Viimeaikaiset villisikahavainnot pistävät MT:n erätoimittajan mietteliääksi.
Villisikalaumassa voi olla kymmeniä jäseniä. Kuva: Lukijan kuva
Hämeessä sattui peräjälkeen kaksi villisikakolaria lokakuun alussa. Ainakin toisessa, Lopella sattuneessa kolarissa, nähtiin kymmenen sian lauma. Sastamalassa isosta laumasta saatiin hiljattain ammuttua muutama villisika. Myös Tampereen eteläpuolella liikkuu huhujen mukaan isohko lauma villisikoja. Mikään näistä alueista ei ole perinteistä villisikojen tihentymäaluetta.
Suomessa oli tammikuun 2025 alussa Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 2 453 villisikaa. Alueellisesti eniten villisikoja on Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös muualla Länsi- ja Etelä-Suomessa.
Kun tietää, kuinka tehokas lisääntyjä villisika on, nämä havainnot pistävät miettimään.
Villisika saavuttaa sukukypsyyden jo alle vuoden ikäisenä. Tutkimusten mukaan villisika saa 4–6 poikasta vuodessa. Ilman metsästystä suomalaisen villisikakannan vuosittaiseksi kasvupotentiaaliksi on arvioitu jopa 40 prosenttia. Pienikin virhe voi nopeasti muuttua isoksi possulaumaksi.
Villisikakannan arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä, joiden takia vuosittaiset luvut on Lukenkin arvion mukaan nähtävä enemmän suuruusluokkaa kuvaavana arviona kuin tarkkoina yksilökohtaisina lukumäärinä.
Kanta-arvion keskeisimpiä tietolähteitä runsauden ja levinneisyyden arvioinnissa ovat metsästäjien hirvenmetsästyksen yhteydessä tuottamat arviot alueensa villisikojen runsaudesta, tiedot saalismääristä sekä kirjallisuuteen perustuva tieto villisian lisääntyvyydestä ja kuolleisuudesta.
Tietoa ei siis kerätä dna-näytteillä eikä maastolaskennoilla. Riistakolmiolaskennatkaan eivät sovellu harvalukuisten ja laumoina esiintyvien nisäkkäiden kannanarviointiin. Riistakameroidenkin tuottamat kuvat ovat monella tapaa epävarmoja villisikojen kohdalla. Villisioille ei ole myöskään omaa Tassua vastaavaa Sorkka-järjestelmää, johon havaintoja voitaisiin ilmoittaa tarvittaessa.
Tarkkaa tietoa villisikakannan koosta ja levinneisyydestä tarvittaisiin nyt erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin.
Rajan takana Virossa tilanne on toinen. Siellä yritetään löytää paniikinomaisesti ratkaisuja villisikojen vähentämiseen. Villisikojen populaatiotiheyttä halutaan vähentää kolmeen yksilöön tuhatta hehtaaria kohden ensi kauden loppuun maata riivaavan ASF:n leviämisen hillitsemiseksi.
Valtio on lisäksi antanut määräyksen, jonka mukaan kaikki villisiat on metsästettävä kymmenen kilometrin säteellä valtion maarajasta ja kaikkien sikatilojen ympäristöstä kymmenen kilometrin säteellä jonkinlaisen uhkasakonkin voimalla.
Viron kamppailua katsellessa ei voi kuin toivoa, ettei villisian kanta-arviossa ei olla tehty samanlaista aliarviointia kuin sudella. Viranomaiset vakuuttavat, että Suomen villisikakanta on tällä hetkellä vakaa ja hallinnassa.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.