Lappeenrannan taidemuseon uusi näyttely esittelee kotkalaisen Taideahtaajat-ryhmän monimerkityksellisiä teoksia, joissa aika entinen palaa näkyväksi.
Leikkaukset ja säästöt kuristavat kotimaista kulttuuri- ja taidealaa juuri nyt. Millaista kuvataiteen tekeminen on ollut aiemmilla lamakausilla, esimerkiksi 1990-luvun alkuvuosina?
Yhden vastauksen voi saada Lappeenrannan taidemuseon uudessa näyttelyssä, joka rakentaa kattavan retrospektiivin Taideahtaajat-ryhmän 1990-luvun teoksista. Esillä on lukuisilla eri tekniikoilla toteutettuja teoksia, joissa ajan patina suhisee kuin vhs-nauha digiaikana ja jotka vilisevät viljalti sekä kulttuurisia että kuvataideviittauksia.
Töiden monimerkityksellisyys kaihtaa poliittisia muttei yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja niiden sisältämä huumori toimii nykyisinkin, vaikka aika ja arvot ovat vaihtuneet.
– Ei ole tarvinnut miettiä sensurointia, taidemuseon amanuenssi Mikko Pirinen sanoo näyttelyn kokoamisesta.