee Film Festival -tapahtumassa Helsingissä. Marraskuussa elokuva nähdään Joensuussa Rokumentissa.

Basel Damees, Daniju Oluwatosin ja Marwan Haidar pudistelevat päätään. Kukaan heistä ei olisi uskonut päätyvänsä tähän pisteeseen.

Kolmikko nähdään lauantaina valkokankaalla, kun heidän työstämänsä dokumenttielokuva tulee ensi-iltaan Refugee Film Festival -tapahtumassa Helsingissä.

Miehillä ei ole aiempaa kokemusta elokuvien tekemisestä. He ovat turvapaikanhakijoita, jotka ovat sattumalta päätyneet Lieksaan Pohjois-Karjalaan.

Marwan Haidar on yllättynyt siitä, että päätyi dokumenttiin.

Video: Pauliina Tolvanen / YleDokumentti antaa turvapaikanhakijoille kasvot

Dokumenttielokuva Focus-Zoom kuvaa, millaista on elää turvapaikanhakijana hiljaisessa pikkukaupungissa.

Elokuvan ovat ohjanneet joensuulaiset dokumentaristit Kerttu Matinpuro ja Anni Mikkonen, ja sen tekemiseen on osallistunut turvapaikanhakijoita Syyriasta, Jemenistä, Nigeriasta ja Somaliasta.

Matinpuro toivoo, että elokuva saisi näkemään turvapaikanhakijat ihmisinä ja yksilöinä.

– Toivon, että elokuva rohkaisee eri taustoista tulevia ihmisiä yhdessä tekemiseen.

Basel Damees kertoo, millainen kokemus dokumenttielokuvan tekeminen oli.

Video: Pauliina Tolvanen / YleSyvällisiä kysymyksiä

Turvapaikanhakijat saavat toistuvasti vastata, mistä ovat kotoisin ja kuinka kauan he ovat olleet Suomessa.

Dokumentissa haastattelut on tehty poikkeavalla tavalla. Turvapaikanhakijat miettivät ensin, mitä he toivoisivat ihmisten kysyvän heiltä.

Syntyi lista kysymyksiä: Mikä tekee sinut surulliseksi? Mistä haaveilet? Minne haluaisit matkustaa? Mikä on elämän tarkoitus?

Kaksi nuorta naista istuu tietokoneen ääressä ja katsoo toisiaan hymyillen.

Avaa kuvien katselu

Idea elokuvasta syntyi keväällä, kun Kerttu Matinpuro (vas.) piti Lieksassa nuorille dokumenttikurssia. Matinpuro pyysi Anni Mikkosen mukaan ohjaamaan. Kuva: Pauliina Tolvanen / Yle

Basel Damees toivoo, että dokumentin katsottuaan ihmiset ymmärtävät, miten vaikeassa asemassa turvapaikanhakijat ovat.

– Ei ole helppoa päästä eteen päin. Tarvitaan järjestöjä, jotka pitävät huolta pakolaisista ja auttavat kotoutumaan uuteen yhteiskuntaan.

Damees on kotoisin Jemenistä. Hän pyrki ensin Saksaan, mutta matka tyssäsi Puolan ja Valko-Venäjän rajalle. Suomeen hän saapui Venäjän kautta ennen kuin itäraja sulkeutui.

Daniju Oluwatosin kertoo, että turvapaikkaprosessi on ollut uuvuttava. Hän palasi välillä hetkeksi Afrikkaan.

Video: Pauliina Tolvanen / YleHauska elokuva raskaista aiheista

Vaikka dokumenttielokuvassa on vakava pohjavire, se on tekijöiden mukaan kaikkea muuta kuin raskas.

Huumoria syntyy esimerkiksi siitä, ettei työryhmällä ole yhtä yhteistä kieltä.

Kerttu Matinpuron mukaan kuvauksissa sattui absurdeja tilanteita, kun ihmiset eivät ymmärtäneet toisiaan.

– Dokumentissa on kiinnostava kontrasti. Näillä ihmisillä on hurjia ja rankkoja taustoja ja tarinoita. Ja sitten toisaalta meidän yhdessä tekeminen on hauskaa koheltamista.

Kerttu Matinpuro ja Anni Mikkonen koostivat Ylelle otteita dokumenttielokuvasta.

Video: Kerttu Matinpuro ja Anni MikkonenElokuva yhdistää

Dokumentin ovat tuottaneet Pohjois-Karjalan elokuvayhdistys ja Lieksan somaliperheyhdistyksen Ramppi-hanke.

Hankkeen tavoitteena on puuttua nuorten radikalisoitumisen juurisyihin, kuten ulkopuolisuuteen ja kiusaamiskokemuksiin.

Kuin tilauksesta yhdeksi teemaksi elokuvassa nousee yhdessä tekeminen ja ystävyys.

Daniju Oluwatosin on ylpeä siitä, mitä ryhmä sai aikaan.

– Emme tule samasta maasta, mutta meille muodostui yhteys ja me todella teimme dokumenttielokuvan.