Pienkappaleiden määrä Maan kiertoradalla jatkaa kasvuaan, mistä seuraa törmäysriskien kasvu. Uuden arvion mukaan tilanne on tulevaisuutta silmällä pitäen karannut kauas kestävyydestä.
Avaruusromun suurin ongelma on, että kappaleet törmäilevät sekä käytössä olevien satelliittien kanssa että keskenään. Törmäyksistä syntyy lisää pienempiä kappaleita.
Euroopan avaruusjärjestön ESAn tällä viikolla julkaistu avaruusympäristöraportti on luettavissa tästä.
Raportissa esitellään nykyinen romutilanne erilaisilla radoilla. Sen lisäksi otetaan käyttöön ESAn ja tutkijayhteisön kehittämä avaruusromutilanteen terveysindeksi. Se ottaa huomioon tämän hetken avaruusromujen koon, elinajan kiertoradalla, törmäystodennäköisyyden, passivoinnin ja hajoamisriskin.
Nykytilanteen perusteella voidaan ekstrapoloida tulevaisuuteen.
Mikäli uusia laukaisuja ei tehtäisi, laskisi kiertoradalla olevien kappaleiden määrä aluksi hieman, kun matalimpien ratojen kappaleet putoavat ilmakehään. Törmäykset korkeammilla radoilla lisäisivät vähitellen kappaleiden määrää nykyistä suuremmaksi.
Mikäli laukaisut ja niiden aiheuttama haitta suhteessa kappaleiden määrään pysyvät nykytasolla, kasvaa sekä kappaleiden että törmäysten määrä melko nopeasti. Vuoteen 2050 mennessä isoja kappaleita on todennäköisesti moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna ja ongelmat paisuvat.
ESA on sitoutunut itse tuottamansa romumäärän saamiseen hallintaan vuoteen 2030 mennessä. Jo nykyään laukaisut matalalle radalle pyritään tekemään niin, että käytöstä poistuvat satelliitit putoavat ilmakehään viidessä vuoden kuluessa toiminnan loppumisesta.
Ympäri maailmaa on kehitteillä teknologioita jo kiertoradalla olevan romun poistamiseksi. Käytännössä se on teknisesti hyvin vaikeaa, eikä läpimurtoa ole saatu aikaan.
Aiheesta lisää ESA (englanniksi)