Keskustelu Mikkelin vuokralaisten saamista lähtöpasseista lähti nopeasti vanhoille tutuille urille, kirjoittaa toimittaja Maria Kalliovaara.
Avaa kuvien katselu
Suonsaarentien vuokralaiset joutuvat lähtemään kodeistaan viimeistään vuodenvaihteessa. Kuva: Esa Huuhko / Yle
Maria Kalliovaaratoimittaja
Mikkelin kaupunki irtisanoi yhdeksän vuokrasopimusta ja vuokrasi tilat vastaanottokeskuksen käyttöön.
Tällä viikolla Suonsaarentien vuokralaiset antoivat äänen niille suomalaisille, joilla ei taloudellisista syistä ole juuri valinnanvaraa asuntomarkkinoilla.
Keskustelu lähti kuitenkin nopeasti uusille – joskin tutuille – urille: Suomen maahanmuuttopolitiikkaan.
Kannattajiltaan keräsivät irtopisteitä muun muassa perussuomalaisten ministerit, jotka vaativat pakolaiskiintiön pudottamista nollaan.
Se tosin jäi sanomatta, että valtaosa maan 59 vastaanottokeskuksen asukkaista on tilapäistä suojelua tarvitsevia ukrainalaisia. Heitä on erityisen paljon juuri Mikkelissä.
Suomeen otetaan vuosittain 500 kiintiöpakolaista, mutta heitä ei majoiteta vastaanottokeskuksiin.
Avaa kuvien katselu
Mikkelin vastaanottokeskuksen asukkaista valtaosa on tilapäistä suojelua tarvitsevia ukrainalaisia. Kuva: Esa Huuhko / YleKaupungin etiikka
Lakiasiantuntijoiden mukaan Mikkelin kaupunki toimi asiassa teknisesti oikein: vuokralaisille annettiin irtisanomisilmoitus kuusi kuukautta ennen lähtöpäivää.
Heitä on myös autettu uusien asuntojen löytämisessä, eikä irtisanomisaikaa ole, jos muuttaa toiseen kaupungin asuntoon.
Mutta toimiko kaupunki asiassa eettisesti oikein?
Tätä pohtivat nyt tahoillaan Mikkelin 51 valtuutettua, joista lähes puolet on uusia tulokkaita.
He istuivat ensimmäisessä kokouksessaan juuri 2. kesäkuuta, jolloin valtuusto teki päätöksen remontoida vastaanottokeskuksen käyttöön tulevia tiloja 180 000 eurolla.
Vasemmistoliiton tuore valtuutettu Lotta Tuominen kysyi kokouksessa kaupunkikehitysjohtajalta, joutuvatko nykyiset asukkaat muuttamaan pois vastaanottokeskuksen tieltä.
Se oli aiheellinen kysymys. Asia ei käy ilmi valmisteluasiakirjoista, ellei niitä lue kuin piru Raamattua.
Ylen uutinen sai alkunsa nimenomaan siitä havainnosta, että irtisanomisista ei kerrottu avoimesti lautakunnan, kaupunginhallituksen ja -valtuuston pöytäkirjoissa.
Ainakin keskustan valtuustoryhmässä tunnelma on nyt se, että päätös tuli tehtyä puutteellisin tiedoin.
Estikö avointa keskustelua pelko siitä, että yhdeksän vuokrasopimusta olisivat esteenä vastaanottokeskuksen saamiselle?
Pelkästään mediahuomion aiheuttama ylimääräinen työ ja mahdollinen mainehaitta osoittavat, että tämä riski olisi kannattanut ottaa.
Avaa kuvien katselu
Sami Paltiala ja Satu Laakso eivät tiedä, mistä löytäisivät sopivan kodin yhtä edullisesti. Kuva: Esa Huuhko / Yle”Kritisoin vastaanottokeskusbisnestä”
Aihetta koskevassa julkisessa keskustelussa on asetettu vastakkain Mikkelin vuokralaisten ja maahanmuuttajien oikeudet. Se surettaa Suonsaarentiellä asuvaa Jarmo Jarvaa.
– Minä kritisoin vastaanottokeskusbisnestä, siitä tässä on kyse, hän kertoo puhelimessa kaksi päivää Ylen uutisen julkaisemisen jälkeen.
Niinpä. Todellisuudessa Mikkelin tapauksessa vastakkain ovat ihmiset ja raha:
Alakynteen jääneen itäsuomalaisen paikkakunnan tarve tarttua pienimpiinkin elinvoiman murusiin ja vähävaraisten kaupunkilaisten oikeus turvalliseen kotiin ja pihapiiriin, jossa voi grillata naapureiden kanssa.
Nykyisessä taloustilanteessa tästäkin ristiriidasta riittäisi varmasti keskusteltavaa ilman, että mukaan sotketaan Suomen maahanmuuttopolitiikka.
Ylen Aamussa keskusteltiin kuntien vuokra-asukkaiden oikeuksista.