Äskettäin julkaistiin lehtijuttu 62-vuotiaasta naisesta, joka ratkaisi Windows 10:n tuen loppumisen ongelman omin neuvoin ja tekoälyn avulla. Jutun ydin oli oivaltava: ongelma ei ole vanhenevissa tietokoneissa, vaan siinä, että monen ikäihmisen digiosaaminen on jäänyt jälkeen – ja yhteiskunta ei tarjoa siihen kunnollista apua.
Tämä on sääli, sillä ratkaisu on jo olemassa. Tekoäly voisi korjata ikäihmisten digiosaamisen nopeasti ja edullisesti.
Tekoäly on yksinkertainen käyttää: jos osaat puhua tai kirjoittaa, osaat käyttää tekoälyä. Lyhyt, 15–30 minuutin opastus riittää, ja sen jälkeen moni huomaa pystyvänsä tekemään itse sen, mihin ennen tarvittiin lapsenlapsi, naapuri tai vapaaehtoinen.
Olen pitänyt tekoälyluentoja ja opastuksia senioreille, ja olen nähnyt, miten nopeasti ennakkoluulot katoavat. Kun tekoäly selittää selkeästi, neuvoo ystävällisesti ja auttaa arjen ongelmissa, osallistujat innostuvat. “Tämähän ymmärtää minua paremmin kuin viranomaisen nettisivu”, sanoi eräs kurssilainen.
Tekoäly voisi olla ikäihmiselle arjen apuri ja keskustelukumppani. Se voi muistuttaa lääkkeistä, auttaa lomakkeiden täyttämisessä, kertoa uutiset selkokielellä, selittää terveysasioita tai vain pitää seuraa yksinäiselle. Se on aina saatavilla – ja kärsivällinen.
Nyt digiopastusta tarjotaan lähinnä verkossa tai vapaaehtoisten voimin, ja se tavoittaa vain murto-osan niistä, jotka apua tarvitsisivat. Tarvitaan uusi malli: tekoälyopastusta sinne, missä ihmiset jo ovat – kauppakeskuksiin, kirjastoihin, senioritaloihin ja kerhoihin.
Olen itse omaishoitaja, ja tiedän, kuinka paljon apua teknologia voi tuoda arkeen. Mutta tekoälystä voisi olla hyötyä kaikille ikäihmisille – ei vain hoiva- tai sairaustilanteissa, vaan myös silloin, kun halutaan säilyttää itsenäisyys ja yhteys maailmaan.
Tekoäly ei ole uhka, vaan mahdollisuus palauttaa osallisuus niille, jotka digitalisaatio on jättänyt syrjään. Meidän ei pitäisi pelotella ikäihmisiä tekoälystä, vaan viedä se rohkeasti heidän luokseen – heidän kielellään, heidän arjessaan.