– Keskustelupätkät olivat pitkiä. Jos Taivalkoskellekin soitti, saattoi mennä helposti 20 minuuttiakin, kun hän kertasi raporttiaan, Karjalainen naurahtaa.
Yhtenä kaupallisten radioiden vahvuuksista nähtiin siihen aikaan se, että ainakin teoriassa oli mahdollista lähettää eetteriin aivan toisenlaista sisältöä kuin pönöttävä, kaavoihinsa kangistunut, valistuksellisenakin pidetty valtakunnankanava Yle: tanssijalkaa vipattavaa rock-musiikkia ja kevyttä jutustelua. Varsinkin Radio City Helsingissä tuli pian tunnetuksi rääväsuisesta otteestaan.
Ensio Karjalainen oli äänessä erityisesti aamuisin ja sunnuntaisin Radio Rukan urheilulähetyksissä. Tältä näytti ohjelmalistaus 3. huhtikuuta 1986.
Kuva: KS arkisto
Radiotoimittaja ei ollutkaan enää harvinaisilla ominaisuuksilla varustettu poikkeusyksilö vaan ihminen muiden joukossa, muotoilee tutkija, aiemmin muun muassa Radiomafian ohjelmapäällikkönä työskennellyt Pentti Kemppainen Radio kuuluu kaikille -kirjassaan vuodelta 2015.
Kun Radio Rukan perustamisesta uutisoitiin syksyllä 1985, nimimerkki Nuori koillismaalainen kirjoitti Koillissanomien yleisönosastolle: ”Näin nuorena henkilönä toivoisin, ettei Radio Ruka aloita heti alusta sillä linjalla, ettei tuolla nuorisolla kai niin suurta väliä ole.”
Radio Cityn kaltaista nuortenkanavaa Koillismaalle ei saatu. Täällä prioriteettina oli paikallisuus.
Lehtiniemi kävi seuraamassa poroerotuksia ja kuivalihavellipäivää museolla, Karjalaisen ohjelmassa väiteltiin Pallokarhujen ja Eräveikkojen epätasa-arvoisesta asemasta kunnan budjetissa, aamu-uutisissa matkailuasiamies pui viime kesän matkailutasetta. Jouluna pidettiin toivemusiikkikonsertteja.
Ei haudanvakavaa, muttei riekkumista ja tyhjänpäiväistä höpötystäkään. Tasokasta perusuutiskamaa siis, Karjalainen luonnehtii.
– Enemmänkin se oli mielestäni ilmiöiden esilletuomista. Ei tarvinnut olla mitään ykkösuutista. Varsinkin Puustjärven Veikko tunsi kaikki kuusamolaiset ja jutteli niitä näitä kenen kanssa vaan.
– Paikallisradio oli silloin ihan oikeasti paikallista. Paikallista puhetta ja paikallisia ihmisiä, Lehtiniemi sanoo.
Radio Rukan studiossa valmistauduttiin ensimmäisiin lähetyksiin lokakuussa 1985
Reijo Kaihlanen vastasi Radio Rukan studiotekniikasta.
Kuva: KS arkisto
Radio Rukan toimittaja Veikko Puustjärvi ja studiotekniikasta vastannut Reijo Kaihlanen Kitkantie 34:n alakerrassa sijainneissa studiotiloissa.
Kuva: KS arkisto
Kurt Sivula toimi Radio Rukan mediamyyjänä markkinointipäällikön tittelillä.
Kuva: KS arkisto
Radio Rukan toimittaja Veikko Puustjärvi valitsemassa musiikkia soitettavaksi LP-levyltä.
Kuva: KS arkisto
Ei nuorta kuulijakuntaakaan täysin sivuutettu: esimerkiksi Zero Ninen alkuperäinen basisti Esa Harju ja muut vierailijat — nykyään heitä kai kutsuttaisiin freelancereiksi — tekivät silloin tällöin viihteellisiä musiikkiohjelmia. Vuoden 1985 ohjelmatiedoissa mainitaan ainakin Ruka Pop -niminen musiikkipläjäys.
– Ehkä kerran viikossa oli jotain sellaista kevyempää, Karjalainen muistelee.
Radio Ruka oli uusien radiokanavien mittapuulla pieni toimija: siinä missä Helsingin ja Tampereen suuret asemat onnistuivat lähettämään ohjelmaa heti yli 12 tuntia päivässä ja keskisuuret asemat Kuopiossa, Lappeenrannassa ja Jyväskylässäkin seitsemän ja puoli tuntia, Koillismaalla sitä oli sellaiset kolme ja puoli tuntia. Kaksi tuntia aamuisin ja puolitoista iltapäivällä.
Suurimman osan viikosta taajuudelta tuli siis pelkkää kohinaa.
Radiotyötä tehtiin pienessä toimituksessa pyyteettömästi ja intohimolla vielä keväälläkin, kun oli jo käynyt selväksi, etteivät työt enää kovin kauan jatku. Koillissanomien sivuilla kuvailtiin alkuvuodesta 1986, kuinka ”uuden välineen antamalla innoituksella” hommia paiskittiin ”lähes vuorotta.”
– Jos olisin pannut kaikki työtunnit ulos, firman talous olisi ollut vielä huonommassa jamassa, Karjalainen nauraa. – Mutta mä tykkäsin siitä. Nuori kun oli, sitä jaksoi. Nythän sitä katsoo töitä vähän eri tavalla.
Miltä Radio Ruka kuulostaisi, jos lähetyksiä edelleen tehtäisiin?
Ensio Karjalainen antaa näytteen kuvitteellisesta sunnuntain urheiluohjelmasta.
Video: Jussi Väätäinen
Vuonna 1988 liikenneministeri Pekka Vennamo totesi: ”En ole mikään sosiologi, mutta silti uskon, että paikallisradiosta on tullut monille ihmisille merkittävä ja läheinen kanava, jonkinlainen sosiaalinen kumppani.”
Myös Radio Rukan entiset toimittajat ajattelevat, että vaikka mainostajat vierastivat, kuulijat löysivät kanavan nopeasti. Palautetta ja soittoja toimitukseen tuli Lehtiniemen mukaan mukavasti, ja hän muistelee, että paikalliset kuviot ja koukerot ja erityisesti historiajutut olivat tykättyjä.
– Siinä mielessä oli sellainen tuntu, että sitä kyllä tehtiin paikallisille, Lehtiniemi kertoo.
Koillismaalaiset eivät myöskään juosseet tiehensä, kun toimittaja saapui jonnekin mikrofonin kanssa.
– Semmoistakin on koettu, Ruka Radion jälkeen muun muassa Kuopion Oikealla asemalla ja Joensuussa Radio Jokisella radiotöitä jatkanut Lehtiniemi nauraa.
Radio Rukan toimittaja Veikko Puustjärven päiväkirja Radio Rukan ensimmäisestä toimintaviikosta Koillissanomissa.
Kuva: KS arkisto
Nova, Suomipop ja muut kaupalliset kanavat tavoittavat yhä vuonna 2025 viikoittain yli kolme miljoona suomalaista, kerrotaan edunvalvontajärjestö Radiomedian juhlavuoden kunniaksi laatimassa tiedotteessa.
Radio Rukan viimeinen ohjelmalistaus Koillissanomien sivuilla perjantaina 6.6.1986. Kanavan viimeinen lähetyspäivä oli 9.6.1986.
Kuva: KS arkisto
Valtakunnallisesti Cityä ja muita 80-luvulla aloittaneita toimijoita on kiittäminen pop- ja rock-musiikin tuomisesta suomalaisten arkeen, Radiomedialta kerrotaan. Kotimaisten bändien ja artistien määrä kasvoi.
Ylen ja paikallislehtien ajamien paikallisradioiden välistä skismaa puidaan Radio kuuluu kaikille -kirjassa monet sivut. Kemppaisen mukaan Ylessä ei oikein uskottu, että koko paikallisradiosta tulee mitään. Tutkijan mukaan asenne oli omaa monopolia puolustava.
Jottei kanavaa tarvitsisi kääntää, Ylellä alettiin samaan aikaan tehdä yhä enemmän maakuntauutisia Kuusamosta ja muilta paikkakunnilta, joille paikallisradioita oltiin perustamassa. Vähän myöhemmin, vuonna 1987, kuunneltavaa oli jo vuorokauden ympäri, kun se aloitti yöradiot. Vuonna 1990 irrallisista alueohjelmista syntyi Radio Suomi.
Radio Rukaa vuonna 1985 ennakkomarkkinoinut Koillissanomien päätoimittaja Raimo Eksymä oli sitä mieltä, että Ylellä suhtauduttiin versoviin kilpailijoihin nälvien.
”Norsu pelkää hiirtä”, Eksymä kirjoitti Alakerrassa.
Radio Rukan toiminnan käynnistymistä juhlittiin koillismaalaisten vaikuttajien kesken. Virallisesti radiolähetykset avasi kansanedustaja Mauno Manninen. (KS 29.10.1985)
Kuva: KS arkisto
Aiempi väite siitä, että kaupallinen radio olisi vasta 40-vuotias, ei aivan pidä paikkansa.
Pentti Kemppainen huomauttaa kirjassaan, että jo maan ensimmäinen oikea radiokanava, vuonna 1924 Hakaniemen torilta lähetyksensä aloittanut Radiola, toimi mainosrahoitteisesti. Vasta vuoden 1934 radiolaissa valtionyhtiö Yle sai yksinoikeuden lähetyksiin.
Koillissanomissa kerrottiin Radio Rukan lähetysten keskeytymisestä 9.6.1986. Siitä ne eivät enää jatkuneet. Uutisessa kerrotaan myös, että toimittajien määrää oli loppuhetkillä pudotettu kolmesta yhteen.
Kuva: KS arkisto
Radiola keräsi sen ajan mittapuulla ihan mukavan kuulijakunnan varhaisista radiovastaanottimien omaksujista, sillä se onnistui muun muassa toimittamaan Pariisin olympialaisten tulokset ennen sanomalehtiä, jotka kannettiin monelle paikkakunnalle postitse. Paavo Nurmi, Ville Ritola ja kumppanit ahnehtivat kyseisissä mittelöissä ennätysmäiset 37 mitalia.
Radiolan taru kesti vain puoli vuotta. Teollisuuden ilmoituskeskuksen kanssa laadittu iso mainossopimus, jonka piti kattaa kustannukset, todettiin juridisesti mitättömäksi ja rahat loppuivat.
Juttua päivitetty 30.10.2025 kello 17.43: Korjattu lyöntivirheitä tekstissä.