Juttu tiivistettynä
- Venäjän epäillään käyttäneen Estonian hylkyä merenalaisten operaatioiden koulutuspaikkana ja Naton alusten tiedustelun seuraamiseen.
- Tiedustelutoiminnan takana saattaa olla erittäin salainen yksikkö GUGI, Venäjän puolustusministeriön alainen syvänmerentutkimuksen päähallinto.
- Lännen ja Venäjän väliset jännitteet lisäävät tiedustelutoimintaa ja keskinäisiä syytöksiä Itämerellä.
- Venäjän johtajille pääsy merille on aikojen saatossa ollut traumaattinen geopoliittinen kysymys.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan muokkaama tiivistelmä.
Itämerellä eivät nykyään saa olla rauhassa vainajatkaan.
Saksalaisten tiedotusvälineiden mukaan Venäjä on käyttänyt Estonian hylkyä merenalaisten operaatioiden koulutuskenttänä ja mahdollisesti Naton aluksia seuraavan tiedustelulaitteiston piilopaikkana.
Hautarauhan takia asetetun sukelluskiellon ansiosta venäläiset olisivat voineet toimia Estonian hylyllä varsin rauhassa. Hylyn sijainti taas on hyvä paikka meriliikenteen seurantaan.
Paljastukset ovat jatkoa sanomalehti Süddeutsche Zeitungin ja WDR ja NDR-yleisradioyhtiöiden aiemmalle uutisoinnille.
Niiden mukaan Venäjä hyödynsi länsimaista hankittua teknologiaa, kun se rakensi Barentsinmerelle kehittyneen valvontajärjestelmän.
Järjestelmän on tarkoitus havaita muun muassa läntiset sukellusveneet ja siten suojella Venäjän ydinasearsenaalia arktisella alueella.
Saksan median mukaan Venäjä on voinut sijoittaa samankaltaisia järjestelmiä myös muualle, esimerkiksi Itämerelle.
Tiedustelutoiminnan takana saattaa olla erittäin salainen yksikkö GUGI, Venäjän puolustusministeriön alainen syvänmerentutkimuksen päähallinto.
GUGI kartoittaa muun muassa vedenalaista infrastruktuuria ja vedenalaisia valvontajärjestelmiä ja valmistautuu niiden tuhoamiseen.
Esimerkiksi Britannian merikaapeleiden läheisyydessä liikkunut Jantar-tutkimusalus kuuluu GUGI:lle.
Avaa kuvien katselu
Vuonna 1994 uponneen Estonian ympärillä on liikkunut paljon salaliittoteorioita. Viking Reach -alus nosti merestä keulavisiirin osan 25. heinäkuuta 2023, kun Ruotsin ja Viron viranomaiset tutkivat Estonian onnettomuutta uudelleen. Merkkejä räjähdyksestä ei löytynyt Kuva: Magnus Lejhall / EPA
Suuren tragedian uhrien hautarauhan rikkominen on törkeää, mutta tiedustelutoiminta ei tunnetusti kunnioita edes elävien rauhaa.
Meriputkien ja kaapelien rikkoutumiset, ilmatilaloukkaukset ja droonihavainnot ovat järkyttäneet Itämeren rantavaltioiden turvallisuudentunnetta.
Tämä on nyt ”Nato-sisämeren” uutta arkipäivää. Itämerellä hautarauhaa on suorastaan vaikea olla rikkomatta, koska toisen maailmansodan jäljiltä meri on kuin valtava hautausmaa.
Aina kaikki ei pysy pinnan alla. Äskettäin Itämerelle seilasi Venäjän Novorossiisk-sukellusvene, joka ilmeisesti ei ollut sukelluskunnossa.
Avaa kuvien katselu
Ruotsin alus seurasi venäläistä Novorossiisk-sukellusvenettä itämerellä. Ruotsin puolustusvoimat jakoi maan ilmavoimien julkaiseman kuvan X-tilillään. Kuva: Ruotsin ilmavoimien x-tililtä
Toisaalta paljon jää hämäräksi ja ensiarviot eivät aina osu oikeaan.
Kun Nord Stream -kaasuputket räjäytettiin syksyllä 2022, moni kommentaattori piti niitä ilmeisenä Venäjän operaationa. Sittemmin epäilykset kuitenkin kohdistuivat ukrainalaisiin toimijoihin.
Nord Streamin tapaus ei ole ollut kunniaksi EU- ja Nato-maiden keskinäiselle yhteistyölle. Puolalainen tuomioistuin kieltäytyi lokakuussa luovuttamasta räjäytyksistä epäiltyä ukrainalaismiestä Saksaan.
Näin puolalainen tuomioistuin päätti, ettei ukrainalaismiestä luovuteta Saksaan.
Sinällään ei kannata liioitellakaan viimeaikaisia jännitteitä Itämerellä. Todellista sotaa Venäjä käy Mustanmeren rannikolla.
Näin oli myös elokuussa 2008, kun Venäjä ja Georgia kävivät lyhyen sodan.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun sodan tuulet puhaltavat Mustaltamereltä myös Itämeren suuntaan. Esimerkiksi Krimin sodan (1853–1856) aikaan Britannian sotalaivat tekivät operaatioita myös Suomen suuriruhtinaskunnan rannikolla.
Historian mittaan kamppailun keskiössä on ollut kauppareittien hallinta.
Kauppareiteistä on kyse nytkin, kun Nato-maat ovat huolissaan Itämerellä seilaavista Venäjän varjolaivaston tankkereista. Merenalaiset kaasuputket ja tietoliikennekaapelit ovat kauppareittejä nekin.
Virallinen Venäjä on kommentoinut varjolaivastokeskustelua tiukkaan sävyyn: alusten liikkumiseen puuttuminen olisi sen mukaan merirosvousta.
Usein syytökset jännitteiden kasvattamisesta ovat peilikuvamaisia: vastapuoli aina eskaloi eli kärjistää, me vain reagoimme.
Hyvä esimerkki ovat tunnetun sotahaukan, Venäjän presidentin Vladimir Putinin avustajan ja Venäjän merikollegion pääsihteerin Nikolai Patruševin jyrkät lausunnot.
Siinä missä länsi syyttää Venäjää Itämeren jännitteiden kasvattamisesta, Patrušev syyttää länttä Itämeren epävakauttamisesta.
Avaa kuvien katselu
Vladimir Putin kuunteli Nikolai Patruševia vierailulla Pietarin valtiollisessa merenkulkuyliopistossa 26. tammikuuta 2024. Kuva: Alexei Danichev / EPA
Syyskuisessa kirjoituksessaan Kommersant-lehdessä Patrušev vihjaili läntisten tiedustelupalvelujen olleen Nord Stream -kaasuputkien räjäyttämisen takana.
Patrušev kirjoitti, että tarvittava asiantuntemus olisi esimerkiksi Britannian Special Boat Service -erikoisjoukoilla. Tässä ehkä näkyy venäläisen turvallisuuskoneiston ajatuspinttymä Britanniaan, ”petolliseen Albioniin”, vanhana Venäjän perivihollisena.
Patruševin mukaan kaapelirikot ja venäläisiin aluksiin liittyvät välikohtaukset osoittavat, että länsi on päättänyt nostaa panoksia ja tehdä Itämerestä ääneen julistamattoman hybridisodan näyttämön.
Avaa kuvien katselu
Tanskan F-16-hävittäjästä otetussa kuvassa näkyy yksi Nord Stream -maakaasuputkien vuotokohdista 27. syyskuuta 2022. Kuva: Tanskan puolustusvoimat / AOP
Raaka-aineiden viennistä riippuvaisen Venäjän johtajille pääsy merille on aikojen saatossa ollut suorastaan traumaattinen geopoliittinen kysymys.
Venäjän kanssa kilpailevat suuret merivallat ovat usein kyenneet kontrolloimaan niitä merellisiä pullonkauloja, joiden kautta Venäjän liikennöinti merille kulkee.
1800- ja 1900-luvuilla Venäjä ja sittemmin Neuvostoliitto kilpaili kahta suurta merellistä valtaa, Britanniaa ja Yhdysvaltoja, vastaan.
Venäjää on pidetty maavaltana, mutta se haluaa olla myös merivalta.
Suurin osa Venäjän valtavan pitkästä rannikosta sijaitsee arktisella alueella, jossa meri on jäässä suurimman osan vuotta. Nyt ilmastonmuutos avaa Koillisväylää eli venäläisittäin Pohjoista meritietä liikennöinnille.
Itämerta suuremmat jännitteet voivat kertyä tulevaisuudessa arktiselle alueelle, jonne kiinnostusta on niin Kiinalla kuin Yhdysvalloillakin.
Venäjän Mustanmeren ja Itämeren satamat sijaitsevat Nato-maiden hallitsemien pullonkaulojen takana: Turkki valvoo Bosporinsalmea, Itämerelle kuljetaan Tanskan kapeiden salmien kautta.
Nykyisten jännitteiden keskelläkin on hyvä muistaa, että Venäjän sotilaallinen läsnäolo näillä merillä on paljon kapeampi kuin Neuvostoliitolla kylmän sodan aikaan.
Sekin on yksi katkeruuden syy Venäjän iäkkäälle valtaeliitille. Heistä moni ehti Putinin ja Patruševin tavoin palvella Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n riveissä.