Trumpin lupaukset ja Euroopan evästykset nollattiin taas kerran. Kiittely ja mielistely näyttää jatkuvan siitä huolimatta.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kohteli venäläistä virkaveljeään Alaskassa kuin ylintä ystävää. Kuva: Tass / SipaUSA / Lehtikuva
Kyllä. Kaikkea voi ja on syytäkin pyrkiä tarkastelemaan mieluummin puoliksi täytenä kuin puoliksi tyhjänä juomalasina. Myös kolmetuntista huipputapaamista Alaskan Anchoragessa.
Rikollista hyökkäyssotaansa Ukrainassa jatkava Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump eivät sopineet itsenäisen Ukrainan rajojen siirtelemisestä ja sitä kautta koko Euroopan turvallisuuteen vaikuttavista asioista ukrainalaisten ja eurooppalaisten päiden yli.
Se on nostettu tapaamisen ”hyväksi” uutiseksi. Klassiseksi torjuntavoitoksi.
Näin tehtiin myös EU:n ja USA:n kauppasovun kanssa. Sopu oli hyvä, koska enemmänkin olisi voitu hävitä.
Kun Alaskassa esitettyä absurdia näytelmää tarkastelee jälkikäteen puoliksi tyhjänä vesilasina, suuhun tulee kuitenkin väistämättä kuvottava jälkimaku.
Mihin esimerkiksi perustuu se ajatus, että Trump ja Putin eivät tehneet mitään Ukrainan tai Euroopan kannalta peruuttamatonta ukrainalaisten ja eurooppalaisten päiden yli?
Kun Alaskan tapaamista tarkastelee puoliksi tyhjänä vesilasina, suuhun tulee väistämättä kuvottava jälkimaku.
Yhdysvaltain presidentti on antoi kuitenkin kohtuullisen selvin sanoin ymmärtää, että alueluovutuksista ja Natosta riippumattomista turvallisuusratkaisuista on keskusteltu ja että vastuu sodan lopettamisesta on nyt Ukrainalla ja presidentti Volodymyr Zelenskyillä.
Pikemminkin kuulosti ja näytti siltä, että jonkinlaista ratkaisua, joka on Ukrainan ja Euroopan kannalta vääjäämättä kirvelevä, hivutetaan nyt eteenpäin. Ja ehkä sittenkin mieluummin eurooppalaisista ja ukrainalaisista riippumatta kuin heidän kanssaan.
Putin totesi Anchoragen tapaamisen jälkeisessä monologissaan, että Euroopan ja Ukrainan ei nyt pitäisi provosoida eikä heittää hiekkaa rattaisiin. Trump ei tuntunut olevan tästäkään asiasta toista mieltä itsenäiseen Euroopan valtioon hyökänneen diktaattorin kanssa.
Mistään Trumpin lupaamista Venäjään kohdistuvista ”kovista seurauksista”, joita tulee, jos Putin ”kieltäytyy lopettamasta sotaa” ei Alaskassa kuultu halaistua sanaa. Eli ilmeisesti Putin suostuu, mutta vain omilla ehdoillaan. Ja näitä ehtoja yritetään nyt muuttaa edes jollain tavalla siedettäviksi eikä Euroopalla ja Ukrainalla lopulta ole muuta vaihtoehtoa kuin sietää.
Mistään Venäjään kohdistuvista kovista seurauksista ei Alaskassa kuultu halaistua sanaa.
Kaikesta tästä kuullaan ehkä enemmän, kun Zelenskyi ja Trump kohtaavat maanantaina Washingtonissa.
Kuvottavaa jälkimakua ei ollut omiaan lieventämään se, että Trump kohteli Ukrainaa moukaroinutta Putinia kuin ylintä ystävää. Vastapalvelukseksi Venäjän johtaja äityi julistamaan, että Trump voitettiin vuoden 2020 vaaleissa vilpillä ja että sota Ukrainassa olisi vältetty, jos Joe Biden ei olisi noussut presidentiksi.
Vladimir Putinin mukaan Ukrainan sota olisi vältetty, jos Trump olisi 2020 jatkanut presidenttinä Kuva: Drew Angerer / AFP / Lehtikuva
Kokonaan oma lukunsa oli Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin Neuvostoliitto-villapaita. Se alleviivasi omalla karulla tavallaan, mikä on se maailma, johon Putin aseenkantajineen on meitä Trumpin suosiollisella tuella ehkä ujuttamassa.
Vielä lopuksi on kuitenkin syytä palata siihen, että ehkä vesilasi on kaikesta huolimatta puoliksi täynnä.
Ensimmäisten signaalien perusteella kaikesta kuvottavaa jälkimakua aiheuttaneesta huolimatta Euroopan johtajat, presidentti Alexander Stubb muiden mukana, jatkavat Trumpin kiittelyä ja mielistelyä. Yhteinen työ oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttamiseksi kuulemma jatkuu.
Miksi näin pitää uskotella ja vakuutella, vaikka näkymä on kiistatta monella tapaa synkkä? Ennen muuta varmasti siksi, että muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei ole?
Eurooppa ei yksin pysty tukemaan Ukrainaa niin massiivisesti eikä eristämään Venäjää niin täydellisesti kuin pitäisi.
Siksi kaikki, myös Trumpin eurooppalaiseen ”lähipiiriin” taitavasti uinut Stubb, peesaavat Yhdysvaltain presidenttiä ja yrittävät ennen muuta pitää huolen siitä, että Euroopan ja Ukrainan tappiot hiljalleen hivutettavassa ratkaisussa eivät olisi niin kirveleviä kuin pelätään.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden Eurooppa-kirjeenvaihtaja.