Seiväshypyn olympiamitalisti Antti Kalliomäki muistelee edesmennyttä Pentti Nikulaa lämpimästi.

Pentti Nikula oli 1960-luvun alussa Suomen urheilun supertähti. AOP

  • Seiväshyppylegenda Pentti Nikula on kuollut 86-vuotiaana torstaina 30. lokakuuta.
  • Nikula oli nuorelle Antti Kalliomäelle esikuva.
  • Myöhemmin Kalliomäki oppi tuntemaan Nikulan muun muassa mökkireissuilla.

– Pentti Nikula oli esikuva minulle kuten hyvin monelle muullekin, niin ikään Suomen seiväshyppylegendoihin kuuluva Antti Kalliomäki kertoo.

Kalliomäki, 78, oli 15-vuotias, kun Nikula juhannuksena 1962 Kauhavalla hyppäsi uuden maailmanennätyksen 494. Se oli sen ajan Suomessa valtava uutinen, joka innosti suurin määrin nuoria teknisesti haastavan ja rohkeutta vaativan lajin pariin.

– Pikkupoikiahan silloin lasarettiin kuskattiin paljon, kun huonoilla huonoilla hyppypaikoilla ja huonoilla seipäillä ruvettiin hyppäämään.

Kalliomäki, joka myöhemmin paransi SE:tä yhdeksän kertaa aina vuonna 1980 hyppäämäänsä 566:een asti, oli aloittanut seiväshyppyharrastuksensa jo aiemmin.

Hän muistuttaa, että lasikuituseipäällä hyppääminen oli Nikulan ME:n syntyessä vielä todella uutta. Se kysyi erilaista tekniikkaa kuin huipputasolla aiemmin käytössä olleet terässeipäät.

– Minä hyppäsin puuseipäillä silloin ja siitä vielä pari vuotta eteenpäin.

Yli haamurajan

Myöhemmin samana kesänä 1962 Nikula voitti Belgradissa EM-kultaa.

– Se Pentin ensimmäinen maailmanennätys oli aikamoinen, ja minua kosketti yhtä paljon Pentin kolme seuraavaa maailmanennätystä. Ne tulivat samassa kilpailussa, Kalliomäki viittaa Nikulan talvella 1963 Pajulahden hallissa hyppäämiin hirmutuloksiin.

– Olin sinä iltana koulun konventissa, ja kun tulin kotiin illalla myöhään, muu perhe oli jo nukkumassa. Keittiön pöydälle oli jätetty lappu, jossa luki, että Nikula on hypännyt 500, 505 ja 510. Se jäi kyllä mieleen, Kalliomäki tunnelmoi.

Hallituloksia ei kuitenkaan tuohon aikaan noteerattu virallisina. Ulkona Nikula ylitti viiden metrin haamurajan toukokuussa 1963 Porissa.

– Sitä kisaa olin katsomassakin. Se käytiin Herralahden kentällä, koska Porin stadionia ei vielä ollut olemassa, Kalliomäki muistaa.

– Yleisö oli radan varressa 2–3 metrin päässä molemmin puolin, kun hyppääjät hyppäsivät sitä yleisökäytävää pitkin.

Ensimmäistä virallista viiden metrin ylitystä Nikula ei kuitenkaan saanut nimiinsä, sillä Yhdysvaltain Brian Sternberg ehti ylittää rajan vain muutamaa viikkoa aiemmin.

Pentti Nikulan merkitys oli valtava suomalaiselle seiväshypylle.

– Ja muutenkin suomalaiselle yleisurheilulle, täydentää Kalliomäki, joka itse voitti urallaan olympia- ja EM-hopeaa sekä sisäratojen Euroopan mestaruuden.

– Kun muistelee niitä yleisömääriä, jotka olivat katsomassa pelkästään seiväshyppykisoja, Nikulaa ja kumppaneita, niin nehän olivat moninkertaisia nykyisiin määriin verrattuna Suomessa.

”Herrasmies”

Antti Kalliomäki kuvattuna vuonna 2009 eduskuntatalon kahviossa. Mauri Ratilainen / AOP

Nikulan urheilu-uran jälkeen Kalliomäki oppi tuntemaan hänet yhteisen lajin ympyröissä.

– Hän kävi katsomassa kisoja ja jakoi siellä palkintoja.

Myöhemmin kansanedustajana ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana Kalliomäki oli edelleen Nikulan kanssa tekemisissä.

– Hän teki siviiliuransa pääasiassa virkamiehenä Päijät-Hämeen maakuntahallinnossa, ja tapasin häntä eduskunta-aikanakin, kun hän kävi Helsingissä hoitamassa maakunnan asioita. Pentti oli jämpti, sujuvasanainen ja herrasmies käytökseltään.

– Vielä paremmin ja vapaamuotoisesti tutustuimme pari kertaa vuodessa pidettävissä seiväshyppääjien yhteistapaamisissa. Pentin kesämökilläkin olimme isolla porukalla, ja muutama oikein naseva hauki saatiin Penan kanssa ylös. Myöhemmin oltiin sitten vielä minunkin mökilläni, Kalliomäki kertoo.

Tämä tapahtui Nikulan ollessa 70-vuotias.

– Laitoin kutsuun, että sitten on leuanvetokilpailu. Pena oli valmistautunut hirveän hyvin. Hän otti paidan ja kaikki pois – uimahousut sentään oli jalassa – ja veti toistakymmentä leukaa, että nasahti.

– Se kisahan loppui oikeastaan siihen. Me katselimme, ettei tuohon parane mennä mukaan, Kalliomäki muistelee.

– Pena oli vielä ihan miehekkäässä kunnossa ja pisti meille nuoremmille luun kurkkuun.