Seija Väreen eläkepäivät alkoivat dramaattisesti, kun viaton patti poskessa osoittautui korvasylkirauhasen syöväksi. Hoitojen jälkeen Seija iloitsee siitä, että saa elää.
Seija Väreellä, 65, oli töissä tapana nojata sormella poskeensa, kun hän mietti jotain asiaa. Runsaat kaksi vuotta sitten hän havahtui siihen, että käden alla tuntui pieni patti. Työkaveritkin sitä tunnustelivat ja totesivat, että jotain ylimääräistä ihon alla oli.
Peloissaan Seija hakeutui lääkäriin. Vajaan sentin mittainen patti tutkittiin ultraäänellä, ja se vaikutti olevan imusolmukkeen pää. Seijaa ohjeistettiin seuraamaan sitä.
”Minulle ei kuitenkaan kerrottu, miten pitkään sitä pitäisi seurata. Koska patti ei ollut kipeä eikä näkynyt päällepäin, unohdin sen välillä kokonaan.”
Viime vuoden elokuussa Seija jäi eläkkeelle Merikarvian kunnalta ja hän ajatteli, että nyt olisi sopiva hetki käydä näyttämässä pattia uudestaan. Tuntui kuin se olisi vähän kasvanut.
”Ensin poimin kuitenkin kaikessa rauhassa 250 litraa mustikoita ja puolukoita käsin ja vasta lokakuussa maltoin mennä lääkäriin.”
Lääkärillä oli karuja uutisia
Alkoi tapahtua. Terveyskeskuslääkäri lähetti Seijan Poriin sairaalaan, jossa otettiin neulanäyte. Sieltä hänet passitettiin Turun yliopistolliseen sairaalaan, jossa otettiin lisää näytteitä poskesta ja imusolmukkeista ja tehtiin erilaisia kuvauksia.
”Kun ymmärsin, että kyseessä saattaa olla jotain vakavaa, otin pessimistisen asenteen. Ajattelin, että pessimisti ei pety. Onneksi minulla oli puolisoni Antti ja ystävät tukena ja rauhoittelemassa.”
Marraskuussa Seija istui Eläkeliiton hallituksen kokouksessa ja tiesi, että kohta lääkäri soittaisi. Kun puhelin soi, hän meni ulos puhumaan. Viesti oli karu: Seija oli sairastunut harvinaiseen, aggressiiviseen korvasylkirauhasen syöpään. Hyvä uutinen oli se, että muualle kehoon syöpä ei ollut levinnyt.
Leikkaus olisi jo viikon päästä.
Seija oli viimeksi ollut sairaalassa hoidossa kaksivuotiaana, eikä häntä ollut koskaan nukutettu. Lisäriesana hänellä oli leikkaukseen mennessään keuhkokuume. Vaihtoehtona olisi ollut siirtää leikkausta neljällä viikolla, mutta sitä Seija ei halunnut.
”Leikkaus pelotti minua ihan valtavasti. Anestesialääkäri oli kuitenkin ihana. Oli elämäni paras hetki, kun heräsin nukutuksesta. Minä en kuollutkaan!”
Leikkauksessa Seijalta poistettiin vasemmalta puolelta korvasylkirauhanen ja imusolmukkeita kaulan alueelta.
Syöminen oli alussa yhtä kärsimystä
Säde- ja sytostaattihoidot alkoivat kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta. Hoitoja annettiin viitenä päivänä viikossa puolentoista kuukauden ajan, ja nuo viikot Seija asui potilashotellissa Turussa.
Sytostaattien yhteydessä Seija sai myös kortisonia. Sitä voidaan käyttää hoitona ja sytostaattien sivuvaikutuksia lievittämään.
”Hyvä puoli siinä oli se, että kortisoni auttoi nivelrikkokipuihin. Kahteen kuukauteen minulla ei ollut polvien nivelrikkoa olemassakaan”, hän naurahtaa.
Hoidot olivat ohi helmikuun lopussa, ja toipuminen pääsi vihdoin alkamaan. Seija kuvailee, että syöminen oli alussa yhtä kärsimystä, sillä leuan liikkuvuus oli huono, eikä hän saanut suuta auki riittävästi. Ruokahalu oli mennyttä, ja makuaistikin osittain.
”Samalla hävisi tosin myös makeanhimo, ja paino tippui toistakymmentä kiloa. Harmi vaan, että nyt makea taas maistuu.”
Suun kuntoutukseen Seija sai laitteen, jolla jumpataan leukaniveliä.
”Suu aukeaa jo paljon paremmin, mutta entisenä hotkijana olen joutunut opettelemaan rauhallisempaa syömistä.”
Syöpähoitojen jälkeen myös suu kuivuu herkemmin. Tähän Seija on saanut erilaisia tuotteita avuksi, mutta mieluiten hän kostuttaa suuta vedellä.
Toipumiseen toi iloa Syöpäliiton järjestämä kurssi, jolle Seija osallistui keväällä. Joensuussa pidetyn nelipäiväisen kurssin tavoitteena oli tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia ja minäkuvaa.
Kontrolleissa pitää käydä viiden vuoden ajan
Viime kesäkuussa Seija asettui jälleen kerran tutkimuspöydälle Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Hänelle tehtiin PET-kuvaus, jossa skannattiin koko kroppa. Kuvauksen aikana Seija nukahti – niin tutuksi ja turvalliseksi hän jo tunsi olonsa sairaalassa.
Kun tutkimustuloksista soitettiin, Seija oli kesätöissä kirpputorilla. Tällä kertaa lääkärillä oli ilosta kerrottavaa: hoidot olivat tepsineet, eikä tutkimuksessa ollut havaittu syöpää tai etäpesäkkeitä.
Seija palasi tiskille liikuttuneena, ja kun asiakas kysyi, onko kaikki kunnossa, Seija kertoi hänelle hyvät uutiset.
”Olihan se iso juttu. En voi tietenkään pullistella, että olisin täysin parantunut. Kontrolleja on edelleen kolmen kuukauden välein viisi vuotta eteenpäin. Mutta eihän meistä kukaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.”
Lue lisää: Anja lopetti tutun ruoka-aineen käytön miehen kuoleman jälkeen – nyt vatsa voi paremmin kuin koskaan
Pieni kuoppa Seijan vasemmassa poskessa ja korvan alta kaulalle kulkeva leikkausarpi muistuttavat rankoista hoidoista. Myöhemmin Seijalle voitaisiin tehdä korjaava leikkaus, jossa hänen reidestään siirrettäisiin rasvaa poskeen. Seija miettii, että meneehän se näinkin.
”Minulla on tapana naureskella, että minulle on tehty toispuoleinen kauneusleikkaus. En minä seitsemänkymppisenä mummelina enää mitään rasvaa poskeen tarvitse.”
Kun Seija sairastui, leppoisat eläkepäivät jäivät odotustilaan. Sittemmin hän on päässyt taas tekemään kivoja juttuja, kuten matkustelemaan.
Vakava sairastuminen muutti ajatusta elämästä. Elämän rajallisuuden oivalsi kirkkaammin.
”Jokainen päivä on lahja. Edesmenneellä äidilläni oli tapana huudahtaa savolaisittain ”Elä!”, kun hän iloisesti hämmästyi ja yllättyi jostakin asiasta. Tykkään ajatella, että se olikin äitini elämänohje tähän hetkeen.”
VOIMAVARANI
Arjessani on parasta…
tasaisuus ja se, että on aina jotakin, jota odottaa. Nyt odotan ainakin uusia matkoja, seuraavaksi ehkä Sri Lankaan.
Nauran…
mustalle huumorille. Se on minun voimavarani, ja se juontaa jo lapsuudesta. Varsinkin isäni kanssa sitä viljeltiin paljon.
Uppoudun…
kirjoittamiseen. Olen ollut Merikarvia-lehden avustaja jo 25 vuotta ja kirjoitan muutakin kuin lehtijuttuja. Kirjoittaessa pääsen flow-tilaan.
Olen ylpeä…
savolaisista juuristani. Vaikka olen asunut puolet elämästäni muualla, eivät Savo ja kotiseutu lähde sydämestäni.
Patit on otettava vakavasti
• Kaikkiin patteihin, ovat ne sitten kielessä, poskessa, kaulalla tai missä vain, on suhtauduttava vakavasti. Jos patti ei ole kadonnut kolmessa viikossa, se on tutkittava. Ultraäänitutkimuksen yhteydessä kannattaa aina ottaa neulanäyte.
• Sylkirauhassyöpään liittyvän patin oirekuva vaihtelee. Patti voi olla täysin oireeton tai kipeä. Lisäksi kasvoilla voi olla halvausoireita: ei saa silmää kunnolla kiinni, kulmakarvaa nostettua tai suupieli voi roikkua.
• Sylkirauhasen syövät ovat hyvin harvinaisia. Niitä voi tulla korvasylkirauhasen lisäksi leuanalussylkirauhaseen, kielenalussylkirauhaseen tai pieniin sylkirauhasiin suun ja nielun limakalvoilla.
• Hoito riippuu taudin levinneisyydestä sekä siitä, miten aggressiivisesta syövästä on kyse. Leikkauksen lisäksi voidaan tarvita sädehoitoa, sytostaattihoitoa, hormonaalista lääkehoitoa tai näiden yhdistelmää.
• Yleistäen voidaan sanoa, että ei-aggressiivisista sylkirauhassyövistä paranevat kaikki. Ennuste on huonompi, jos syöpä on ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä kaulalle tai kaukoetäpesäkkeitä muualle kehoon.
Asiantuntijana korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Katri Aro, HUS. Juttu on julkaistu Vivan numerossa 10/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Uskaltaako käsidesiä enää käyttää? Asiantuntijalla selkeä kanta
-
Maiju, 34, mainitsi lääkärille pikkuvaivastaan – keuhkosyöpä löytyi sattumalta ajoissa
