Uuden-Värtsilän raitti Tohmajärvellä on kuin autiokylästä. Monet aikanaan seudulla toimineen valimon työntekijöille rakennetuista taloista ovat tyhjillään.

Pihat ovat lepikoituneet. Tiellä ei liiku ketään.

Olemme etsimässä Katri Helenan synnyinkotia. Aiemmin Karjalaisen saaman vihjeen perusteella uransa päättävän Katri Helenan lapsuudenkoti on yksi raitilla sijaitsevista puisista rivitaloasunnoista. Mahdollisesti keltainen.



Seija Heiskanen yllättyi, kun Karjalaisen auto kaartoi hänen pihaansa. Marko Puumalainen

Ajamme keltaisen talon pihaan.

Nurmi on siististi hoidettu. Talon ovi aukeaa, ja kuistille astelee hieman ihmeissään Seija Heiskanen, 81.

Heiskanen kertoo asuneensa Uudessa-Värtsilässä parikymmentä vuotta.

Katri Helenan musiikkia Heiskanen kertoo kuunnelleensa jonkin verran. Hitit, kuten Puhelinlangat laulaa, ovat hänelle tuttuja.

Etsimämme talo tämä ei kuitenkaan ole.

– Se on jokin näistä viereisistä taloista, Heiskanen viittoilee molemmin puolin kotiaan sijaitsevien puutalojen suuntaan.

Kiitämme Heiskasta ja jatkamme matkaa raittia eteenpäin.



Uuden-Värtsilän raitilla on hiljaista. Marko Puumalainen

Vanhan kaupan vastapäätä on punainen talo. Samanlainen kuin Heiskasella.

Nurmikko on leikattu. Autotallin edustalla on auto. Tallin kulmalla mies kantaa lapiota olallaan. Ajamme pihaan. Talon punaisen maalikerroksen alta kuultaa hieman keltaista.

Mies lapioineen on Pekka Laatikainen, 66. Hän on asunut Uudessa-Värtsilässä 60 vuotta.

Kun tiedustelemme häneltä Katri Helenan lapsuudenkodista, Laatikainen hymyilee.

– Tuossahan se yläkerran hellahuoneessa vanhempiensa kanssa asui, Laatikainen viittaa talon yläkerran ikkunan suuntaan.



Veljekset Pekka (vas.) ja Hannu Laatikainen asuvat nykyään samassa talossa, jossa Katri Helena vietti osan lapsuudestaan.



Talon yläkerran molemmilla laidoilla sijaitsevat huoneet olivat aikoinaan kokonaisten perheiden koteja. Marko Puumalainen

Pekka Laatikainen kertoo isänsä ostaneen talon 1980-luvun puolessavälissä. He myös aikanaan maalasivat talon punaiseksi.

Laatikainen lupaa esitellä meille Katri Helenan perheen huoneen.

Talossa asui aikanaan kuusi perhettä. Jokaisella heistä oli oma hellahuoneensa. Yläkerrassa sijaitsi aikanaan Koistisen perheen koti, jonka ainoa lapsi Katri Helena on.

Nykyään molemmat talon yläkerran huoneista ovat Laatikaisella varastokäytössä.



Tässä huoneessa asuivat aikanaan Veikko, Bertta ja Katri Koistinen. Marko Puumalainen

Huone on sisältä valoisa. Puupaneloitua kattoa myöten huone henkii menneitä vuosikymmeniä.

Voi vain kuvitella Bertta Koistisen hääräämään nurkassa sijaitsevan hellan ääreen, Veikko-isän mahdollisesti lukemaan lehteä nojatuoliin ja pienen Katrin leikkimään lattialla.

Pekka Laatikainen kertoo ettei nykyään juurikaan mieti, että Katri Helena on asunut hänen kanssaan samassa talossa, mutta ylpeä hän siitä on.

– Onhan se hienoa, että näiltä kyliltä on ponnistettu niinkin pitkälle kuin Katri Helena.

Laatikaisen johdattaessa meidät ulos talosta on pihalle saapunut hänen veljensä Hannu Laatikainen, 65.

Hän oli herännyt päiväuniltaan automme hurinaan ja kuunnellut yläkerrasta kuuluvia ääniä.

– Kissakin heräsi jalkopäästäni samalla, hän kertoo.

Laatikaisen veljekset asuvat suuressa talossa kahdestaan. He asuttavat sen alakerrassa sijaitsevia tiloja.

Hannu Laatikainen kertoo omistavansa useita Katri Helenan cd-levyjä mutta samaan hengenvetoon valittelee soittimen olevan tällä hetkellä rikki.

Siellä laulaa Katri Helena, eikä sen parempaa laulajaa ole.

Leena Hirvonen

Myös isoveli Pekka kertoo tykkäävänsä Katri Helenan musiikista. Veljekset ovat käyneet katsomassa Katri Helenaa kerran Kiteellä.

– Esiintymisen jälkeen pääsimme juttelemaan myös Katrille. Kerroimme, että asumme samassa talossa kuin hän lapsena.

– Pyysimme häntä myös käymään, mutta ei hän kiireiltään ehtinyt. Se oli lämminhenkinen kohtaaminen, Hannu Laatikainen muistelee.

Vaikka Katri Helena on syntyjään Uudesta-Värtsilästä, sijaitsee hänen nimikkoraittinsa Tohmajärvellä. Uusi-Värtsilä on osa Tohmajärveä.

Kauppakadusta ja Kirkkotien alkuosasta muodostuva tieosuus on ollut vuodesta 2014 saakka epäviralliselta nimeltään Katri Helenan raitti.

Silloin laulajatähti itse avasi raitin osana pitäjäjuhlia.



Martti Kaajanen asui nuoruudessaan Katri Helenan naapurissa. Marko Puumalainen

Katri Helenan raitilla on elokuisena iltapäivänä hiljaista. Muutamia autoja lipuu tietä pitkin.

Seniorimopollaan liikkeellä oleva Martti Kaajanen, 78, pysähtyy Katri Helenan raitin kyltin kohdalle.

Selviää, että Kaajanen on nuorena asunut Uudessa-Värtsilässä. Hän kertoo perheensä asuneen samanlaisissa kasarmitaloissa kuin Katri Helena.

– Muutama talo siinä oli välissä, mutta käytännössä naapurissa asuttiin. Muistan, että hänen isänsä oli tehtaan ”romutarhalla” työnjohtajana.

Tarkemmin Kaajanen ei Katri Helenaan koe tutustuneensa. Laulajan uraa hän kertoo kylläkin seuranneensa.

– Sen verran tuttuja meistä kerkesi kumminkin tulla, että keikkapaikkoja vuosien varrella kiertäessäni moikkasimme aina toisiamme.

Kaivon kahvilassa nautitaan päiväkahveja. Peräpöydässä istuvat tohmajärveläiset Satu Ikonen, 68, ja Leena Hirvonen, 71. He ovat ystävyksiä ja Katri Helena -faneja.

Leena Hirvosen ensimmäiset muistot Katri Helenan musiikista juontavat lapsuuteen. Hän kertoo ollessaan noin 11-vuotias, kun naapurin mies tuli käymään heillä kylässä.

Silloin radiosta alkoi Hirvosen mukaan soida Puhelinlangat laulaa.

– Naapuri sanoi heti, että nyt radiota isommalle. Siellä laulaa Katri Helena, eikä sen parempaa laulajaa ole.

– Siitä hetkestä saakka voin sanoa fanittaneeni Katri Helenaa.



Leena Hirvonen (vas.) ja Satu Ikonen halusivat tulla kuvatuksi koivun luona. Marko Puumalainen

Katri Helenan musiikki on kulkenut mukana monissa Leena Hirvosen elämän vaiheissa.

Hän kertoo käyneensä nuorempana silloisen poikaystävänsä, nykyisen miehensä kanssa paljon telttailemassa Tohmajärven rannalla.

– Muistan ikuisesti sen hetken, kun laitoimme soimaan kasettimankasta Katson autiota hiekkarantaa. Siinä kaksi nuorta rakastunutta katseli auringonlaskua yhdessä, Hirvonen muistelee.

Satu Ikonen kertoo hänen äitinsä laulaneen paljon Katri Helenaa. Hänellä on hauska muisto äidistään ja Katri Helenan musiikista.

– Meillä oli sellainen pieni kannettava matkaradio, joka meni kerran rikki. Enoni sitten yritti korjata radiota, mutta samaan aikaan äitini alkoi laulaa ruokakomerossa Puhelinlangat laulaa.

– Eno hätkähti sitten kesken radion korjaamisen ja tuumasi, että nythän tämä taas toimii, Ikonen kertoo nauruaan säästelemättä.