Artikkeli on yli 14 vuotta vanha
Aivojen kehitys ei lakkaa teini-iässä, vaikka näin meille on vuosikymmeniä uskoteltu. Ihmisen aivoissa tapahtuu merkittäviä rakenteellisia muutoksia koko eliniän. Suurin muuttaja viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut informaatioteknologia ja media. Internet etunenässä.
Avaa kuvien katselu
Aivoja skannataan magneettikuvauslaitteella. Kuva: Salvatore Di Nolfi / EPA
29.11.2010 15:30•Päivitetty 30.11.2010 8:42
Mutkat suoristaen tarina menee suurin piirtein näin: internetin jatkuva pommitus ja uusien virikkeiden syöttö päätyvät päässämme työmuistiin, joka kuormittuu ja vahvistuu. Opimme ja osaamme koko ajan paremmin käsitellä tietoa ja yhdistellä eri puolilta tulleita murusia.
Sen sijaan pitkäkestoinen muistimme saa kumista tyhjyyttään. Asioiden siirtyminen työmuistista pitkäkestoiseen muistiin ei tapahdu hetkessä. Se saattaa kestää jopa vuorokauden ja kaipaa vahvistuksekseen toistoa. Internet-maailmassa eläminen ei jätä aikaa tiedon imeytymiselle. Mihin tämä johtaa?
Ei aikaa pysähtyä
Amerikkalaisen kirjailijan Nicholas Carrin mukaan siihen, että alamme hiljalleen muistuttaa itsekin internetiä. Meistä on tulossa koko ajan etevämpiä tiedon haravoijia ja monia asioita samanaikaisesti vaivattomasti tekeviä kansalaisia. Samalle me kuitenkin menetämme kykyämme keskittyä, suunnitella ja mietiskellä.
Syksyllä ilmestyneessä kirjassaan
The shallows: what the Internet is doing to our brains Carrin lempiesimerkki on kirja. Ehkä siksi, että se on yksi parhaiten asemansa säilyttänyt mediamuoto internetin puristuksessa. Carr puhuu siitä, miten tekstin ilmestyminen painettuna sivuille tarjoaa ihmisille enemmän kuin tiedon määrän lisääntymisen. Kun internet kannustaa nopeaan ja huomion hajauttavaan informaatiosirpaleiden keräämiseen, kirjat saavat ihmisen oman mielen liikkeeseen. Lukiessamme kirjaa mieli tekee omia assosiaatioitaan, päätelmiään ja analogioitaan. Kun ihminen lukee syvällisesti, hän ajattelee syvällisesti.
Aivot uusiutuvat
Mitä aivoillemme on tapahtumassa? Aivotutkimuksissa on havaittu, että tietokoneiden, älypuhelimien, hakukoneiden ja muiden välineiden käyttö stimuloi aivosoluissa muutoksia ja aivojen välittäjäaineen vapautumista. Vähitellen uusia hermoratoja syntyy ja vanhoja heikkenee aivoissamme.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen aivot kehittyvät koko hänen elinikänsä ajan. Toisin kuin ennen ajateltiin. Se mihin käytät aivojasi nyt, vaikuttaa siihen, mihin niitä kykenet käyttämään tulevaisuudessa. Olit nuori tai vanha.
Carrin kirjassa esitellään tutkimus, jossa tarkkailtiin eroja aivojen toiminnassa ihmisten lukiessa www-sivuja ja kirjoja. Tutkijat havaitsivat, että netistä informaatiota etsivien ihmisten aivoissa aktivoituivat täysin toiset alueet kuin heidän lukiessaan kirjaa. Kirjanlukijoiden aivoissa aktiivisuutta oli runsaasti alueilla, jotka liittyvät kieleen, muistiin ja visuaaliseen asioiden prosessointiin, mutta vain vähän aktiivisuutta alueilla, jotka liittyvät päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun. Nämä alueet heräävät henkiin webissä. Nopeasti pääteltynä voisi ajatella, että tarvitsemme molempia – sekä muistamista että kykyä tehdä päätöksiä.
Syvälukemisesta selailuun
Tähän sopii pieni ajatusleikki siitä, mitä muistamisen kannalta tärkeän kirjan kohtalo merkitsee ihmiselle. Kirjaa sinänsä ei uhkaa häviäminen, kun informaatioteknologia ahmii ”vanhoja” medioita vaikutuspiiriinsä. Se on kuitenkin muuttamassa muotoaan. Sähköinen kirja etenee kovaa vauhtia erityisesti USA:ssa.
Kirjan sivujen siirtyminen näyttöruudulle ja sen mukanaan tuomat lisäpiirteet mullistavat lukukokemuksen aivojen kehityksen näkökulmasta. Kun lukemisen ohella tekstiä voi kommentoida tai käydä tulevaisuudessa reaaliaikaista keskustelua teoksen tietystä kohdasta, syvä lukeminen muuttuu helposti internetin selailun kaltaiseksi toiminnaksi.
Keväällä vieraillessani Stanfordin yliopistossa tapasin professori Clifford Nassin, joka oli tutkimuksessaan verrannut säännöllisiä monitoimijoita satunnaisiin. Tulokset olivat hämmentäviä. Intensiivisesti monia asioita samanaikaisesti jatkuvasti tekevät eivät kyenneet keskittymään asioihin ja heidän huomionsa kiinnittyi pienimmästäkin ärsykkeestä toisaalle.
– Intensiiviset moniottelijat suorastaan imevät epäolennaisuuksia, Nass totesi.
Aivojen neuroverkot uusiksi?
Tämä ja useat muut aivoja kaivelleet tutkimukset vahvistavat käsitystä, että teknologiat, joita me käytämme informaation löytämiseen, säilömiseen ja jakamiseen kirjaimellisesti rakentavat uudelleen aivojemme neuroverkot.
Näyttäisi siltä, että nopeaan skannaukseen varatut hermoverkot laajenevat ja vahvistuvat, kun taas syvään lukemiseen ja ajatteluun keskittyvät hermoverkot heikkenevät ja häviävät. Ne, jotka ylläpitävät kykyämme keskittyä asioihin.
Vaikka kokonaisen kirjan lukeminen yhdeltä istumalta koettelee itse kunkin keskittymiskykyä, toki ihmiset kykenevät yhä lukemaan tai jopa kirjoittamaan kirjan yksittäisissä tapauksissa. Kun alamme käyttää uutta älyllistä teknologiaa, emme hetkessä siirry yhdestä mentaalisesta mallista toiseen. Aivot eivät toimi näin. Älylliset teknologian hiljalleen siirtävät ajattelumme painopistettä. Vaikka teknologian ensimmäisen sukupolven käyttäjät voivat huomata muutoksensa huomion kiinnittymisessä, keskittymisessä ja muistissa heidän aivojensa sopeutuessa uuteen välineeseen, perustavaa laatua olevat muutokset tapahtuvat hitaammin useiden sukupolvien aikana. Samaan aikaan teknologia nivoutuu yhä tiiviimmin työhön, vapaa-aikaan ja koulutukseen.
Carr myös muistuttaa, että muistin ulkoistaminen tietopankeille ei uhkaa pelkästään yksilön omaa minuutta ja erottuvuutta. Se uhkaa myös yhteisen kulttuurimme syvyyttä ja erottuvuutta. Meistä tulee koneen kaltaisia. Internet tekee meistä hiljalleen pannukakkuja – tiedonsirpaleinemme laajalle levinneinä, mutta ymmärrykseltämme ohuina liitymme laajaan informaatioverkostoon.
Carr päättää kirjansa Stanley Kublrickin mustaan profetiaan elokuvasta
2001 – Avaruusseikkailu: Kun alamme luottaa siihen, että tietokoneet voivat välittää ymmärryksemme maailmasta, oma ymmärryksemme latistuu keinoälyn tasolle. Huhhuh!