Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Naapurinrouva Tyyne Puustisen asunnosta valuu vettä, mutta hän ei tule avaamaan oveaan. Huolestunut talonmies Seppo Taalasmaa ja hänen vaimonsa Ulla Taalasmaa päättävät kutsua poliisin.
Rouva löytyy kodistaan kuolleena – ja itse asiassa hän on saattanut olla kuollut jo viikkoja. Poliisi aloittaa henkirikostutkinnan.
Kuolema järkyttää Pihlajakadun asukkaita, vaikka se on vasta alkusoittoa. Sitä he eivät kuitenkaan vielä tiedä.
Näin käynnistyi Salatut elämät, kello 19.30 maanantaina 25. tammikuuta 1999.
Sarjan ensimmäinen jakso aloitti paitsi kummallisen ketjureaktion hahmojensa elämässä myös Suomen tv-historian pitkäikäisimmän päivittäisdraaman.
Salatut elämät jatkuu edelleen 26 vuoden jälkeen. Se on poikkeuksellista, ja Suomessa myös ennennäkemätöntä. Tänään, maanantaina 11. elokuuta sarja palaa kesälomilta, kun televisioon pärähtää sarjan 4 791. jakso.
Miten kirjoitetaan sarjaa, jossa on tapahtunut jo – noh – vähän kaikkea? Sitä kysyimme sarjan käsikirjoittajilta, ja paljastui valtava koneisto, jonka avulla sarjaa syntyy kuusi jaksoa viikossa.
Avaa kuvien katselu
Salattujen elämien sisäkohtaukset kuvataan Konalassa, Pohjois-Helsingissä. Suuren tehdasrakennuksen alakertaan on rakennettu vieri viereen studioita. Kuva: Akseli Valmunen
Jättisuosio valkeni juoksumatolla
Tarja Huhtala aloitti Salkkareiden ”storylinerina” eli tarinakirjoittajana vuonna 1999, kun sarjaa oli tehty noin 100 jaksoa.
Kun ensimmäiset jaksot ilmestyivät, Huhtala oli Lontoossa, johon sarjan tuotantoyhtiö Fremantle oli koonnut joukon käsikirjoittajia. Tiimi oli kansainvälinen: käsikirjoittajia oli haalittu Uudesta-Seelannista, Australiasta, Britanniasta ja kaksi Suomesta. Niistä toinen oli Huhtala.
Nykyään hän työskentelee sarjan käsikirjoittajana.
– Ei olisi ikinä, ikinä, ikinä uskonut, että tässä ollaan vielä 25 vuotta myöhemmin, sanoo Huhtala nyt muistellessaan sarjan alkuaikoja.
Kansainväliset käsikirjoittajatiimit ovat Fremantlen käytäntö, jossa ensimmäiset tarinalinjat kirjoitetaan ulkomaalaisin apuvoimin. Noin vuoden jälkeen käsikirjoitustyö siirretään sarjan kotimaahan, kun paikallinen tiimi on oppinut päivittäissarjan tekemisen.
Avaa kuvien katselu
Kuvitteellisen Pihlajakadun esikuva on Punavuoressa sijaitseva Huvilakatu. Ismo Laitelan kodin ikkunan taakse on lavastettu kuva vastakkaisesta talosta. Kuva: Akseli Valmunen
Huhtala katsoi Salkkareiden ensimmäiset jaksot Lontoossa nauhalta. Vasta Suomeen palattuaan hän ymmärsi, kuinka suosittu sarja oli. Se tapahtui helsinkiläisellä kuntosalilla.
– Siihen aikaan juoksumattojen edessä oli tv-ruudut, jokaisella matolla oma pieni ruutu. Kun kello löi 19.30, tuli ryntäys juoksumatoille ja ihmettelin, että mitä hittoa nyt tapahtui. Sitten huomasin, että kaikille ruuduille valittiin pyörimään Salatut elämät.
Salatuissa elämissä on käsitelty vaikka ja mitä: muun muassa peliriippuvuutta, seksuaalisuuden eri muotoja, Alzheimerin tautia, rasismia ja teiniraskauksia. Kymmenet hahmot ovat menneet naimisiin.
– Minä en ainakaan tiennyt yhtään, mitä minä olen tekemässä. Olin ensimmäiset kymmenen vuotta aivan pihalla, sanoo Huhtala.
Aikaa inspiraation odotteluun ei ole
Salattujen elämien tuotanto on oma maailmansa. Pelkästään käsikirjoittajia on noin parikymmentä ja heidät on jaettu kolmeen tiimiin. Niitä ovat story-, dialogi- ja script-tiimit.
Työnjako on selkeä. Storytiimi keksii tarinalinjat ja juonenkäänteet, dialogitiimi kirjoittaa tarkemman käsikirjoituksen vuorosanoineen, ja script-tiimi keskittyy käsikirjoitusten editoimiseen ja yhdenmukaistamiseen.
Storytiimiä johtaa sarjan pääkäsikirjoittaja Teemu Salonen, joka on ollut sarjassa mukana vuodesta 2000. Hän kertaa tiiminsä raameja:
Viikossa storytiimi kirjoittaa kuusi jaksoa. Se tarkoittaa noin sataa kohtausta. Kaikille näyttelijöille täytyy keksiä tekemistä, ja jokaisessa jaksossa tulee kulkea kolme rinnakkaista tarinaa.
– Tällä tahdilla ei ole lähtökohtaisesti aikaa ikkunasta kaihoisaan kaukaisuuden katseluun ja inspiroitumiseen. Jos ei sitä inspiraatiota ole, niin sitten täytyy vain suorittaa, sanoo Salonen.
Avaa kuvien katselu
Salkkareissa on rekvisiittana keksittyjä tuotemerkkejä, joista monien nimet ja ulkoasu mukailevat oikeita tuotteita. Kuva: Akseli Valmunen
Nopeatahtista käsikirjoittamista helpottaa se, että Salkkarit on henkilövetoinen draamasarja. Kohtausten draama syntyy yleensä hahmojen välisistä konflikteista ja tunteista, vaikka mukaan mahtuukin toimintaa, kauhua, komediaa ja romantiikkaa.
Se, missä hahmot asiaansa puivat, on useimmiten toissijaista, sanoo Salonen. Toimivin ratkaisu saattaa olla hahmojen istuttaminen ruokapöydän ääreen tai sohvalle.
Arkisten keskustelujen sijasta Salkkarit tunnetaan kuitenkin parhaiten suurista tunteista ja vielä suuremmista juonenkäänteistä.
Sellaiset jäävät mieleen, myöntää myös Salonen.
– Lasten kuolemat ja hienot häät. Tai Camillan lähtö helikopterilla kesken häiden. Tai Kentaurin räjähdys, jestas sentään, hän listaa.
Kentauri-kahvila oli Salkkareiden keskeinen tapahtumapaikka, jossa hahmot sekä työskentelivät että viettivät aikaa.
Salkkareissa on niin sanotusti ehtinyt sattua ja tapahtua. Otetaan tarkasteluun vaikkapa Ismo Laitela. Näyttelijä Esko Koveron esittämä perisuomalainen kauppias on sarjan ainoa alkuperäinen hahmo, joka ei ole poistunut sarjasta kertaakaan.
Sarjan edetessä Ismo on opittu tuntemaan äkkipikaisesta luonteestaan, surkuhupaisista naiskuvioistaan ja konservatiivisesta arvomaailmasta, joka kylläkin on iän myötä pehmennyt.
Käsikirjoittajien kanssa jutellessa käy selväksi, että Salkkareiden käsikirjoittamisessa auttaa kaksi asiaa. Ensinnäkin, pitkään mukana olleet hahmot ovat niin tuttuja, että heidän historiansa ja luonteensa auttavat luomaan tarinaa.
Kohtaus voi syntyä jo siitä, että Ismo ja Kalle Laitela laitetaan keskustelemaan.
Toiseksi, käsikirjoitusta on osattava ammentaa omasta elämästään. Käsikirjoittajien välillä vallitsee luottamuksen ilmapiiri, missä omista asioista ja ongelmista uskalletaan puhua avoimesti, sanoo Teemu Salonen. Se on tärkeää, koska mikä tahansa kokemus voi viedä tarinaa eteenpäin.
Oma elämä on käsikirjoitukselle parempi polttoaine kuin vaikkapa tuore uutisvirta, tekijät sanovat. Salatuissa elämissä käsitellään enemmän yhteiskunnallisia ongelmia kuin koronaviruksen ja sotien kaltaisia ajankohtaisia aiheita.
Miesten suudelmasta seurasi palautetulva
Salkkarit oli 2000-luvun alun sukupolvikokemus. Sarjaa katsoivat ”kaikki”. Usein nekin, jotka väittivät, että missään tapauksessa eivät.
Parhaimmillaan Salatut elämät keräsi television ääreen noin miljoona päivittäistä katsojaa. Kaikkien aikojen katsojaennätyksensä sarja teki helmikuussa 2001 jaksolla ”Kalle tekee päätöksen armeijan suhteen”, jolla oli 1 360 000 katsojaa.
Läpi historiansa Salkkarit on kohauttanut katsojiaan.
Vuonna 2009 osa faneista ilmoitti lopettavansa sarjan katsomisen, kun 11. kauden päätösjaksossa Kentauri räjähti ja Eero Vanala hautasi Paula Sievisen elävältä, kertoi Ilta-Sanomat. Järkytystä aiheutti myös Seppo Taalasmaan itsemurhayritys huhtikuussa 2012, mikä sekin sai osan katsojista vannomaan boikotin nimeen, kertoi Ilta-Sanomat.
Avaa kuvien katselu
Tiedottaja Susanna Jyllimaa istuu Ismo Laitelan asunnossa. Esko Koveron näyttelemä Ismo on ainoa alusta saakka mukana ollut hahmo. Kuva: Akseli Valmunen
Sarjan suurin kohu syntyi kuitenkin jo sen toisena vuonna. Helmikuussa 2000 esitetyssä jaksossa Kalle Laitela suuteli toista miestä.
Suomen tv-historian ensimmäinen miesten välinen romanttinen suudelma sai aikaan niin valtavan palautetulvan, että faksikoneesta loppui 40 metrin jälkeen paperi, kertoi tuottaja Marko Äijö Ilta-Sanomille.
Salattuja elämiä on pilkattu, parjattu ja kauhisteltu. Toisaalta sillä on faneja, jotka pysyvät uskollisena vuodesta toiseen. Sarja on edelleen yksi MTV:n katsotuimmista ohjelmista, vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana sen katsojaluvut ovat tulleet alaspäin.
Toukokuun 2025 aikana Salkkareiden katsotuimmalla jaksolla oli yli puoli miljoonaa tv-katsojaa, ja maalis-kesäkuussa suoratoistopalvelu Katsomon katsotuimmalla jaksolla oli lähes 200 000 näyttökertaa.
Fanit kyllä huomaavat virheet
Salattujen elämien kohderyhmää ovat kaikki, kertoo sarjan käsikirjoitusten parissa työskentelevä Tanja Juslin. Hän tiedostaa, että tällainen rajaus – tai rajaamattomuus – on epätyypillistä, mutta se sopii päivittäisdraamalle.
– Haluamme, että sukupuolesta ja iästä riippumatta kaikki voivat katsoa tätä, tarkentaa Juslin.
Sitä varten Salkkareissa on runsaasti ”recap-kohtauksia”, joissa hahmot keskustelevat läpi aiempia tapahtumia. Näin katsoja pääsee mukaan tapahtumiin, vaikka sarjaa katsoisi ensimmäistä kertaa tai pitkän tauon jälkeen.
Tanja Juslin on senior script editor. Hieno, kansainvälinen titteli tarkoittaa tiivistetysti, että hän on viimeinen ihminen, jonka kautta käsikirjoitukset menevät kuvauksiin.
Avaa kuvien katselu
Salattujen elämien tuotannon tahti on kova. Sarjaa kuvaa yhtä aikaa kaksi kuvausryhmää. Kuvassa vasemmalla on yksi sarjan ohjaajista Veli-Matti Kontturi ja oikealla valoteknikko Ella Huovinen. Kuva: Akseli Valmunen
Juslin kuuluu käsikirjoitustiimeistä viimeiseen eli script-tiimiin. Joka viikko hänen tiiminsä saa viimeisteltäväkseen kuusi jaksoa. Editoiduista jaksokäsikirjoituksista järjestetään tuotantopalaveri, jossa jaksoja kommentoivat maskeeraajat, lavastajat, aikatauluttajat ja muut tuotannon osapuolet.
Siitä ne palaavat vielä takaisin Juslinin pöydälle.
– Tämä on tehdas, joka vaan puksuttaa eteenpäin. Deadlineista on pakko pitää kiinni. Jos vähänkin myöhästyy, niin se vaikuttaa kaikkien muiden duuneihin.
Juslinin tehtävä on varmistaa, että tarinat etenevät jouhevasti. Päivittäisdraamassa hahmoillakaan ei ole aikaa jäädä fiilistelemään vaan jokaisen repliikin täytyy työntää kohtausta eteenpäin, hän kertoo.
Lisäksi hän tarkkailee hahmojen tunnetiloja ja katsoo, että he kuulostavat itseltään.
Jos Kari Taalasmaa on ollut edellisen kohtauksen päätteeksi vihainen, täytyy tunnetilan jatkua seuraavassa kohtauksessa. Dahlia Mustavaara taas puhuu ainoastaan kirjakieltä. Jos käsikirjoitukseen lipsahtaa muuta, sen huomaavat viimeistään fanit.
Salatut elämät lähestyvät kovaa vauhtia sarjan viidettätuhannetta jaksoa. Kuinka usein käsikirjoittajat löytävät itsensä tilanteista, joissa hahmojen historiaa täytyy muistella?
– Todella usein, vastaa Juslin.
Sarjan oman historian tarkastelu olisi lähes mahdotonta ilman tuotannon kehittämää laajaa tietopankkia ja kymmeniä Excel-taulukkoja, joihin hahmojen tekemiset on listattu. Lisäksi Salkkareilla on tuotantokoordinaattori, joka voi kaivaa tietoja hahmojen historiasta.
Tietopyynnöt ovat samantyyppisiä kysymyksiä, joita arjessa saattaa pohtia vaikkapa omista ystävistään tai sukulaisistaan. Voittiko Ismo aikoinaan Vuoden kauppias -palkinnon? Entäs, milloin nämä hahmot tapasivatkaan ensimmäistä kertaa?
Tietopyyntöjä tehdään myös tuotannon ulkopuolelle. Aiemmin työskennellessään käsikirjoituskoordinaattorina Juslin esimerkiksi kysyi lääkäriltä, olisiko mahdollista, että ihmiseltä lähtee näkö, jos häntä lyödään lujaa päähän. Ja voisiko näkö palautua, jos häntä lyödään uudelleen.
Lääkäri sanoi, että siihen on teoriassa noin 0,1 prosentin mahdollisuus.
– Mä sitten sanoin, että hyvä, se riittää. Jos se on mahdollista teoriassa, me tehdään se.
Salattuja elämiä katsoessa katsoja hyväksyy sarjan olevan tietynlaista kohotettua realismia. Lääkäri- ja lakisarjat ovat erikseen, Juslin toteaa.
– Me haluamme kertoa ihmisten välisistä konflikteista ja tunteista, ja siitä syntyy draama.
Ja sitä he todellakin ovat tehneet. Pian viidentuhannen jakson verran.
Avaa kuvien katselu
Salattuja elämiä kuvataan kuusi jaksoa viikossa. Kuvauksissa käy kuhina. Ottojen välissä muun muassa korjataan maskia ja säädetään kuvakulmia. Kuva: Akseli Valmunen
Avaa kuvien katselu