Huutamisen taito, Suomi 2025. Ohjaus ja käsikirjoitus: Josefina Rautiainen. Pääosissa: Jonna Järnefelt, Alina Tomnikov, Samuel Kujala. Plaza & Star, Oulu.
Josefina Rautiaisen esikoispitkänään ohjaama ja käsikirjoittama Huutamisen taito on psykologinen, jännärinkin piirteitä häivähdyttävä draama. Psykoterapeutin ja tämän asiakkaan välille jännittyvä tarina käsittelee lähisuhteiden pimeitä puolia, etenkin pinnanalaista ja pintaan nousevaa aggressiota.
Terapeutti Anun (Jonna Järnefelt) vastaanotolla käy nuori Heloisa (Alina Tomnikov), jolla on väkivaltaisia pakkoajatuksia poikaystäväänsä kohtaan. Heloisa itse on lapsena kärsinyt väkivaltaisten vanhempiensa kourissa.
Kun Anun poika Antti (Samuel Kujala) tuo juhannusmökille uuden heilansa, Anu saa järkytyksekseen huomata, että tämä on juuri Heloisa. Terapeutin vaitiolovelvollisuus ja tarve auttaa potilastaan joutuvat törmäyskurssille äidillisen suojelunhalun kanssa.
Pienimuotoisena, vain muutamaan henkilöön keskittyvänä draamana (Elina Knihtilä ja Tobias Zilliacus ovat tuttavaperheenä ainoat varsinaiset sivuhenkilöt) Huutamisen taito on varsin tyypillinen esikoiselokuva.
Elokuvan peruskuvio on kiinnostava eikä ollenkaan tavallisimmasta päästä. Välttämättä Rautiainen ei kuitenkaan saa aiheestaan irti kaikkea sen tarjoamaa.
Huutamisen taidon yllä lepää pingottunut pidättelyn tuntu, mikä voisi olla katarttisen purkauksen odottelua, mutta missään vaiheessa elokuva ei oikein pääse iholle asti.
Mitä lopun yllätyskäänteeseen tulee, se tuntuu hieman kaukaa haetulta, vaikka pieniä vihjeitä matkan varrella annetaankin.
Rautiaisen pelkistetty lähestymistapa asettaa paljon näyttelijöiden varaan. Roolitus on onnistunut.
Jonna Järnefelt sopii pidättyvän asiallisen, pikku nyansseilla reagoivan terapeutin kenkiin, ja Alina Tomnikovin kauneudessa on julma juonne, joka saa pohtimaan Heloisan mahdollista arvaamattomuutta.
Terapiatilanteen kuvauskin on suurimmalta osin realistista. Se tosin on sanottava, että vaikka pakkoajatukset voivat olla hyvinkin hirvittäviä ja aiheuttaa niistä kärsivälle suurta ahdistusta, niiden toteutumista ei-psykoottisen ei tarvitse pelätä.
Nosto
Kriitikko kiteyttää
Esikoiselokuva tarjoaa kiinnostavan psykologisen asetelman, josta se ei kuitenkaan saa ihan kaikkea irti. Hienovarainen äänisuunnittelu ansaitsee maininnan.