Lappi-dokumentti katsoo hiihtohissien tuolle puolen.
Tv-lehti arvioi: Juho-Pekka Tanskasen verkkaista dokumenttielokuvaa Aurinko laskee Lemmenjoella voi suositella heille, joita Lappi kiinnostaa rinteitä ja after ski:tä laajemmin. Kullankaivajien pienen yhteisön elämänpiiristä löytyy myös avaraa maisemaa, jonka ääressä katsoja voi rauhoitella pulssiaan. Tai nukahtaa.
Ensimmäinen kultarynnäkkö Lappiin tapahtui vuonna 1870. Siitä lähtien kullankaivajia on elänyt ja työskennellyt erämaissa, tiettömien taipaleiden takana.
Heidän ammatissaan on myyttistä hohtoa, mutta varsinaisesta kaivuusta on romantiikka kaukana. Kuraisessa lätäkössä kyykkiminen kuuluu toimenkuvaan.
Maata kuokitaan, lapioidaan ja seulotaan. Jäljelle ränniin tai vaskooliin jäävät pienemmät sirut, jotka käydään paljain käsin läpi. Joskus, mutta yhä harvemmin, vastaan tulee hippusen verran kultaa.
Dokumentin katsojakin joutuu vaskoolihommiin, siilaamaan kimmeltävät hippuset esiin kullankaivajien yksitoikkoisesta arjesta. Kuva: YLE
Ollaan Lemmenjoen maisemissa, yli 60 kilometriä Inarista länteen. Maisemat kuuluvat monen vaeltajan unelmiin, mutta näille ihmisille ne ovat arkea. Mielenmalttia seutu vaatii, joten pitkän työpäivän päätteeksi isketään vaikkapa golfia.
Seitsemänkymppinen konkarikaivaja Raimo Kanamäki kertoo elämästä erämailla.
– Mullakin oli yksi remonttimies kerran. Ei se kestänyt olla kuin viikon. Oli pakko päästä kylille, konstilla millä hyvänsä.
Kanamäestä itsestään kuitenkin huokuu, että mies on juurtunut työhönsä ja maisemaansa.
– Ei oo tullut aika pitkäksi. Jos ei muuta, niin sitten lähdetään kalaan. Hyvät kalavedet on ihan tossa lähellä, tunnin puolentoista kävelymatkan päässä.
Toiseksi keskushenkilöksi valikoituu yhteisön ainoa lapsi, alakouluikäinen Nils-Emil Kalla, joka löysi ensimmäisen hippunsa ihan taaperona, keinuessaan. Poika tavataan Vili-koirasta huolehtimassa, isänsä seurassa huuhtomassa ja lukemassa Aku Ankan taskukirjaa.
Nils-Emil on kullankaivajayhteisön ainoa lapsi. Hän löysi ensimmäisen kultahippunsa keinuessaan. Kuva: YLE
Pieni mökki keskellä lakeutta toimii kirjastona ja tarjoaa kipinöitä toisenlaisesta maailmasta. Väkisinkin katsojaa mietityttää, millainen on pienen kaivajayhteisön ainoan lapsen tulevaisuus.
– Kullankaivuu ei ammattina niin paljon kiinnosta. Kemistin, fyysikon ja matemaatikon ammatit kiinnostaisivat ehkä enemmän, Nils-Emil tunnustaakin.
Aurinko laskee Lemmenjoella on nimensä mukainen elokuva. Usein se kylpee päivänlaskun kullanhohtoisissa sävyissä. Samaan aikaan aurinko on laskemassa koko elämänmuodon yltä. Kaupunkilaisen katsojan yllättää, että tämmöinenkin yhteisö on Suomessa ylipäätään vielä olemassa.
Uusi kaivoslaki uhkaa lopettaa pienten yksityisyrittäjien kullankaivannan – 150 vuoden jälkeen. Toimittajat saapuvat jäähyväistunnelmia taltioimaan.
– Mä oon sanonut sillain, että lähden täältä vain raudoissa taikka laudoissa, ja se pitää paikkaansa, Kanamäki kuittaa lakonisesti.
Symboliikassa löytyy. Vanha, käsin veivattava grammari soittaa Harmony Sistersiä ja muuta menneiden vuosikymmenten tunnelmaa. Hetken tuntuu kuin oltaisiin eksytty vanhaan Suomi-leffaan, Tauno Palon, Regina Linnanheimon, Siiri Angerkosken ja kumppaneiden seuraan.
Elokuvateatterikierroksella dokumenttia kuvailtiin ”maalaukselliseksi, katkeransuloiseksi, universaaliksi ja vinksahtanutta huumoria sisältäväksi”. Kaikki tuo pitää paikkaansa, mutta ei elokuvan anti ei ole esillä kuin marketin hyllyllä. Katsojakin joutuu vaskoolihommiin, siilaamaan kimmeltävät hippuset esiin kullankaivajien yksitoikkoisesta arjesta. Vaikutus on rauhoittava, välillä kieltämättä myös unettava.
Silloin kun vanhat iskelmät eivät soi, Erik Michelsenin säveltämä musiikki värittää tunnelmia. Aurinko laskee Lemmenjoella sai viime syyskuun Screen Helsinki -tapahtumassa Vuoden musiikkioivallus -palkinnon. Ihan ansaitusti.
Aurinko laskee Lemmenjoella Teema & Fem klo 21.00 torstaina 30.10. ja Yle Areena