Nanna Karalahti on totutellut tänä vuonna uuteen elämäntilanteeseen. Kolmen lapsen kanssa yksin arkea pyörittävä yrittäjä uskoo muutoksen voimaan.
Hyvinvointivalmentaja Nanna Karalahti istahtaa meikkituoliin nauravaisena. Takana on rentouttava Rodoksen-työviikko, joka piti sisällään treenausta, mutta myös kuohujuoman nauttimista. Treenileiri jännitti, koska Nanna on ollut todella väsynyt. Väsymys iski alkuvuonna uuteen kotiin muuton jälkeen.
– Eivät sotilaat väsy sodassa, vaan sen jälkeen, Nanna pohtii.
Elämä yrittäjänä kolmen pienen lapsen kanssa ei ole helppo yhdistelmä, mutta Nannalla on onneksi turvaverkkoja. Haastattelun aikana Nannan äiti on kotona Alexian, 7, ja Felician, 2, kanssa. Sen sijaan reippaasti moikkaava esikoinen Jax, 9, on lähtenyt mukaan haastatteluun.
Nanna Karalahdella on turvaverkkoja arjessa. Kaisa Vehkalahti
Rautoja Nannalla onkin paljon tulessa: oman valmennuskonseptin jatkuva kehittäminen, podcast, kirjaprojekti ja oman päiväkodin laajentaminen. Kaikista vastuistaan huolimatta Nanna vaikuttaa ihmiseltä, jolta on taakka pudonnut harteilta. Fyysisesti ja henkisesti tyhjentynyt olo on vähitellen muuntunut muuksi.
Voimavaroja on vapautunut käyttöön.
– Minulla on sellainen vapaa ja ihana olo. Kevyt olo, hän pohtii.
Ylisuorittajaksi tunnustautuva Nanna on opetellut ottamaan rennosti, makaamaan joskus sohvallakin. Kesällä tavoite on onnistunutkin. Koti on kuulemma sekasotku ja Rodoksen-reissun tavaratkin on haastattelun aikaan purkamatta.
– Olin ensimmäistä kertaa elämässäni viikon erossa lapsista, äiti hoiti lapset. Minä oikeasti rentouduin. Se oli palauttavaa ja eheyttävää, Nanna hehkuttaa.
Oikea ratkaisu
Avioeron myötä Espooseen kotinsa luonut Nanna myöntää, että lapset kaipaavat ajoittain entistä kotia ja kavereita, mikä toki on normaalia. Kerava oli heille hyvä paikka.
– Mutta minä en oikein ikinä viihtynyt siellä, hän myöntää nyt.
Ennen avioeroa Jere Karalahdesta Nanna sai vahvistusta ystäviltään kysymykseen, kannattaako jäädä entiseen vai hypätä uuteen ja tuntemattomaan.
– Halusin olla paras versio itsestäni. Ymmärsin, että se on prioriteettini eikä se, että yritän elää menneisyydessä ja pitää kaikki pallot ilmassa.
Yksi Nannan ystävistä osasi muotoilla ongelman ymmärrettäväksi valinnaksi. Kyse oli lopulta siitä, valitseeko Nanna lapset vai miehen – ja se valinta oli helppo.
– Ero oli ainoa ratkaisu. Kun se jää ainoaksi ratkaisuksi jäljelle, niin sitten se on oikein, Nanna muotoilee.
Nannalla on nyt huojentuneempi olo. Kaisa Vehkalahti
Toki kuten eroprosessiin usein kuuluu, toisinaan sitä miettii, oliko ratkaisu oikein. Nanna tietää, että hyvän elämän eteen on nähtävä vaivaa. Hän pelkäsi rikkovansa lastensa elämän, mutta näkee nyt asian toisin.
– Olen luonut hyvän arjen itselleni ja lapsilleni.
Hän haluaa olla lapsilleen turva, eikä ole katoamassa lasten elämästä mihinkään. Hän on esimerkki. Siksi tulevaisuuskin näyttää valoisalta ja aurinkoiselta. Parisuhteessa Nannalla oli usein yksinäisempi olo kuin nyt. Yksinolostakin voi parhaimmillaan löytää turvan.
– Se on voimaannuttavaa.
Vielä nuori
Nanna ei olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, missä hän on nyt 37-vuotiaana. Elämässä mikä vain tuntuu vielä mahdolliselta, vaikkapa uusi parisuhde.
– Ajattelen niin, että kyllähän me ihmiset olemme luotuja olemaan toistemme kanssa ja oppimaan toisiltamme.
Deittailu ei kuitenkaan ole häntä varten, vaan toiveissa on syvä ja vakava suhde.
– En jaksa tapailla huvin vuoksi vaan jotain, mistä ei voisi tulla mitään.
Ovi on auki tietyin rajoituksin.
– Vain hyviä tyyppejä, jotka tuovat lisäarvoa arkeeni, hän toivoo.
Vain hyvillä tyypeillä on tilaa Nannan elämässä nyt. Kaisa Vehkalahti
Nanna miettii, miksi ihastuu tiettyihin asioihin toisessa ihmisessä. Täyttääkö hän jotain omaa puutosta? Hän haluaa oppia tunnistamaan ja ymmärtämään toisen ihmisen tunteita. Siis oppia toteamaan että ”ahaa, sinulla on tuollainen tunne”, eikä olla heti puolustuskannalla.
Vielä hän ei myönnä löytäneensä ketään vakituista.
– En nyt ihan luostarissa elä, hän kuitenkin myöntää.
Nanna haluaa ottaa myös vastuun omasta toiminnastaan ja myöntää samalla, ettei aina ole ollut hyvä tyyppi. Hän on kenties luullut olevansa, mutta ymmärtänyt sittemmin että sokeita pisteitä löytyy.
Äitiys
Äitinä Nanna haluaa mennä kultaista keskitietä, ei ole hyvä kasvattaa lasta liian tottelevaiseksi, ylilempeäksi tai liian kiltiksi.
Vanhempana on tärkeää päättää, mistä pitää kiinni ja milloin voi joustaa. Kesälomalla voi vaikka vähän valvoa, kun on serkku yökylässä.
– Mikä sen parempaa, pohtii Nanna.
Nanna oli itse tunnollinen ja vastuuntuntoinen lapsi – hän sai siitä jopa viidennellä luokalla stipendinkin. Rooli saattoi jäädä vähän päälle. Kasvattajana hän haluaa välttää vääränlaista kannustamista.
Itse hän tuntee ylpeyttä silloin, kun lapsi rohkeasti tekee asian, vaikka jännittää.
Nannan Jax-poika oli hyväntuulisena mukana kuvauksissa. Kaisa Vehkalahti
Nannan äitiyttä on haastattelussa paikalla arvioimassa myös kokemusasiantuntija – Jax. Tähänkin on tullut lähiaikana muutos: nimi lausutaan tätä nykyä siten kuin se alun perin tarkoitettiinkin lausuttavaksi: ”Tsäks”, ei enää ”Jaks”.
Jax kertoo, että äiti vie häntä kaikkiin kivoihin paikkoihin kuten vaikkapa Linnanmäelle.
– Äiti on arkajalka, Jax paljastaa keskustelun siirtyessä huvipuistolaitteisiin.
Äidin vitsit naurattavat Jaxia. Äidissä on parasta yksinkertaisesti kaikki: hän on kova halimaan ja laittaa hyvää ruokaa. Joskus äiti on tiukka, kun Jax riehuu siskonsa kanssa.
– Ei se nyt niin… Jax kuitenkin hetken pohdittuaan korjaa.
Sitten hän tiivistää, että parasta äidin kanssa on jutteleminen.
Pikkusiskot ovat Jaxin mielestä ihania.
– Jax on aivan ihana Felician kanssa, todella huolehtivainen, Nanna paljastaa.
Jax äitinsä Nannan kainalossa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaisa Vehkalahti
Meikki ja hiukset: Tiina-Maria Valanti.