Eletään kesää 2025. Ympärillä festarikansa tanssii, laulaa ja humaltuu hetkestä.
Mitä, jos tämä onni viedään pois, enkä saakaan kokea tätä?
Jos sairastunkin keuhkosyöpään.
Jos kuolen.
Puristava pelko saavuttaa toimittaja Laura Frimanin juuri silloin, kun kaiken pitäisi tuntua kepeältä ja hauskalta.
Huoli-ihmiselle juuri tällaiset onnelliset hetket ovat vaarallisia, Friman tietää. Hän kärsii OCD:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä.
Moni ihana hetki on mennyt minulta hukkaan ahdistukseni takia. En vain voi sille mitään.
Laura Friman
OCD:ssa esiintyy erilaisia pakkoajatuksia ja niitä seuraavia pakkotoimintoja. Terveyskirjaston mukaan noin 1–3 prosenttia ihmisistä kärsii pakko-oireista.
Katastrofiajatuksia eli ahdistavaa pelkoa katastrofaalisista seurauksista esiintyy vielä huomattavasti useammalla, sillä ne liittyvät laajemmin ahdistuneisuuteen ja stressiin.
Kun katastrofiajatus saavuttaa, huolikierrettä on vaikea katkaista.
Kuten vaikkapa nyt se pelko keuhkösyövästä. Se seurasi Frimania viime kesänä festareiden lisäksi kansallispuistovaellukselle ja tunnelmallisiin kesäyön juhliin.
– Moni ihana hetki on mennyt minulta hukkaan ahdistukseni takia. En vain voi sille mitään. Puolisoni sanoo, että olen mestari pilaamaan oman kesälomani aina jollain kauhuajatuksella, Friman kertoo.
Lisää keskustelua katastrofiajatuksista Yle Areenassa Laura Frimanin juontamassa Nakuna-podcastin jaksossa.
Pelkona vääjäämätön kuolema
OCD:lle on tyypillistä jokin hyvin rajallinen teema, Friman luonnehtii.
– En pelkää pätkääkään, että jätän hellan päälle ja poltan koko kerrostalon, tai sellaisia järkeviä asioita kuin että menetän työpaikkani ja rahani.
Mutta vääjäämätön kuolema, kaikki tappavat sairaudet. Siinäpä pelonaihe, jonka rinnalla muut huolet tuntuvat Frimanin mielestä turhilta ja hassuilta.
Syövät, joiden ennuste on hyvä, eivät pelota. Vain vääjäämätön kuolema!
Laura Friman
Friman on pelännyt rintasyöpää, imusolmukesyöpää, leukemiaa, Alzheimeria, aivokasvainta, MS-tautia, ALS:ia ja keuhkosyöpää. Lista on loputon, hän toteaa.
Useimpia sairauksia hän on pelännyt moneen otteeseen. Nykyään pelkolistan kärjessä ovat sairaudet, joita ei voi pysäyttää.
– Syövät, joiden ennuste on hyvä, eivät pelota. Vain vääjäämätön kuolema!
Avaa kuvien katselu
Taipumus ahdistukseen on seurannut Laura Frimania lapsuudesta, ja hän sai jo alakoulussa pahoja paniikkikohtauksia. – Mieleni on ollut aina hyvin herkkä. Kuva: Juuso Koivisto / Yle
Sairauksia Friman alkoi pelätä vasta nuorena aikuisena, noin 25-vuotiaana. Tuolloin hän luki aikakauslehdestä jutun naisesta, jolle tuli puutumisoireita käsiin.
Naisella diagnosoitiin MS-tauti. Hän päätyi sittemmin pyörätuoliin ja menetti näkönsä, Friman muistelee.
OCD:lle on tyypillistä juuri tällainen maaginen ajattelu ja typerät kuvitelmat kaikenlaisista vahvistavista merkeistä.
Laura Friman
Taudin arvaamattomuus pelotti, ja kun Friman itse koki juuri samoihin aikoihin puutumisoireita, hän veti asiasta johtopäätökset.
– Lehtijuttu oli minulle kuin merkki siitä, että sairastin samaa tautia. OCD:lle on tyypillistä juuri tällainen maaginen ajattelu ja typerät kuvitelmat kaikenlaisista vahvistavista merkeistä, Friman sanoo.
Suuri sisäinen tuska
Hän kokee, että OCD on pilannut hänen elämästään monta tärkeää ja ainutlaatuista hetkeä, joista olisi muutoin voinut nauttia täysillä.
– Ei sentään omia häitäni, mutta luultavasti niitä edeltävät viikot kylläkin!
OCD:n bensaa on pelko.
Laura Friman
Kun pelko jyllää vahvana, olo on huimaava ja oksettava. Ruokakaan ei maistu. Uni katkeilee ja on levotonta, ystäviin tai perheeseen keskittyminen tuntuu vaikealta.
Tällaisina aikoina Friman pinnistelee töissä, on poissaoleva.
– Sisäinen tuska on tosi suurta, vaikka se ei näkyisi päälle päin.
Avaa kuvien katselu
Laura Friman juontaa Ylen Nakuna-podcastia. Studiossa nauhoituksissa ranteessa on älykello. Kuva: Juuso Koivisto / YleKauhu katoaa
Pelko on bensaa OCD:lle, Friman sanoo. Jos ei suostu pelkäämään, sairaudelta loppuu polttoaine.
Siksi huoliajatuksia vastaan ei voi tai kannata taistella torjumalla ja välttelemällä niitä, vaan ottamalla ne vastaan, vaikkapa näin:
Selvä, kuolemassa tässä ollaan. Onneksi on vielä hyviä hetkiä jäljellä.
Kun hyväksyy pahimmat pelot, niiden pelottavuus ja kauhu katoavat, Friman sano.
Joskus tämä onnistuu, aina valitettavasti ei.
Tänä syksynä Friman on pärjännyt katastrofiajatusten kanssa paremmin kuin pitkään aikaan.
Apua hän on saanut yksinkertaisista asioista, kuten juttelemisesta ammattilaiselle, vertaistilien seuraamisesta somessa ja ystävien tuesta.
Kun ohittaa puolivälin, ei ole enää niin kiirettä ja painetta suorittaa elämää.
Laura Friman
Kaikista vaikeinta on ystäville puhuminen. Ehkäpä siksi, että asia tuntuu nololta ja vaikealta selittää, Friman miettii.
Kun hän vihdoin antoi ystävien kysellä ja kuunnella, olo helpottui paljon.
– Lisäksi ikä tuo tiettyä vapautta: kun ohittaa puolivälin, ei ole enää niin kiirettä ja painetta suorittaa elämää.
Mielen roskapostiharjoitus ja neljä muuta keinoa katastrofiajatusten pysäyttämiseen
Psykoterapeutti Maarit Pietiläinen neuvoo keinoja, joilla voit auttaa mieltäsi pysäyttämään katastrofiajatukset.
1. Katso vaihtoehtoisia tarinoita
Katastrofiajatusten katkaisemisessa auttaa vaihtoehtoisten tarinoiden aktiivinen rakentaminen. Kun katastrofitarina tule mieleen, lähde tietoisesti harjoittelemaan vaihtoehtoista tarinaa siitä, mitä sen sijaan voisi tapahtua. Mikä muu voisi olla mahdollinen selitys tai seuraus?
2. Käytä mielikuvitustasi hyvään
Yhtä lailla kuin mielesi osaa kuvitella sen pahimman katastrofivaihtoehdon, voit yhtä lailla harjoittaa sitä jossittelemaan myönteisesti, siis kuvittelemaan, mitä positiivista asioista tai tapahtumista seuraa. Käytä mielikuvituksen voimaa positiivisiin ajatuksiin, joissa käännätkin katastrofin parhain päin.
3. Jarruta ajatusta ajoissa
Kiinnitä huomiota merkkeihin, joista tunnistat katastrofiajatusten taas lähtevän liikkeelle. Silloin voi yrittää painaa jarrua ja ohjata omia ajatuksia toiseen suuntaan, vaihtoehtoiselle reitille.
4. Tee mielen roskapostiharjoitus
Ajattele, että mielessä pyörivät pelot ja katastrofiajatukset ovat kuin roskapostia sähköpostissa, kaikkia viestejä ei tarvitse avata eikä analysoida. Opettele suodattamaan turhia mieleen tulevia katastrofiajatuksia aivan kuten suodatat roskapostia pois sähköpostin kansiosta.
5. Opettele kestämään epävarmuutta
Vahvista kykyäsi sietää epävarmuuden tunnetta. Yritä muistaa ja hyväksyä ajatus, että et voi kuitenkaan hallita kaikkea tai vaikuttaa siihen, miten asiat lopulta menevät.
OCD eli pakko-oireinen häiriö
Pakko-oireiseen häiriöön kuuluvat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot. Lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder, kertoo Terveyskirjasto.
OCD-häiriöstä kärsivä ihminen yrittää torjua ja kumota pelkäämiään asioita tai seurauksia erilaisilla pakkotoiminnoilla.
Väestöstä 1-3 prosenttia sairastaa vuoden aikana OCD:ta, kertoo aiheesta julkaistu Käypä Hoito -suositus.
Sen esiintyvydessä on kaksi huippua, nuoruusiässä ja nuoressa aikuisuudessa. Usein hoitoon hakeudutaan vasta vuosia kestäneiden oireiden jälkeen.
Terveyskirjaston mukaan raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen OCD:n esiintyvyys kasvaa 2–4 kertaiseksi muuhun väestöön verrattuna.
Voit lukea aiheesta lisää Suomen Tourette- ja OCD-yhdistyksen sivuilta.