Sote|Kiurun johtama valiokunta löysi hyvinvointialueiden ensi vuoden rahoituksesta lähes 200 miljoonan euron aukon.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru vaatii lisäaikaa hyvinvointialueiden alijäämien kattamiseen.
Valiokunta löysi ensi vuoden rahoituksesta 190 miljoonan euron vajeen, joka johtuu hoitoalan palkkojen noususta.
Kiurun mukaan jopa puolet hyvinvointialueista voi joutua valtion arviointimenettelyyn ensi vuonna talousongelmien vuoksi.
Kiuru kritisoi hallituksen toimia ja vaatii lisärahoitusta sekä rahoituslain korjaamista hyvinvointialueiden tilanteen parantamiseksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) vaatii, että kaikki hyvinvointialueet saisivat lisäaikaa alijäämiensä kattamiseen, eli ne voisivat kertarysäysten sijaan tehdä vaaditut säästöt maltillisemmalla aikataululla.
Kiurun mukaan valtioneuvosto tekee ”kohtalokkaan virheen”, jos se ei nyt lähde korjaamaan alueiden tilannetta.
Hallitus on antamassa lisäaikaa osalle alueista, mutta hyvin tiukoin ehdoin. Lisäaika ei tule koskemaan kuin ehkä muutamaa aluetta.
Kiurun johtama eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut valmiiksi oman lausuntonsa ensi vuoden budjetista, ja siinä valiokunta esittää myös hallituspuolueiden äänellä vakavan huolensa hyvinvointialueiden eritahtisesta kehityksestä.
Osalla alueista tilanne on parantunut, mutta kymmenen aluetta ennakoi tekevänsä yhä alijäämää, eli niiden tulot eivät riitä menoihin.
Alijäämät nousevat arviolta 2,2 miljardiin euroon vuosina 2023–2026. Ne pitää lain mukaan kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä – mikä tarkoittaa säästöjen jatkuvan hyvinvointialueilla, osalla alueista hyvinkin rankkoina.
Valiokunta nostaa budjettilausunnossaan esiin myös ensi vuoteen liittyvän ison ongelman.
Ensi vuonna alueille tulee jälleen ylimääräinen 190 miljoonan euron leikkauspaine, joka johtuu pitkälti hoitoalojen palkkojen noususta.
Leikkauspaine johtuu siitä, että valtio nostaa alueiden rahoitusta vuosittain hyvinvointialueindeksillä, mutta se on sidottu yleisen ansiotason nousuun eikä huomioi sote-alan palkkaratkaisuja. Valtio ei ota indeksin ylittävää palkkojen nousua huomioon, jolloin alueiden rahoitukseen tulee 190 miljoonan euron aukko.
Kiurun mukaan palkkojen nousu pitäisi ottaa rahoituksessa täysimääräisesti huomioon.
Jos hyvinvointialue ei saa taloustilannettaan korjattua omin toimin, valtio puuttuu peliin. Tänä vuonna jo kolme aluetta eli Itä-Uusimaa, Keski-Suomi ja Lappi ovat joutuneet arviointimenettelyyn, jossa valtiovarainministeriö ottaa ohjat. Alueelle nimitetään ulkopuolinen työryhmä, joka esittää listan nopeavaikutteisia säästöjä.
Kiurun mukaan edessä voi hyvin olla tilanne, että ensi vuonna jo 10–11 hyvinvointialuetta eli noin puolet alueista on arviointimenettelyssä.
”Ymmärrämmekö me, miten vakava tilanne on silloin syntymässä? Arviointimenettelyn pitäisi olla viimesijainen keino turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus”, Kiuru sanoo.
”Olisiko mahdollista, että lähes puolet kunnista olisi vastaavassa tilanteessa eikä hallitus puuttuisi asiaan? Tekemättä jättäminenkin on teko.”
Kiurun mukaan on kova ratkaisu, että valtiovarainministeriö käyttää arviointimenettelyiden kautta suurta valtaa sote-palveluiden sisältöön sosiaali- ja terveysministeriön sijaan. Esimerkiksi Lapissa ja Keski-Suomessa on jo esitetty muun muassa isoja muutoksia sairaaloiden palveluihin.
”Joutuu kysymään, onko valtiovarainministeriössä riittävästi asiantuntemusta ja osaamista.”
Kiurun mukaan kaikille alueille pitäisi antaa lisäaikaa, minkä lisäksi valtion pitäisi myöntää yksittäisille alueille lain sallimaa lisärahoitusta.
Lisää rahaa on helppo vaatia, ja Petteri Orpon (kok) hallitus on antanut ymmärtää, että se on sosiaalidemokraattien ja muun opposition patenttivastaus kaikkiin ongelmiin.
Hallituksen ministerit ovat lisäksi toistuvasti kertoneet, että koko sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus rahoituslakeineen on edellisen hallituksen tekosia. Siellä istui myös Krista Kiuru peruspalveluministerinä.
Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueille. Kiurun mukaan nykyisen ongelman juuret ovat jo lähtötilanteessa, sillä palveluita vastaava rahoitus ei siirtynyt vastaavasti.
Kunnat toisin sanoen hyötyivät siirrosta, ja alueet aloittivat liian niukalla rahoituksella. Kuntien härskiä alibudjetointia ei Kiurun mukaan osattu ennakoida.
Toinen ongelma syntyi kustannusten kasvusta alueiden aloitusvuonna. Palkat ja vuokrat nousivat ja ostopalvelut ja vuokralääkäreiden palkkiot kallistuivat, ja lopputuloksena oli 12 prosentin piikki kuluihin. Tätäkään edellinen hallitus ei olisi Kiurun mukaan voinut ennustaa.
Kiuru sanoo laittaneensa ilolla merkille, että hallituspuolueista Rkp olisi jo valmis avaamaan ja korjaamaan hyvinvointialueiden rahoituslain.
Kimmoke tähän oli Etelä-Karjalan alueen tilanne. Etelä-Karjalan mukaan hyvinvointialuelain vaatimat säästöt johtaisivat valtaviin irtisanomisiin ja sitä kautta siihen, että alue ei voisi enää taata perustuslain turvaamia palveluita.
Etelä-Karjala ei saanut valtiolta hakemaansa lisärahoitusta. Kiurun mukaan valtiovarainministeriö tulkitsee lisärahan kriteereitä aivan liian tiukasti.
”Olisi tärkeää, että valtioneuvosto vielä kerran pohtisi, mistä syystä alueiden alijäämät ovat syntyneet, ja arvioisi, pitäisikö erillisellä kertarahoituksella saada yksittäisten alueiden rahoitus vastaamaan todellista tarvetta.”