Oopperan toteutus on uskollinen Arvo Salon 1960-luvun käsikirjoitukselle, mutta tarjoaa näyttämöllisesti kovaa menoa. Myös Chydeniuksen musiikki on sovitettu nykypäivään onnistuneesti.
Lapualaisooppera. Alkuperäisteksti Arvo Salo, sävellys Kaj Chydenius, ohjaus ja lavastus Paul Salonen, musiikin sovitus ja toteutus Antti Kaunisto, laulujen harjoitus Mika Lahnajoki, äänitekniikka Jan Lankinen ja ryhmä, lavastuksen toteutus Juha Niittymaa ja työryhmä, puvustus Mari Juhala ja työryhmä, maskeeraus ja kampaukset Maiju Haarakangas, rooleissa mm. Tuukka Lähteenmäki, Marius Vallin, Jonne Vallinen, Annika Vallin, Miko Hautala, Risto Kauppinen, Mari Salin, Anni Vesamäki, Eetu Sihvonen, Venla Stenroos, Aino Harrivaara, Sirissa Roswall, Jaana Lammi, Pätkä Myllynen, Elli Kokko ,Ronja Virtanen, Minea Mahlamäki, Sara Törmänen. Tuotanto ProAnnis, ensi-ilta Kirjurinluodon kesäteatterissa 15.8.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta Lapualaisoopperan ensiesityksestä ja uudenlaisen ilmaisun tuomisesta suomalaiseen teatterimaailmaan. Ylioppilasteatterin esitys synnytti kohun ja ravisutti kulttuuripiirejä ja poliittisia päättäjiä.
Aihe oli edelleen arka. Ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan jälkeen Suomessa oli poliittisia jännitteitä. Lapuanliike oli 1929–1932 äärioikeistolainen, kommunisminvastainen liike. Aluksi liike järjesti mielenosoituksia ja pian mukaan tuli väkivalta, pahoinpitely ja muilutukset. Liike menetti suosiota Mäntsälän kapinan epäonnistuttua. Kapina oli aseellinen yritys painostaa hallitusta.
Ohjaaja Paul Salonen on löytänyt hyvän ja toimivan ensemblen Lapualaisoopperaansa. Haastava teksti ja vielä haastavammat lauluosuudet toimivat Kirjurinluodon näyttämöllä. Esityksessä on mukana parikymmentä esiintyjää. Jo ensi-illassa kokonaisuus toimi kertaheitolla.
Tosin ensimmäinen puolituntinen mennään sellaisella tykityksellä, että pientä päätä huimaa. Esitys on sujuva alusta loppuun ja sisältää monia näyttämöllisiä ja nautittavia oivalluksia.
Olen nähnyt kaksi versiota tästä teoksesta (1966 ja 2016). Nyt nähtävä versio eroaa niistä toiminnallisuudellaan ja musiikillaan. Kaj Chydeniuksen sävellykset ovat edelleen lähtökohtana, mutta sovitukset tuovat oopperan kymmeniin lauluihin ison eron. Antti Kauniston rockvivahteiset, elektroniset ja taitavat sovitukset ovat vaikuttavia ja tuovat uusia ulottuvuuksia koko kerrontaan.
Lapuan liikkeen keskeistä aktiivia Artturi Vuorimaata esittävä Marius Vallin erottuu heti taitavalla äänenkäytöllään. Koko ryhmän kielellinen ja muukin ilmaisu on suurimmalta osalta erinomaista. Kaikki istuvat hyvin rooleihinsa. Ooppera sisältää kymmeniä laulunumeroita, ja näissä erityisesti naiset pääsevät loistamaan. Heidän yhteislaulunsa soi kauniisti.
Monista hienoista sooloesityksistä jäi erityisesti mieleen Aino Harrivaaran herkistävä laulu miehensä surmasta. Myös Venla Stenroos kerää aplodeja parillakin laulullaan. Hän esittää kansanedustaja Lyytin roolissa pasifistisen klassikon anteeksiannosta tilanteessa, kun muiluttajat ovat riisuneet hänen housunsa ja istuttaneet hänet muurahaispesään. Rempseämpää hurmahenkistä tulkintaa edustaa puolestaan Annika Vallin laulaessaan Hurjan Hiljan sotaanlähdöstä.
Lapuan liikkeen Mussolinia uskottavasti esittävä Tuukka Lähteenmäki on viisaasti valinnut puheilmaisun Kosolan kuuluisalle tulolaululle. Musiikillisesti esitystä tukee naisryhmän laulu. Muilutusmarssi ja Lapuan laki -kappaleet ryhmän esittämänä ovat komeaa kuultavaa.
Illan klassikosta vastaa Jaana Lammi. Hänen Ei väkivaltaa -laulun tulkintansa on taidokkaan herkkä. Esityksen kuuluisa loppulaulu Me emme tee mitä emme tahdo on uljas kuin mikä ja koko ryhmä vetää sen selkä suorana kunnon alkuperäisellä voimaotteella.
Esityksessä kuultava kielillä puhuva äänikollaasi on rakennettu taiten, ja tuo ajatuksen tämän päivän sekasortoiseen ja sotaisaan maailmaamme.