”Metsätalouden käytännöt tarjoavat hyvän esimerkin siitä, miten meillä Suomessa yleensäkin suhtaudutaan luontoon ja luonnonvaroihin”, kirjoittaa Tuomo Hurme.
Suomen luonto on viime vuosikymmenien aikana kärsinyt valtavia menetyksiä ihmisen ahneuden takia. Vasta hiljattain on nostettu keskusteluun luontokato, joka on ajamassa uskomattoman lajien määrän sukupuuttoon. Merkittävin uhkatekijä on ollut ja on edelleen metsätalous, jonka jäljet pelottavat. Niitä on käytännössä lähes mahdoton korjata millään ennallistamisohjelmilla.
Räikein esimerkki suomalaisen metsänkäsittelyn mielettömyydestä ovat kesällä lintujen pesintäaikana toteutettavat hakkuut. Niistä vastaavat tietenkin metsänomistajat ja metsien käsittelyä käytännön elämässä toteuttavat metsänhoitoyhdistykset.
Suomen Luonto -lehden numerossa 7/25 toimittaja Mari Pihlajaniemi päätyy yksiselitteisesti siihen, että pesintäaikaiset hakkuut rikkovat EU-lakia. Artikkelin mukaan elokuussa EU-tuomioistuin antoi ratkaisunsa Virossa tehtyjä kesähakkuita koskevassa kiistassa. Lintujen pesiä tuhoavat hakkuut todettiin lintudirektiivin vastaisiksi. Kirjoituksessa todetaan, että Suomessakin olisi mahdollista tehdä asiasta kantelu esimerkiksi EU-komissiolle. Ihmettelen kyllä, miksei näin ole jo ajat sitten tehty. Esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto tai BirdLife Suomi voisivat sen verran nostaa profiiliaan, että rohkenisivat puuttua edes näin törkeään luonnon riistoon.
Pihlajaniemi kirjoittaa, että vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan avohakkuissa tuhoutui yli 30 000 pesintää vuosittain. Sittemmin kesähakkuiden määrä on selvästi noussut ja nousee edelleen.
Toisaalta ymmärrän BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivasen kannan, jonka mukaan pesintäaikaiset hakkuut ovat vain pieni osa metsälajien ahdinkoa. Hän toivoo, ettei tämä hallitsisi koko metsäkeskustelua, koska suurin metsäluontoa uhkaava tekijä on elinympäristöjen heikentäminen. Se koskee koko metsätalouttamme riippumatta siitä, mihin aikaan metsissä möyritään.
Näinhän se on, ja todellisuudessa lopputulos on sama, tehdäänkö aukkohakkuu kesällä vai seuraavana syksynä tai talvena. Metsä on joka tapauksessa menetetty. Mutta toki metsänomistajat ja alan ammattilaiset voisivat edes hiukan ravistella omaa moraaliaan ja miettiä, onko pesissä ruokaa odottavien poikasten tappaminen erityisen fiksua.
Metsätalouden käytännöt tarjoavat hyvän esimerkin siitä, miten meillä Suomessa yleensäkin suhtaudutaan luontoon ja luonnonvaroihin. Meillähän tavallisesti annetaan ymmärtää, että suomalaisten suhde ympäristöarvoihin on kestävää, ja kaikki paha tapahtuu ulkomailla. Todellisuus taitaa tässäkin olla aivan muuta kuin omat kuvitelmamme.
Äskettäin julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin mukaan luonnonvarojen kulutus henkeä kohti on Suomessa Euroopan suurinta. Pitää ymmärtää, että se tarkoittaa maassamme asuvien ihmisten aineellisen hyvinvoinnin liian korkeaa tasoa. Pohjoisessa maassamme meillä on liikaa ihmisiä, ja kulutustottumuksemme ovat täysin ylimitoitetut.
Kirjoittaja on luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.
”
Alan ammattilaiset voisivat miettiä, onko pesissä ruokaa odottavien poikasten tappaminen erityisen fiksua.