Informaatiotulva hukuttaa meidät. Fakta ja fiktio sekoittuvat, tulkinnat esitetään totuuksina ja mielipiteet kietoutuvat tutkimustiedon kaapuun. Sosiaalisen median viestit vetoavat yhä useammin tunteisiin ja ideologioihin – eivät järkeen. Globaalit disinformaatiokampanjat hyödyntävät tätä sekamelskaa levittämällä tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa sisältöä yli rajojen, syventäen polarisaatiota ja heikentäen yhteistä totuusperustaa.
Tieteellisten tekstien ja uutisten kommentointi ilman ymmärrystä ei ole harmitonta. Se vääristää tietoa, vahvistaa ennakkoluuloja ja repii kuiluja ihmisten välille. Tietoinen vääristely on vielä vaarallisempaa: kontekstista irrotetut sanat ja lauseet muuttuvat aseiksi omien agendojen ajamiseen.
Algoritmit ruokkivat provokatiivisuutta ja pinnallisuutta. Klikkiotsikot korvaavat syvällisen pohdinnan, ja yhä harvempi kysyy: ”Onko tämä totta?”
Kriittinen lukutaito ei ole akateeminen hienous. Se on demokratian turvavyö. Ilman sitä olemme populismin ja manipuloinnin helppoja saaliita.
Jos haluamme rakentaa kestävän yhteiskunnan, tarvitsemme faktapohjaista ja avointa keskustelua. Tiedon käsittelytaidot eivät ole vapaaehtoisia – ne ovat kansalaisvelvollisuus.