Kommentti|Käräjäoikeuden päätös saa miettimään, olisiko poliisin kannattanut valvoa vesilain noudattamista eikä varmistaa hakkuiden toteutumista, kirjoittaa HS:n ympäristötoimittaja Heli Saavalainen.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Helsingin käräjäoikeuden päätös saa miettimään, olisiko poliisin kannattanut valvoa vesilain noudattamista eikä varmistaa hakkuiden toteutumista, kirjoittaa HS:n ympäristötoimittaja Heli Saavalainen.
Käräjäoikeus totesi, että aktivistit eivät syyllistyneet rikokseen vaan toimivat pakkotilassa.
Oikeuden mukaan metsätöiden viivästyttäminen todennäköisesti esti noron tuhoutumisen kokonaan.
Päätös voi olla sysäys laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, Saavalainen kirjoittaa.
Norosta, puroakin pienemmästä, osan vuotta kuivana olevasta virtavedestä, tuli kokoaan suurempi Helsingin Laajasalon metsäkiistassa.
Käräjäoikeus katsoi perjantaina antamassaan tuomiossa, että vesilailla suojeltu noro todennäköisesti pelastui täydeltä tuholta, koska metsäaktivistit keskeyttivät hakkuut Stansvikissa syksyllä 2023.
Oikeudessa aktivisteja syytettiin niskoittelusta poliisia vastaan samasta syystä, eli hakkuiden estämisen vuoksi. Poliisit ottivat niskoittelevat aktivistit kiinni ja kantoivat putkaan.
Kiista sai yllättävän käänteen, kun käräjäoikeus päätyi noroa puolustaneiden aktivistien kannalle. Oikeus totesi, että aktivistit eivät syyllistyneet rikokseen vaan toimivat pakkotilassa. Hakkuiden keskeyttäminen oli välttämätöntä ympäristön suojelemiseksi.
Käräjäoikeuden mukaan luontoa voidaan pitää sellaisena oikeudellisesti suojattuna etuna, jota on viime kädessä oikeus suojella sinänsä rikokseksi säädetyllä teolla.
Siksi aktivisteilla on ollut oikeus olla noudattamatta poliisien poistumiskäskyä. Oikeuden mukaan tämä oli tarpeellista, puolustettavaa ja oikeutettua, sillä metsätöiden viivästyttäminen todennäköisesti esti noron tuhoutumisen kokonaan.
Päätös on merkittävä. Tällaista ei ole Suomessa aikaisemmin tapahtunut.
Yleensä vastaavat kiistat etenevät ennalta-arvattavasti ja niiden kulkua kyseenalaistamatta. Stereotypia menee näin: aktivistit rikkovat sääntöjä, ja poliisi pitää huolen, ettei aktivistien toiminta häiritse yhteiskuntarauhaa.
Aktivistit viedään putkaan, jotta suunniteltu toiminta voi jatkua. Päinvastainen toimintatapa ei juuri ole käytössä.
Stansvikissa Helsingin kaupunki halusi kaataa puita uuden asuinalueen katuja varten. Aktivistit olivat tiellä, ja kaupunki kutsui poliisit apuun.
Kaupunki kyllä tiesi noron olemassaolosta, mutta alkoi silti toteuttaa hakkuita. Käytännössä poliisit kutsuttiin apuun suojelemaan lainvastaista toimintaa, sillä vesilain mukaan noron luonnontilan vaarantaminen on kiellettyä.
Virka-apupyynnön saatuaan poliisit tekivät tehtävänsä. Sen sijaan että tieto norosta otettiin vakavasti, poliisit vitsailivat noron olevan vatsatauti. Näin todistaja kertoi oikeudessa.
Stansvikin hakkuita turvanneita poliiseja ei epäillä rikoksesta. Tilanne kuitenkin kuvastaa yleistä ajattelumallia, jossa virallinen koneisto on oikeassa ja ympäristön puolustajat yhteiskuntarauhaa ja rakentamista häiritseviä kiusanhenkiä.
Helsingin käräjäoikeuden päätös saa miettimään, olisiko poliisin sittenkin kannattanut valvoa vesilain noudattamista eikä varmistaa hakkuiden toteutumista. Se olisi ollut melkoinen saavutus.
Oikeuden päätös voi olla sysäys jopa laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen.