Kerran Katri-Mari Pahakorpi luki lähes 300 kirjaa neljässä viikossa. ”Yllytyshullu on yllytyshullu.” Satoja kirjoja lukeva nainen hänestä tuli, kun terveys petti.
Urakka oli melkoinen. Kirjoja oli kymmenkunta vaille kolmesataa, aikaa yksi kuukausi. Huhtikuussa 2022 sosiaalisessa mediassa pyöri haaste, jossa tavoitteena oli lukea mahdollisimman paljon Otavan kirjasto -sarjan käännösromaaneja.
Vantaalainen Katri-Mari Pahakorpi päätti lukea kaverinsa kanssa kaikki.
Herätyskello herätti kuudelta aamulla. Kun avopuoliso lähti töihin, Katri-Mari otti kirjan ja meni keittiönpöydän ääreen lukemaan. Välillä oli pissatettava koira, mutta puoliso hoiti pidemmät lenkit ja ruokaostokset.
Silmät viuhuivat sivusta sivuun, kunnes pää painui iltayhdeltätoista tyynyyn. Aamulla sama meno jatkui.
Tavallisesti Katri-Mari etenee yli 100 sivun tuntinopeudella. Hän tykkää pysähtyä, fiilistellä ja ihastella, mutta nyt vauhtia oli kiihdytettävä. Lukeminen muuttui silmäileväksi, tarinan pääpiirteet hahmottavaksi.
Kaveri suoriutui haasteesta kolmessa viikossa, Katri-Mari neljässä. Toiseksi viimeisenä iltana laukesi migreenikohtaus.
”Ei kukaan terve ihminen lue melkein kolmeasataa kirjaa kuukaudessa, mutta yllytyshullu on yllytyshullu”, Katri-Mari, 47, sanoo ja nauraa.
Kymmenisen vuotta sitten hän tuskin olisi moiseen haasteeseen ryhtynyt. Satoja kirjoja lukeva nainen hänestä tuli vasta, kun terveys petti.
Lue myös: Yksi kirja piilotettiin Matti Röngän silmiltä lapsena – sisällöstä huolimatta hän luki sen
Lukeminen jäi, kun perhe-elämä vei teini-iässä
Kotona Raahessa oli tietosanakirjoja, mutta Katri-Mari Pahakorpi ei muista koskaan nähneensä äitiään kirja kädessä. Siskotkaan eivät olleet lukemisesta kiinnostuneita.
Viisivuotiaana Katri-Mari selasi isosiskon aapista ja alkoi tavata sanoja ääneen. Äiti ajatteli, että tytär matki kuulemiaan rivejä ulkomuistista, otti esille Raahen Seudun ja pyysi kertomaan, mitä uutisten otsikoissa luki. Katri-Mari toisti jokaisen sanan, johon äidin sormi osoitti.
Lukemaan oppiminen avasi portin uuteen maailmaan. Sinne, tarinoiden pariin, Katri-Mari halusi sukeltaa.
Aluksi lapsi uppoutui aapiseen ja kotona olleisiin lastenkirjoihin. Kuusivuotiaana Katri-Mari alkoi käydä itsekseen esikoulun vieressä sijainneessa kirjastossa, ja tutuiksi tulivat kahdesta keskenään asuvasta tytöstä kertovat Onneli ja Anneli -kirjat sekä maailman vahvimman tytön Peppi Pitkätossun tarinat.
”Rakastan vahvoja itsenäisiä naishahmoja edelleen.”
Yläkoulussa Katri Mari luki iltaisin sängyssä Agatha Christietä ja Stephen Kingiä, mutta lukioiässä kaupungilla haahuilu kavereiden kanssa ajoi kirjojen edelle.
16-vuotiaana elämä muuttui, kun Katri-Mari alkoi odottaa esikoistaan. Arki vauvan kanssa vei huomion, eivätkä univajeen sumentamat aivot jaksaneet käsitellä tekstimassoja. Lapsia tuli peräkanaa kolme lisää, ja lukeminen jäi vuosiksi Mauri Kunnakseen.
Kipu vei työkyvyn
Kyynärpään hermoa raastoi niin, että oli vaikea olla paikoillaan. Pimeät tunnit kuluivat ympäri asuntoa vaeltaen. Elettiin vuotta 2016, kun kipu vei Katri-Marilta yöunet.
Aluksi Katri-Mari luuli neuloneensa liikaa. Hän oli töissä Siwassa, kun oikea käsi alkoi puutuilla ja tunto hävitä. Kassalippaan kolikoihin oli vaikea tarttua, eikä tupakka-askien noukkiminen ylähyllyltä meinannut onnistua.
Katri-Mari oli ajatellut sinnittelevänsä kesälomaan asti, sillä hän uskoi, että huilaaminen auttaisi. Lopulta käsi oli siinä kunnossa, että oli otettava sairauslomaa.
Lääkäri epäili rasitusta, sillä viherrakentajaksi kouluttautunut Katri-Mari oli tehnyt koko elämänsä fyysistä työtä. Ensin leipä tuli siivoojana ja puutarhurina, sittemmin hän oli neulonut mallineuleita omaan lankakauppaansa ja nostellut maitolaatikoita ruokakaupassa.
Kipu ei helpottanut jumppaohjeilla, lääkkeillä tai levolla. Lopulta syy paljastui magneettitutkimuksessa. Katri-Marilla oli ylimääräinen lihas kyynärpäässä, joka oli kasvanut kuin kuntosalilla pumpattu hauis ja puristanut yhden hermoista lähes kuolioon.
”Olin toiveikas, että käteni palautuisi työkuntoon, mutta niin ei ole koskaan käynyt.”
Työelämästä jättäytyminen 38-vuotiaana oli kriisi, jollaista Katri-Mari ei ollut osannut odottaa. Päivät kuluivat neljän seinän sisällä sohvalla särky ainoana seuralaisena. Teini-ikäistä tytärtä ei kotona näkynyt. Esikoinen oli muuttanut omilleen, keskimmäinen poika suoritti asepalvelusta, ja nuorin pojista asui isällään.
Kädellä ei kärsinyt neuloa, mieli oli maassa, ja masennuslääkkeitä kului. Jotain piti keksiä, joten Katri-Mari suuntasi kirjastoon.
Finlandia-palkittu romaani sai lukemaan uudelleen
Jokin kannessa kiinnitti huomion. Ehkä etupuolen piirros vanhasta Helsingistä, ehkä takakannen lainaus Finlandia-palkitun romaanin tekstistä, joka haikaili menneeseen, aikaan, joka joskus oli ollut ja joka nyt oli muuttunut julmaksi ja näköalattomaksi.
Katri-Mari oli aloittanut haahuilun hyllyjen välissä aakkosten loppupäästä, kun W-kirjaimen kohdalla vastaan tuli Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Historiallinen romaani, joka kuljettaa sukupolvien kohtaloita 1900-luvun alun Suomesta talvisodan kynnykselle, päätyi reppuun.
Kuvaus salongeista ja hellahuoneista oli niin yksityiskohtaista, että tapahtumat vyöryivät silmien eteen kuin elokuvissa. Kirjaa ei voinut laskea kädestä.
”Muistin, mitä on uppoutua tarinaan. Sain takaisin jotain, mitä elämästäni oli pitkän aikaa puuttunut.”
Hermosärkykin unohtui.
”Väitän, että lukeminen on pelastanut minut. En tiedä, missä olisin ilman kirjoja.”
Aina romaani ei imaise heti mukaansa. Siksi Katri-Mari on tehnyt itsensä kanssa sopimuksen, että kirjaa on luettava vähintään 50 sivua ennen kuin on lupa vaihtaa seuraavaan.
Lue myös Kotiliesi.fi: Superlukija Marjatta, 66, lukee yli 300 kirjaa vuodessa – nopean lukemisen salaisuus on yksinkertainen
Katri-Mari lukee eniten silloin, kun hän on kipeimmillään
Katri-Mari Pahakorpi on ollut sairauseläkkeellä vuodesta 2022 lähtien hermovaurion takia. Alaselkään asennettu neurostimulaattori syöttää kehoon sähköä ja sotkee kipuviestiä, mutta säryttömäksi se ei tee.
Katri-Mari lukee eniten silloin, kun hän on kipeimmillään, sillä lukeminen vie ajatukset muualle. Vaikeimpia ovat keväät ja syksyt, jolloin ilmanala vaihtuu, ja sää lämpenee tai viilenee. Kipu porautuu syvälle, juilii kuin palasiksi mennyt hammas.
”Heinäkuussa luin vaivaiset kahdeksan kirjaa, mikä kertoo siitä, että olen ollut paremmassa kunnossa. Elokuussa luettuja kirjoja oli 16.”
Yleensä Katri-Mari lukee yli 400 kirjaa vuodessa. Ennätysvuotenaan 2022 hän pääsi viimeiselle sivulle 642 kertaa. Määrää ei tarvitse arvailla, sillä Katri-Mari on kirjannut jokaisen lukemansa kirjan A4-kokoiseen kierrevihkoonsa.
Saman teoksen pariin tulee palattua vain harvoin, mutta kerran vuodessa Katri-Mari etsii hyllystään lapsuutensa suosikin, Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamielen.
”Rakastan sitä, miten siinä on kuvailtu kahden sisaruksen veljessuhdetta. Maailma ei ole vain ihania omenankukkapuita, onnea ja auvoa, vaan pelottavakin. Sitä kirjaa lukiessa saan käsiteltyä monia tunteita.”
Omassa nojatuolissa, jalka toisen päällä retkottaessa ja sylissä makaavan romaanin sivuja kääntäessä oikea maailma on aina vähemmän synkkä paikka.
Otavan kirjaston kustantaja Kustannusosakeyhtiö Otava ja Annaa kustantava Otavamedia kuuluvat samaan Otava-konserniin.
Sinua voi kiinnostaa myös:
